Tampereella kyyneleet virtasivat ja jatsi soi!

Yhteistyössä: Tampere Jazz Happening

Dhafer Youssef - ©Maarit Kytöharju

 

Viikko sitten sunnuntai-iltana istuin Pakkahuoneella ja itkin. Tampere Jazz Happeningin sunnuntain iltapäivän viimeinen esiintyjä oli juuri aloittanut keikkansa. Ensimmäisen kappaleen maagisen alun jälkeen, koko bändin tullessa valtavalla voimalla sisään, en vain voinut enää pidätellä itseäni. Siinä kohtaa kaikki oli täydellistä. Ei ollut mitään järkeä edes yrittää pitää sisällä sitä valtavaa tunteenpurkausta, vaan takki auki annoin kyynelten valua pitkin poskia ja päätin vain rakastaa jokaista hetkeä.

Lavalla oli tunisialainen Dhafer Youssef "Diwan of Beauty and Odd" projektinsa kanssa. Täytyy tässä kohtaa tunnustaa, että oikeasti itku tuli jo, kun lyhyen soundcheckin aikana lavalle käveli pianisti Aaron Parks ja rumpali Justin Faulkner. Aaron Parksin musiikilla on aivan erityinen paikka sydämessäni ja tällä kertaa se purkautui tyylikkäänä fanitytön itkuna.

Tähän festarin maksullisen ohjelman päättävään keikkaan kiteytyy oikeastaan koko viikonlopun tunnelmat. Meille tarjoiltiin uskomattoman kauniita melodioita ja värejä. Upeita yhtyeitä, joiden keskinäinen vuorovaikutus oli lähes henkimaailman meininkiä. Yhdistäviä teemoja yhtyeiden väliltä löytyi yllättäen aika monia. Keskiössä olivat todella vahvat ja voimakkaat groovet ja se, että jokaiselle esiintyjälle oli todella tärkeää herätellä meitä maailman tapahtumiin, jotta ryhtyisimme vaikuttamaan niihin itse.

Tampereella jaetaan vuosittain Yrjö-palkinto ja tänä vuonna sen sai Verneri Pohjola, joka hänkin ilmensi viikonlopun tunnelmaa täydellisesti. Tämän trumpetistin soitossa on juurikin sitä ihmeellistä ja selittämätöntä taikaa.

Olin tehnyt tietoisen valinnan jättäessäni artistien kuuntelemisen vähemmälle Tampere Jazz Happeningin lähestyessä. Levylle soitettuna musiikki ei muutenkaan kerro koko totuutta, sillä kaikki perustuu juurikin sille vuorovaikutukselle soittajien ja yleisön kanssa. Homma voi niin sanotusti lähteä lentoon – ja voi kyllä – se lähtikin.

 

Shabaka & The Ancestorsin - ©Maarit Kytöharju

 

Löysin itseni perjantaina heti alkuun hytkymästä Shabaka & the Ancestorsin keikalta lähes transsiin vaipuneena. Muistiinpanoihini olen merkinnut mm. tällaisia fiiliksiä:

”Alusta asti kaikki on tosi juurevaa. Erittäin mielenkiintoinen instrumentaatio, sillä unohtuu, ettei mukana ole varsinaisesti harmoniasoittajaa. Rummut, perkussiot ja basso muodostavat rytmikoneen, jotka taikovat kaikelle muulle todella vahvan kudoksen maalata päälle.”

Tein tietoisen valinnan keskittyessäni pääsääntöisesti Telakan tapahtumiin, sillä tilan toimivuus ja siellä esiintyvät yhtyeet kiinnostivat kovasti. Perjantaina saavuin pelipaikoille liian myöhään, sillä istumapaikat olivat jo menneet, mutta lauantaina päätettiin olla vikkeliä ja lähdettiin ajoissa metsästämään istumapaikkoja.

Voisin kirjoittaa jokaisesta esiintyjästä oman juttunsa, mutta haluan nostaa esiin erityisesti nämä kaksi suomalaista todella raikasta ja jalan alle menevää yhtyettä.

 

Njet Njet 9 - ©Jyrki Kallio

 

Ennakko-odotusteni mukaisesti Njet Njet 9 oli aivan tajuttoman hyvä. Muistiinpanoissani sanotaan näin:

”Tää on niin bilebändi! Parasta kaikessa on bändin yhteinen meininki, mutta pahinta on, kun ei pysty kunnolla tanssimaan (oli niin ahdasta). Yleisössä joku kommentoi, että kyllä nää ihan hel***** hyvin soittaa nää torvijätkät. Olen täysin samaa mieltä. Kaikki soittavat ihan tajuttoman hyvin, mutta kyllä heidän kelpaakin, sillä sävellykset ja sovitukset ovat timanttisia.”

