Tammikuussa oli hyvääkin

Kirjoitin vuodenvaihteen jälkeen todella mitättömistä fiiliksistäni tätä uutta vuotta kohtaan. Perinteisesti olen aina tärissyt innosta hihkuen ja nähnyt mielessäni kaikki ne upeat mahdollisuudet, jotka alkanut vuosi tuo tullessaan. Rehellisesti sanottuna pelotti, että mitä jos tästä vuodesta tulee pelkkää ripulia. Vähän reilun kuukauden päivät tätä vuotta eläneenä voin todeta, että eihän se ihan ripulia ole ainakaan vielä ollut.

Tuntuu siltä, että töitä on ollut enemmän, kuin ehkäpä vielä koskaan aikaisemmin, mutta silti on sellainen fiilis, että elämänlangat on suhteellisen hyvin käsissä. Hyvähän tässä on mennä julistamaan jotain teemoja vuodelle 2018, kun vuotta on vielä melkein 11 kuukautta jäljellä. Mä en ole mikään ennustajaeukko, joten voin tietää varmasti vain asiat, jotka on mulle on jo tämän vuoden aikana tapahtuneet. Tuntuu siltä, että tähän viikonloppuun tarvitsen muistutuksen siitä, mistä kaikesta voin tänä vuonna olla jo kiitollinen.

 

 

Vuosi vaihtui rakkaiden ystävien kanssa

On olemassa niitä tyyppejä, joiden kanssa voi aina jatkaa juttua siitä, mihin viimeksi jäätiin. Meidän lukioaikainen kaveriporukka on hajaantunut jo Suomen rajojenkin ulkopuolelle, mutta silti jutut on yhtä pöljiä, kuin 10 vuotta sitten lukioon mennessä. 

Työkaverit on ihania

Mulla on ollut ilo kuulua lokakuusta asti musiikkiopiston opettajaporukkaan ja nyt tiedän miltä tuntuu, kun joku sanoo, että sillä on ihan mahtavat työkaverit. Sitä inspiroituu itse ihan hurjan paljon, kun näkee ympärillään opettajia, jotka tekee työnsä ihan tajuttoman hyvin. 

Oppilaat oppii uutta

Jos työkaverit on ihania, niin on ne oppilaatkin ihania. Upein hetki tässä työssä on ehdottomasti se, kun oppilas oppii jotain ja tajuaa sen myös itse. Siinä me sitten yhdessä bailataan luokassa, kun lamppu on syttynyt. 

Kotona on ihana perhe

Monesti mietin aikaa ennen tätä meidän perhettä. Haaveilin siitä, että löytäisin ihmisen, joka hyväksyy mut sellaisena, kuin olen. Kummallisena, sekunnissa asioista innostuvana, välillä tosi kovaa ja korkealta putoavana ja mitä ihmeellisimpiä asioita tekevänä herkkänä höpsönä. Kerta toisensa jälkeen lausun ilmoille kiitoksen tästä kaikesta onnesta, joka mulla meidän perheessä on. 

Maassa on lunta

Vaikka koen erittäin vahvasti olevani kesän lapsi, on tämä talvinen ihmemaa ollut aivan ihana. Mulla on tapana leikkiä, että taivaalta sataa pieniä timantteja, kun aurinko osuu ilmassa leijaileviin jäähileisiin. Yhtenä päivänä koulun ruokalassa ilahduin näistä timanteista niin paljon, että huudahdin ääneen kavereille: "Kattokaa taivaalta sataa timantteja!"

Töitä on riittänyt

Ensimmäistä kertaa elämässä on sellainen tilanne, että tietää pärjäävänsä seuraavat 6 kuukautta, ellei mitään todella dramaattista tapahdu ja tulevat keikat peruunnu. Saattaa kuulostaa säännöllistä palkkaa saavan henkilön korviin hassulta, mutta meille tällainen tilanne tuntuu ihan uskomattoman upealta.

 

 

Mun mielestä jo pelkästään tammikuun aikana listalle on päätynyt ihania asioita. Asioita, jotka tekevät musta onnellisen ja sehän se tärkeintä tässä hommassa taitaakin olla. Vaikka luvassa olisi jossain kohtaa sitä ripulia, loppuu sekin onneksi yleensä imodiumilla aika nopeasti. Tämä lista saakin toimia mun imodiumina pahojen päivien varalle. 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Saattais kiinnostaa myös: Kun kaikki vaan v#tuttaa

 

 

Kuvat: Rakas mieheni uhrasi sormensa ja räpsi kovasta pakkasesta huolimatta kärsivällisesti kuvia.

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa
Share

Kommentit

Millie's
Randomilla

'Tämä lista saakin toimia mun imodiumina pahojen päivien varalle.'

Parhautta! :D

Henriika S.

Hahaa :D Sä tiedätkin jo, että mä oon ihan kaheli! Vähintään pari pakettia imodiumia tarttee olla henkisessä kaapissa, kun koheltaa menemään elämän poluilla :D

Millie's
Randomilla

Ihana! Onneksi olet :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.