Onnellisuuskohtausta ei voi pidätellä

Mä olen tunteellinen. Ihan älyttömän tunteellinen heppu todellakin. Yhden päivän aikana (okei, parin minuutin) saatan haljeta onnesta ja itkeä suurta surua. Parasta ja samalla kamalinta. Tähän päivään on mahtunut taas aika monta onnellisuuskohtausta ja haluankin jakaa niitä teidän kanssanne. (Yksi surullisuuskohtaus tuli, kun katsoin telkkaria ja eläydyin vähän turhan voimakkaasti..)

 

 

Aamulla tunsin suunnatonta rakkautta miestäni kohtaan, joka on viikonlopun treeneissä eri kaupungissa. Teki mieli lallatella ja päätin siinä rakkaudenpuuskassa lähettää ääniviestillä sen lallatuksen. Se meni jotenkin näin: "la la laaa, mä rakastan niiiin paljon suaaaaaa..."

Ei ollut kiire mihinkään ja aamukahvia sai juoda rauhassa. Ehdottomasti hyvä syy onnellisuuskohtaukselle.

Eemeli-kissa höpötteli omiaan ja lötkötteli selällään olohuoneen matolla. Se seurasi mua tapansa mukaan myös vessaan ja siinä yhdessä hoidettiin hommat omilla pöntöillämme. Eemeli on yks onnellisuuskohtaus koko kissa.

Nycistä ostettujen Vansien jalkaan vetäminen tuntui upealta. Ne on odotelleet kaapissa joulukuusta saakka ja vihdoin on tarpeeksi kevät, että ne uskalsi laittaa jalkaan. Mulla on ollut omasta mielestäni nyt jo tosi monta hyvää tyylipäivää, ja tänään tuntui myös tosi coolilta, kun lähdin ovesta ulos. Todellakin syy onnellisuuskohtaukselle.

Pakolliset treenihommat meni yllättävän kivuttomasti. Musta tuntuu, että oon vihdoin oppinut treenaamaan edes jotenkin. Tämä ansaitsi oikein raivokkaan tuuletuksen treeniluokassa. Mulla on muutenkin tapana huudahdella, jos tuntuu siltä. Se vapauttaa mukavasti energiaa. Kuulostaa aivan todella pöljältä, mutta aivan varmasti toimii. Aamulla, kun tuulettaa pari kertaa ihan täysillä, niin jo lähtee päivä tykisti käyntiin.

Uuden objektiivin testailu ja hämmennyksen aiheuttaminen kameranjalan, kameran ja itselaukaisimen kanssa. Otan suuren osan omista kuvista itse, joten voitte kuvitella, että tämän blogin olemassaolon aikana on monta onnellista ohikulkijaa päässyt pällistelemään yhden superbloggarin toimintaa.

Maukkaat burgerit iltapalaksi hiljaisuudessa. Mmmm.

 

 

Tällä hetkellä ei ole mitään kohtausta menossa, mutta onnellinen olo on hyvin vahva. Kissat sekoilee iltahepulia parvekkeen ja olohuoneen välillä. Ne juoksee pikkuisen ikkunan kautta sisään ja ulos. Välillä toinen tulee puskemaan täysillä mun naamaa ja jatkaa taas sekoilua. 

Lista ei ole mitenkään kummallinen, mutta eihän se onni mitään ihmeellistä olekaan. Se voi olla vaikkapa viinirypäleet, sinihomejuusto ja dippi, jotka odottavat vielä pääsyään mun napaan. 

Uskaltaisitko sä tuulettaa julkisesti? Jos et ole vielä kokeillut, haastan sut tekemään sen. Todella päräyttävää hommaa!

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Kuvat: Tuulettelin ja syleilin maailmaa niin, että pappa pelästyi sauvakävelylenkillään.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Millie's
Randomilla

Ehkä uskaltaisin harjoituksen kanssa julkisestikin. Kotona teen sitä kyllä. Itse asiassa siitä on tullut puolisollekin sellanen vitsi jos mä sanon ohimennen että vähän tuuletan (ikkunasta ilmaa sisään) niin se nostaa kädet ilmaan ja huutaa wuuhuu. Eli tuulettaa :D tulin hyvälle mielelle tästä setistä. Jouduin eilen ksshp paivystys- ja infektio-osastolle kun maha päätti brakata pahemman kerran. Todennäköisesti pääsen tänään pois joten oon kyllä innoissani etukäteen monista asioista. :)

Henriika S.

Apua! Toivottavasti selvisit enemmänkin säikähdyksellä ja hommat saadaan siellä nopeasti parempaan päin <3 Kaikki tsempit sinne <3

smagardi
astu harhaan

Ääää, tulipas tästä postauksesta nyt hurjan hyvä mieli!

Ihanaa ja onnellisuuskohtauksien täyteistä sunnuntaita! <3 :)

Henriika S.

Jes <3 Ihanaa sunnuntaita ja onnellisuuskohtauksia sinne myös <3

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.