Saako työssään olla hyvä?

 

Tyyppi: "Ooks sä niinku hyvä laulaa?"

Minä: "No miten sen nyt sanois.. Kai mä oon, ku se on mun ammatti?"

Kuinka moni menee kyselemään kotiin tulleelta sähkömieheltä, että: "Mites on? Osaatko sä varmasti tehdä nää sähköhommat täällä meillä? Ihan vaan ajattelin tarkistaa, että sujuuko sulta noi sun työnkuvaan kuuluvat tehtävät."

Eipä varmaan kauhean moni, koska lähtökohtaisesti jonkun alan ammattilainen osaa ihan hienosti omat hommansa. Kuitenkin on sellaisia ammatteja, joiden kohdalla koetaan ihan hyväksytyksi kysellä, että onko homma hanskassa. Hetki sitten keskustelin taas uusien tuttavuuksien kanssa, joilla ei selvästi ole muusikkoja omassa kaveripiirissään. Keskustelun edetessä tilanne muuttui tutun vaivaantuneeksi, kun tuli puhe ammateistamme. 

Tyyppi: "Ai sä oot muusikko.. Onks sulla niinku joku artistinimi tai sellanen? Että teetkö sä ihan niinkun keikkaa?"

Minä: "Joo. Keikkailu on meidän työ. Se on se homma, jota varten me ollaan opiskeltu. Ihan samalla tavalla, kuin vaikka sähkäri on käynyt koulun valmistuakseen siihen ammattiin."

 

 

Elämän varrella näitä keskusteluita on tullut käytyä aika monta ja harvoin enää tulee sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole jo aikaisemmin vastannut. Lähestulkoon poikkeuksetta jossakin vaiheessa tulee se kysymys, jota ei varmastikaan monen muun ammattiryhmän ammattilaiselta kysyttäisi. Se kysymys, johon vastataksesi on pakko todistella, että olet tarpeeksi hyvä harjoittamaan omaa ammattiasi. 

Tyyppi: "No osaatko sä sit niinku oikeesti laulaa?"

Minä: "No miten tähän nyt vastaisi. Kai se on vähän sellainen vaatimus, että voi tätä työtä tehdä? Sitä taidetaan meidän alalla kutsua ammattitaidoksi, vai mitä oot mieltä?"

Tyyppi: "Niin oishan se vähän hassua, jos sä et osais laulaa ja olisit laulaja. Voisitko sä vähän laulaa mulle tässä? Ois kiva kuulla, että miten sä oikeen sit laulat, kun kerta se on sun ammatti ja kaikkee?"

Tässä vaiheessa pitää aina vähän hengitellä, että pysyn asiallisena. En ole mikään lelu, josta lähtee ääntä nappia painamalla. Teen työtäni aivan siinä missä kaikki muutkin ja työ taitaa olla sellainen asia, josta kuuluu saada palkkaa. Joskus jos olen oikein toooodella hyvällä tuulella saatan heittää Sini Sabotagen Levikset repee-biisin riimit kehiin ja vetää koko homman vitsiksi, mutta usein sanon vain, että arvon henkilö on hyvin tervetullut kuuntelemaan seuraavaa keikkaani.  

Ottaa niin tajuttoman paljon aivoon, mutta samalla ymmärrän näitä kysymyksiä. Muusikon ammatti on aika jännittävä asia jopa muusikolle. Se on epävarmaa, eikä säännöllisistä kuukausituloista voi puhua missään yhteydessä. Helpommin kyselijöille menee jakeluun, kun kerron, että opiskelen tällä hetkellä laulunopettajan pätevyyttä, ja tulevaisuudessa tarkoitus on keikkailun ohessa työllistää itsensä myös opetushommilla. Kaverin silmistä näkee sillä sekunnilla helpotuksen, kun keskusteluun tulee taas vähän tarttumapintaa ja työnkuvani muuttuu vähän enemmän sellaiseksi "oikeaksi ammatiksi".

