Pyhät rituaalini

 

Se ois taas keikkapäivä! Outoa kyllä, mutta yöllä nukutti ihan törkeän hyvin. Aamulla torkutin makoisasti ja jäin köllimään vielä hyväksi toviksi petiin selailemaan instagramia. Mieleen hiipi ajatus keikkapäivästä ilman jännitystä. Olin kuitenkin erittäin väärässä!

Voisin luonnehtia itseäni aika perus tyypiksi jännittämisen suhteen. Se kuuluu asiaan, mutta mitään sellaista "oksennus kurkussa" tilannetta ei meikäläisen kohdalla juurikan nähdä. Jännitys esiintyy perhosina vatsan pohjassa, lievänä ruokahaluttomuutena, tärisevinä käsinä ja super nopeena olona. Keikkapäivänä tunnen kiitäväni ainakin valonnopeudella, ja silloin usein sattuu ja tapahtuu. Sukkahousut hajoilee, vetoketjut sanoo sopimuksensa irti, poltan naamani ja sormeni hiusoperaatiossa, ja käyn miljoona kertaa vessassa (jep, myös kakalla).

Keikkataivalta on takana tavallaan jo 5-vuotiaasta saakka, mutta raha alkoi liikkumaan suurin piirtein 10 vuotta sitten. Tässä vuosien aikana olen hionut keikkaa edeltävät rituaalit jo aika timanttisiksi. Ottaen huomioon, että valmistautumiseen on aikaa käytettävissä, koska välillä sitä ei ole. 

Kuvitellaan mielessä päivä, kuten itseasiassa tänään on toivottavasti edessä:

 

1. Aamu alkaa hitaasti. Jännitystä on jo vähän ilmassa (tänään se Jännitys-tyyppi oli jotenkin unohtanut herätä ja astui kuvioihin vasta kahvin jälkeen). Kaadan itselleni kupin kahvia ja fiilistelen seesteistä tunnelmaa. Ihana päästä lavalle tänään.

2. Huomaan, että jännitys on vienyt taas ruokahalun. Syön aamiaista kuitenkin siitä huolimatta.

3. Haahuilen ympäri kämppää kertailemalla sanoja ja teen viimeisiä muistiinpanoja iltaa varten. 

4. Hoidan muuta elämää: käyn koulussa, kirjoitan sähköposteja, sovin uusia treenejä tulevia keikkoja varten. Sitä perushommaa.

5. Herättelen kroppaa ja availen ääntä. Suuntaan soundcheckiin, jossa kerrataan vielä pari paikkaa iltaa varten. Ilmassa alkaa olla todella kutkuttava fiilis.

6. Käyn suihkussa ja yritän tehdä kaiken hidastetusti. Todellisuudessa roiskin saippuaa ympäriinsä ja yritän varoa sheivaamasta itseäni täyteen haavoja.

7. Aloitan operaation "röllistä laulajadiivaksi". Föönaan hiukset ja kriiseilen, että kiharat vai suorat. Kiinni vai auki.

8. Meikki. Kädet tärisee koko ajan enemmän. Tuhisen ilmeisesti aika kovaa irtoripsiä kiinnittäessäni, sillä Matias huutaa olohuoneesta, että onhan kaikki okei?

9. Nyt on kiire. Matias odottaa jo kamat kasassa ja takki päällä. Itsehän olen vielä aamutakissa. Meikki ja hiukset on sentään valmiina. Pakkaan raivolla kamat kasaan ja vedän mekon päälle. (Pari päivää on myös syöty kevennetysti, sillä vetoketju oli vähän haastava saada kiinni alkuviikosta. Nyt se menee taas onneksi.)

10. Olen keikkapaikalla, mutta homma ei ole vielä ohi. Alkaa pissamaraton. Käyn ainakin 4 kertaa vessassa, koska luulen pissaavani lavalla housuun. 

11. On aika mennä lavalle. Pissattaako mua? No enää ei ehdi. Se on menoa nyt.

12. Keikka on ohi, enkä taaskaan pissannut housuun. Yleisökin taisi olla ihan tyytyväinen.

 

Tässä kohtaa vaihe 7. ei ole vielä lähelläkään. T. Rölli

 

Tänä iltana Evening of Brazilian Dreams with Henriika Steidel & Marian Petrescu ottaa Popparin lavan haltuun Jyväskylässä (klo 21).

Tervetuloa!

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Millie's
Randomilla

Kivaa keikkaa! :) En valitettavasti pääsekään katsomaan, vaikka olisin niin halunnut.

Henriika S.

 Ens kerralla sitten! Itseasiassa huomenna Veturitalleilla on ilmainen tapahtuma, jossa soitetaan mun bändillä mun säveltämää musaa klo 17.30 :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.