Naimisissa työkaverin kanssa

Ihan kohta on meidän toinen hääpäivä. Tuntuu siltä, että ollaan oltu yhdessä jo vaikka kuinka kauan, vaikka oikeasti vasta ihan pieni hetki elämästä. Ollaan yhdessä toisaalta "normaaleja" pareja enemmän. Ollaan yhdessä koulussa, töissä ja kotona. Eli käytännössä aina. 

 

Sanotaan, että muusikkoa ei voi ymmärtää paremmin kukaan muu, kuin toinen muusikko. Luulen, että tämä väite pitää hyvin pitkälti paikkansa, ja omien kokemusten mukaan M ymmärtää mielenliikkeitäni todellakin paremmin, kuin kukaan muu. Emme ole päätyneet yhteen kuitenkaan siitä syystä, että olemme molemmat muusikoita, vaan siksi, että nautimme toistemme seurasta. Olemme yhdessä rakkaudesta toisiimme ja sama työ on vain boonus sen kaiken lisäksi (välillä myös harmiksi :D)

Olemme olleet yhdessä nyt neljä vuotta ja vuosi vuodelta olemme keskustelleet enemmän työn ja parisuhteen välille tehtävästä erosta. Teemme paljon töitä yhdessä ja varsinkin yhteistä ohjelmistoa kasatessa ja harjoitellessa tulee välillä käyttäydyttyä, kuin mikäkin idiootti. Lähestulkoon aina oikea syy huonolle tuulelle löytyy ihan jostain muusta kuin musiikista. Aamulla on kiireessä ehkä puhuttu vähän tiukempaan sävyyn yhteisistä kotitöistä, ja oman laiskuuden myöntäminen kiukuttaa edelleen. Siinä hetkessä tehdään kuitenkin töitä ja toisen näkeminen puolisona on suuri virhe.

Kuka meistä on puolisolleen samanlainen, kuin työkaverilleen? Toivottavasti ei kukaan. Voisi olla kotona vähän selittämistä, kun kävis pussaamassa heipat kotiin lähtiessä :D

 

 

Olisikohan erilaista, jos olisimme kummatkin vaikka kampaajia? Voisimme puhua työstä yhdessä, mutta emme ikinä tekisi samaan aikaan saman asiakkaan hiuksia. Toisaalta kuitenkin aina samalla alalla työskenteltäessa on arvostelun vaara olemassa. Vaikka kuinka yrittäisit naamioida sen rakentavaksi kritiikiksi, sen voi toinen helposti ymmärtää arvosteluksi, joten ÄLÄ TEE SITÄ. Vaikka kuinka haluaisit näyttää, että "mun tapa on parempi ja tehokkaampi", älä tee sitä. Itseasiassa tämä neuvo pätee myös työn ulkopuolella. Ei kannata oikeastaan koskaan neuvoa. Ainakaan sellaiseen "vaimomaiseen" tyyliin. Sen virheen tehdessään voi paeta paikalta hyvin nopeasti ja toivoa, että toinen suostuu vielä jonain päivänä puhumaan tai edes katsomaan silmiin. 

Tällä hetkellä suhdettamme rasittaa omalla tavallaan siis myös se, että olemme samassa koulussa. Luojan kiitos sentään eri vuosikursseilla. Näemme toisiamme kotona, koulussa, töissä ja meillä on vielä pitkälti samat kaveritkin. Nyt, kun näitä asioita kirjoittaa ylös alkaa jo vähän naurattamaan, että miten tämä meidän juttu voi toimia näin hyvin, vaikka nähdään toisiamme 24/7. Tämän lukeminen ainakin tuntuu kammottavalta. 

Löydän itseni välillä haaveilemasta elämästä opiskeluiden jälkeen. Vuoden päästä M valmistuu ja elämä muuttuu jo vähän erilaiseksi. Silloin kotiin tullessa toinen ei tiedä jo suurinta osaa sinulle päivän aikana tapahtuneista jutuista, vaan on paljon enenmmän kerrottavaa. Voi olla, että jossain vaiheessa parisuhteen ja perheen takia meidän on luovuttava yhteisistä projekteista, mutta toivon todella, ettei niin pääse käymään. Vaikka yhteinen aika opintojen parissa loppuu ja päättäisimme olla tekemättä töitä yhdessä, pysyy sama ammatti niin kauan, kuin kumpikin pysyy järjissään. 

Leikittelen välillä keikkakalenteria tutkiessani ajatuksella "oikeista töistä". On lopulta todella vaikea kuvitella M tai itseni tekemässä jotain muuta työtä, kuin muusikon työtä. Tuntuisi oudolta, jos toinen ei eläisi työn tuomaa epäsäännöllistä viikkorytmiä ja taiteilijakrapuloita (tunne joka tulee usein isojen projektien jälkeen). Ymmärtäisikö toista yhtä syvällä tavalla, vaikkei olisikaan muusikko? Lopulta persoona on kuitenkin se ratkaiseva tekijä kumppania valitessa, mutta kai tähän ammattiin hakeutuu samanhenkisiä ihmisiä aika suurella todennäköisyydellä ja siksi muusikot päätyvät helposti yhteen.

 

 

Välillä on oikeasti tosi rankkaa olla taiteilijan vaimo, mutta rankkaa on myös taiteilijan miehenä oleminen. Mulla on käynyt mieletön tuuri M:n kanssa, sillä en ole todellakaan diiva helpoimmasta päästä. 

Olis kiva kuulla, että miten eri ammatit näkyvät parisuhteessa, tai miten samalla alalla olevat kokevat sen vaikuttavan parisuhteeseen?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.
 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.