On ihanaa ja imartelevaa, että sukulaiset ja ystävät pyytävät esiintymään juhliin ja yleensä suostummekin M:n kanssa jonkun pienen shown vetämään, mutta välillä on tosi ihanaa ihan vain olla vieraana. Häissä on ihan kätevää, kun voi antaa lahjaksi esiintymisen, sillä raha ja erityisesti pihistely kiinnostaa kaikkia, ja puolen tunnin veto maksaa helposti monta sataa euroa. Eli siis toverit, jos ihmettelette miksi meiltä ei aina heru rahaa lahjaksi, niin toivebiisien sovittaminen ja haltuunotto vaatii meiltä monta tuntia treeniaikaa. Vaikka kyse on kuinka sukulaisista ja rakkaista ystävistä, ei juhlissa silti voi rentoutua samalla tavalla, kun tietää töiden olevan vielä edessä. 

Ehkä tällainen "harrastuksesta tuli ammatti" vaikuttaa näihin kysymyksiin ja siihen olettamukseen, että aina se muusikko voi vähän hiplata kitaraa tai jonkun laulun luikauttaa. Kaikki lapset, jotka vähänkin osaavat soittaa jotain, laitetaan sukujuhlissa esiintymään, koska se on niin ihanaa, kun joku osaa soittaa jotain instrumenttia. Jossain vaiheessa elämää tapahtuu se muutos, kun harrastuksesta tulee ammatti, mutta toisten silmissä tilanne ei juurikaan muutu. Ainoastaan mukaan tulee kysymykset siitä, että saako tästä työstä muka oikeasti palkkaa.

Yritys on ainakin kova.

 

 

Ottaako muita aivoon tämä hommeli? Olis myös tosi ihanaa kuulla, että miltä tällaiset mysteeriammatit näyttää sellaisen silmissä, jolla ei ole omaa kokemusta alalta. 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

(Ps. Kuvista sen verran, että otin vähän selfieitä yhtä tosi siistiä keikkaa varten. Siihen tulee liittymään pari big bandiä, mä ja yks todella tunnettu laulaja. Keikasta lisää, kun hommat on julkistettu.)

Kommentit

Millie's
Randomilla

Ei varmaan kukaan muu kuin muusikko pysty käsittämäänkään, kuinka rasittavia nuo sulle esitetyt kysymykset on, varsinkin jos joutuu aina toistamaan samoja asioita. 

Mulla on vähän erilainen ammatillinen ongelma. Itsellä lähinnä ottaa aivoon, jos sanotaan että "Milla on sairaanhoitaja, kysy siltä", kun jollakin on jokin terveysongelma. Vaikka olenkin ammattilainen, en ole lääkäri enkä läheskään tiedä tai muista kaikkea, mitä koulussa on aikoinaan opetettu. Toki mielelläni vastaan kysymyksiin osaamiseni mukaan ja menisin tilanteeseen, jos jollakin on hätä tai kaipaa ensiapua. 

 

Henriika S.

Tunnustan olevani jotenkin vähän liian herkästi ärsyyntyvä näissä tilanteissa, mutta varsinkin, kun on monta rautaa tulessa ja itseäkin vähän jännittää, että miten hommat saa hoitumaan, menee helposti herneitä salaa ihan kourallinekin nenään.. :D

Tavallaan varmasti imartelee, kun kaverit luottaa sun ammattitaitoon niin paljon, että kysyy apua ja neuvoja, mutta ymmärrän myös hyvin sen, että työ on työtä ja sitä halutaan tehdään sillon, kun on töissä :)

VeeraH (Ei varmistettu)

Täällä yksi muusikko lisää, joka myös puhaltelee ja laskee sataan kun "Mitä sä oikein teet työksesi?" tai "No voitko soittaa jotain tässä heti nyt?" kysymykset läjähtää pöytään. No soitan, opetan ja teen keikkaa työkseni. Jos siis töitä on. Läheskään aina ei ole. Ei, en soita mitään tässä ja nyt, koska en ole valmistautunut esiintymään ja en ole jukebox. Eli samoihin asioihin olen törmännyt tätä työtä tehdessäni. Muille kuin muusikoille näkyvin muusikon työ on sitä festareilla ja konserttisaleissa soittamista/laulamista, joten en ihmettele kysymyksiä: eihän minua näy siellä isolla festarilavalla, koska työni koostuu paljon pienemmistä keikoista/äänityksistä jne. Työskentelen suurimmaksi osaksi klassisen musiikin puolella ja on hankala kertoa mitä tekee, kun orkesteripaikkaa (ja kuukausipalkaa) ei ole. Pointti oli, että ai fiil juu :)

Henriika S.

