Paljastuksia osa 4/5: Ihastuin tyyppiin, jota ei edes ollut olemassa?!

Tämän postauksen sisältö on sarjaa mitä hittoa. En edelleenkään tajua, kuinka joku voi ihastua henkilöön, jota ei ole olemassa. Minä näköjään kuitenkin pystyin siihen. 

Kyseessä on salaperäinen ja mystinen sankari Harry Potter. Kyllä. Vanha kunnon Harry Potter. Tähän tyyppiin olin lätkässä neljännellä luokalla. Kuka muistaa sen älyttömän hypen ja sekoavat ihmiset, kun uusi kirja julkaistiin? Ihmiset jonotti päiviä jonkun kirjakaupan edessä, että sai kirjan varmasti heti käsiinsä. Ei ollut mitenkään epätavallista, että jengi meni sekaisin niistä kirjoista, mutta mielestäni seuraavalle levelille menee päiväkirjan avulla tämän tyypin kanssa keskustelu. Kirjoittaminen alkoi siitä, kun sain isältäni työmatkatuliaisena kovakantisen muistikirjan, jonka kannessa komeilivat nuo maagiset kirjaimet. Harry Potter. Muistan edelleen sen fontin, jolla nimi oli kirjoitettu kirjan kanteen. Kannessa oli sellainen luukku, josta näkyi keltaiset silmät. Pöllö-Hedwigin viisaat silmät. 

Noihin aikoihin luokallamme oli muodissa pitää päiväkirjaa ja olin itsekin sitä muutamaan otteeseen yrittänyt, huonolla menestyksellä. Tuntui jotenkin oudolta kirjoittaa itselleen, joten Harry Potter-kirja tuli kuin tilauksesta. Sain päiväkirjan ja saatoin kirjoittaa sitä tavallaan jollekin toiselle. Ihan hauska ajatus ja myöskin toimiva, mutta sen sisältö. Voi hyvää päivää miten noloa. Tekstit alkoivat usein sanoilla: "Hei rakas Harry" tai jotain vastaavaa. Kerroin mitä olin päivän aikana tehnyt ja siitä, kuinka olisi ollu täydellisen ihanaa, jos hän olisi voinut jakaa ne hetket kanssani. Haaveilin tapaamisesta ja kaikesta yhtä järjettömästä. Tavallaan on ihan suloista, kuinka lapsen mielikuvitus pystyy luomaan niin vahvoja mielikuvia, mutta oikeasti. Todella noloa.

Taisin jo aikaisemmin mainita, että meillä on toisena kotikielenä saksa ja kerran isäni toi kotiin saksankielisen Potterin. Ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki opetella lukemaan sujuvammin saksaa. Se oli virhe! Ainakin, kun ajattelen romanssiani Harry Potterin kanssa. Se loppui nimittäin siihen. Kirjan kasikuvassa Harry näytti aivan erilaiselta (kuin Suomessa julkaistussa versiossa) ja kaikki hänestä maalaamani kuvat hajosivat siihen paikkaan. Päätin jättää Harry Potterin yhden kesän kestäneen romanssin jälkeen. 

Jäljellä on enää yksi osa tätä paljastusten sarjaa. Seuraava ja samalla viimeinen paljastus (vähään aikaan) on yksi isoimmista asioista, joita elämässäni on tapahtunut. Asia, joka muutti kaiken ja asia, joka pelottaa omalla tavallaan varmasti monia. 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Kommentoi