Paluu New Yorkin tunnelmiin ja muita lämpimiä hetkiä

Niinhän siinä kävi, että päivät sekoittuivat toisiinsa ja ystävät ja musiikki vei mennessään. Toisin sanoen: kiirettä piti. Oli vaikeaa pysyä paikallaan ja vaan lötkötellä, kun kaupunki ja ystävät olivat koko ajan niin lähellä. Viikkoon mahtui illanviettoa lähes jokaisena iltana ja yhteisen vuoden fiilistelyä. Pidin ystäville myös muutaman tunnin laulutekniikan merkeissä, sillä tiesin oppineeni Suomessa juttuja, joihin monet koulussa kaipasivat vastauksia. Koko vierailun päätarkoitus oli päättökonserttien näkeminen ja viimeisinä päivinä niitä tarjoiltiin jopa kolme päivässä. 

Tällä kertaa matkapäiväkirja on suurimmaksi osaksi kuvapainotteinen, sillä niihin kiteytyy parhaiten sydäntä lämmittäneet hetket meidän entisestä kotikaupungista.

 

 

Päästiin taas nauttimaan New Yorkista tulleen opettajan mestarikurssista/luennosta. Tällä kertaa vieraana oli huikea trumpetisti/sovittaja/säveltäjä Mike Mossman. Luentojen aiheet vaihtelevat opettajan mukaan ja nyt kuulimme sovituksia ja sävellyksiä, joista keskusteltiin porukassa.

 

 

Rakas ystävämme ja aivan tajuttoman hyvä laulaja Floriana valmistui ja olin todella otettu, että mun ottamat kuvat kelpasivat edelleen, joten yksi keikkakuvaus tuli tehtyä myös siinä sivussa. 

 

 

Viikon aikana syötiin lähinnä kaupasta ostettua ruokaa, mutta yhden kerran sentään raaskittiin sijoittaa ravintolaruokaan. Suositukset tälle paikalle ehdottomasti! Jos muistan oikein, oli ravintolan nimi Little Italy (tai joku sinnepäin) ja ruoka oli toooodellakin edullista ja maukasta.

 

 

Tässä koulun uuden puolen sisäänkäynti. Suomalaiseen silmään uuden osan arkkitehtuuri oli ihanan selkeää ja linjakasta, mutta suurin osa opiskelijoista oli sitä mieltä, että koulusta oli tullut sairaalan näköinen. Tervetuloa vaan Suomeen siis, hah.

 

 

Käytiin myös useampaan otteeseen hakemassa kahvia tai ihan vaan kahvilla. Tässä yhden kupillisen norsu.

 

 

Rakas matkakumppanini, joka riemuitsi jazzin ilosanomasta ja soitti paljon kitaraa.

 

 

Mahtui viikkoon myös yhdet legendaarisen bileet opiskelija-asuntolan kellarissa. Mentiin juhliin vasta klo 2 yöllä, mutta meininki alkoi sillon vasta olla katossa. Siellä bileet on todellakin aina jotain ihan omaa luokkaa. Kellarissa tanssitaan salsaa ja usein siellä soittaa myös livebändi. 

 

 

Lomaa meillä ei sen ihanimmassa muodossa (lötköttelyssä) juurikaan ollut, mutta saimme taas kiinni siitä elämästä, jota Hollannissa elimme. Pelko siitä, että meidät olisi unohdettu oli onneksi turha. Hyvästien hetkellä tuli nimittäin taas itku. Todistimme kuitenkin itsellemme (ja kavereille), että lupaustemme mukaisesti tulimme takaisin. Nyt kynnys näkemiselle on taas vähän matalampi.

Tällä hetkellä olemme jo toisessa maassa ihan erilaisissa maisemissa. Tästä lisää luultavasti huomenna.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.