Voi festarilavat sentään! Toi on niin totta. Tosi harva tällä alalla on oikeesti niin isosti esillä, vaikka keikkatahti olisi jopa 100-150 keikkaa vuodessa. On tietysti hyvä, jos tähtäin on isoilla lavoilla, niin ehkä sinne vielä joskus pääseekin. Mäkin teen aina välillä keikkaa pasuunalla orkestereissa, ja jotenkin klassisen musiikin puolella keikkatyöläisenä oleminen on mulle ainakin vielä pelottavampaa, joten todellakin edes vähän ymmärrän sun fiiliksiä! Pasuuna&kitara-duoa olisi huomattavasti vaikeampi myydä pubeihin, kuin laulu&kitara, ja sekin on jo ihan tarpeeksi vaikeaa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Sähkötyöt voi tehdä kai yhdellä ja oikealla tavalla, musiikki on kai enemmän makuasia.

Henriika S.

Oot oikeassa, että musiikkia on tosi monenlaista ja sitä voi tehdä monella tapaa. Toiset tykkää enemmän rokista ja toiset jazzista, mutta taitavasti soitteu musiikki on mielestäni aina vaikuttavaa. Oon tietysti puolueellinen :D Helposti unohtuu, että suurimmalla osalla alan ammattilaisista on vuosien opiskelut takana ja se, ettei harjoittelu lopu koskaan ja sitä tehdään päivässä paljon. Tekniikkoja on useampia kaikkien instrumenttien kohdalla (koulukunnat taistelevat oikeasta ja väärästä), mutta jokaiselle on kuitenkin tekniikka, jolla sitä soitetaan, myös laululle. Joten tavallaan tässäkin työssä, kuten sähköhommissa, on oikeita ja vääriä tapoja. Asiakas ei yleensä heti näe puuttellisesta tekniikasta johtuvia vaurioita/virheitä, mutta ajan kanssa huonot sähkötyöt ja huonolla tekniikalla soittaminen/laulaminen tulee esiin. Kotona alkaa sähköt temppuilemaan vaarallisella tavalla tai vastaavasti keikoilla ei pysty enää rasitusvammojen takia yhtä hyvään suoritukseen, kuin tarkoitus olisi.

Jun (Ei varmistettu)

Nää ammattikysymykset on hauskoja, ei pelkästään muusikkojen kanssa vaan monessa muussakin on samankaltaisia ongelmia. Toki aina kyselijän tyyli esittää asiansa vaikuttaa siihen omaan reaktioon ja vastauksiin. Itselle muusikot on melko tuttu ammattiryhmä, on keskusteltu niiden kanssa, jotka vetää Ruissin päälavalla ja sit niiden, jotka siitä haaveilee ja silti jo elää pääasiassa muusikkona tehdyillä duuneilla. Molemmat on musta yhtä kiinnostavia ja toki kysymyksensä voi aina asetella niin, ettei toinen joudu puolustelemaan vaan sais vapaasti kertoa. Ikinä ei tulis mieleen pyytää ketään esiintymään siinä hetkessä, kun toteaa olevansa muusikko. Vähän sama kun itse kerron olevani kampaaja ja joku ojentais mulle fiskarssit käteen, et leikkaappa tosta kun oot ammattilainen. Mutta toki tökeröitä ihmisiä löytyy aina ja ite koitan aina kuitenki suuttumisen sijaan saada sen toisen osapuolen ymmärtämään, että meni vähän pieleen.. vaikkei se aina toimikkaan.

Henriika S.

Joskus tällaiset tilanteet päätyy tosi mielenkiintoisiin keskusteluihin ja jengiä kiinnostaa oikeestaan aika paljonkin, että mitä kaikkea tähän työhön kuuluu. En mäkään mikään super helposti tulistuva tyyppi ole, ja pidän tunteet aika hienosti vain omana tietonani, vaikka joskus saattaa enemmänkin harmittaa. Yleensä toinen ei tosiaan tiedosta sitä, että kysymykset saattaa tuntua vähätteleviltä. Ehkä se oma hermostuminen kumpuaa myös osittain siitä, että itse kamppailee sen kanssa, että onhan muusikon ammatti ihan "oikea ammatti" :) 

Jun (Ei varmistettu)

Joo ja onhan se suuttuminenkin ihan oikeutettua, jos toinen on oikeasti todella tökerö. Itsellä vaan välillä ongelmia sen liian kiltteyden kanssa ja välillä turhaankin varoo sanojaan.

Mullahan tää ammatti on kans semmonen, jota ei hirveästi arvosteta. Joten paljon tulee monenlaista vähättelyä ja jopa myös älykkyyden kyseenalaistusta. Kuitenki vaatii koulutuksen ja järjettömästi treeniä, jotta jälki on virheetöntä. Kaiken lisäksi vielä hintojen paheksunta, vaikka kaikki oikeasti tietää, että kampaajat on palkkataulukoissa siellä pohjamudissa ja isoimman siivun maksetusta hinnasta saa verottaja alvn ja ennakoiden muodossa.

Anni Jää (Ei varmistettu) http://annijaamuah.blogspot.fi

Ai että. "Mitä sä tekisit mun hiuksille?"
Nimim. Parturi-kampaaja

Henriika S.

Mulla ei taida olla kampaajia ihan lähipiirissä, ja nyt todellakin muistan, etten edes vitsillä heitä tota, jos mielin kampaajan ystäväkseni saada :D 

Jun (Ei varmistettu)

Haha tää on kans tuttu.

Yks juttu mikä itellä kans sieppaa välillä, on se kun ystävät/siskot/kaverit/kaverin kaverit pyytää ilmaista hiusten laittoa, jossain kun ollaan porukalla hengailee ja menossa esim festareille. Kysyminen toki ok, koska joskus on kiva kokeilla kampauksia, jos on aikaa. Mut se, että oletetaan ja istutaan penkkiin, et nyt voisit laittaa mun tukan, kun meillä nyt on tää henkilökohtainen kampaaja täällä samassa majotuksessa ja eihän sun oma laittautuminen oo yhtään kesken tai niin tärkeää.

Myös kysymykset "millä kotivärillä mun kannattaa värjää, että saan sellasen ja tälläsen tukan".

Näitä samanlaisia oon kuullut monista muistakin aloista. Esimerkiksi kokki kutsutaan sukulaisen yo/rippi/jne juhliin ja ovesta sisään tullessa tervehdyksänä, et hei tuuppa tänne keittiöön vähän jeesaamaan ja jätetään sinne hoitamaan safkat juhlien ajaksi.

Le Pineapple (Ei varmistettu)

Minua usein sieppaa keskustelu hyvistä ja huonoista opettajista - itse kun maikka olen. Sitä keskustelua käydään somessa, lehdissä, baarissa, missä tahansa. Otetaan esimerkiksi jokin yksittäinen pedagoginen valinta, jonka opettaja on tehnyt. Vaikka pidän itseäni kohtalaisen sivistyneenä ihmisenä, noissa tilanteissa tekisi mieli sanoa, että "tulkaa itse hoitamaan homma kotiin, niin minä lähden kahville. Kertokaa sitten, miten hoiditte opetuksen ilman alan koulutusta. Kiittimoro."

Ah, tekipä hyvää vuodattaa. Kiitos postauksestasi.

Henriika S.

Hahaa! Ole hyvä :D Tänne saa tulla purkamaan tunteitaan ihan vapaasti. Täällä mä itsekin höyryän välillä niin, että päähän sattuu :D Tietäjiä löytyy kyllä vaikka millä mitalla, vaikka alan koulutusta/työkokemusta ei olisi päivääkään takana. Opettajien niskaan kaadetaan varmaan ihan järkyttävä määrä shaibeliinia, kun omien murusten oppiminen ja kasvatus on kyseessä. Ihan meni kylmät väreet, kun mietin tilannetta. Hyrrrr.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.