 

Antti Hevosmaa, VIRTA - ©Jyrki Kallio

 

Lauantaina Telakan illan päätti VIRTA, joka on varsin mielenkiintoinen porukka. Heidät on nähty ainakin Flowssa, Pori Jazzeilla ja nyt Tampereella. Kolme upeaa muusikkoa, mutta bändi ei kuitenkaan rajoitu vain lavalle, sillä siihen kuuluu vahvasti myös valoja ja ääniä hoitavat taiteilijat. Otin myöhemmin viikolla puhelinyhteyden bändin rumpaliin Erik Fräkiin ja kyselin, että mikäs tämä heidän homman nimi oikeastaan onkaan.

Miten te olette löytäneet toisenne?

Minä ja Antti Hevosmaa tunnetaan jo päiväkodista saakka ja vanhempamme asuvat edelleen muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Heikki Selamoon tutustuttiin Kuopion musiikkilukiossa, jossa Antti ja Heikki soittivat samassa koulun bändissä. Minä ryhdyin myös niihin aikoihin vapaa-ajalla treenailemaan Heikin kanssa. Abivuonna päätettiin kysyä myös Anttia soittamaan porukassa, ja Antti tulikin ensimmäisiin treeneihin innostuneena joitain itse tekemiään taustoja mukanaan, joiden päälle halusi, että soitetaan. Kunnolla bändi alkoi muotoutumaan vasta talvella 2011, kun Antti muutti Jyväskylään ja minä Helsinkiin, Heikin jäädessä vielä vuodeksi Kuopioon.

Miksi te olette VIRTA?

Virta kuvaa aika hyvin sitä prosessia, kun me tehdään yhdessä musiikkia. Annetaan ideoiden virrata meidän lävitse. Se kuvastaa myös fiilistä ja saundia, joka meillä on lavalla -  energiaa meidän välillä. Keikoilla rakennamme soljuvan musiikillisen alustan, jonne kuulija voi karata omien ajatustensa kanssa. Virta on kiintoisa sana, sillä se kuvastaa niin monia asioita, mukaan lukien Hurmos-levyn nimi, joka on osapuilleen synonyymi bändin nimelle.

Olette todella visuaalinen yhtye ja teillä kulkeekin oma valotaiteilija Jere Suontausta mukana. Onko teillä jo selkeät suunnitelmat visuaalisuuden suhteen?

Hurmos-levyyn liittyi se, että esiinnyimme valtavan mansikkaharson takana niin, että meistä näkyi pelkät siluetit, ja Emma Luukkalan suunnittelemat visuaalit heijastettiin harsoon yleisön takaa. Tarkkaa suunnitelmaa tulevaisuudesta visuaalien suhteen meillä ei vielä ole, sen sanelee pitkälti se, miten musiikki muotoutuu. Luultavasti ainakin valomies Jere ja äänimies Mika Savolainen kulkevat mukanamme (kuten tähänkin asti), sillä he muodostavat keikoilla yhdessä meidän kanssamme kokonaisvaltaisen elämyksen Virrasta.

Olisin itse halunnut siirtää teidät Tampereella Telakalta Klubin puolelle esiintymään ennen legendaarista JoJo Mayer / Nerve -yhtyettä. Mille lavoille olette matkalla?

Ehkäpä juurikin Tampereen Klubin tyyliset tilat voisivat olla sellaisia, jonne meidän musiikki on matkalla. Elektronisen ja akustisen musiikin symbioosi on syvenemässä, ja musiikin mennessä enemmän elektroniseen suuntaan toimii juurikin tuollainen klubiympäristö todella hyvin.

Tampere Jazz Happeningissä musiikissa oli vahvasti läsnä ihmisten herätteleminen ja silmien avaaminen. Myös Erik oli samoilla linjoilla. Kysyin vielä lopuksi, mitä hän haluaisi teille sanoa, ja  näihin tunnelmiin haluankin päättää tämän jutun:

Olisi hienoa, jos ihmiset hyväksyisivät ilmastonmuutoksen ja asiat, jotka ovat tällä hetkellä todella ajankohtaisia. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan siihen, mihin tämä maailma on menossa. Meidän olisi havahduttava, sillä jokainen vaikuttaa omilla teoillaan tulevaisuuteen. Jokainen on vastuussa.

VIRTA:

Antti Hevosmaa - trumpetti, laulu, efektit
Heikki Selamo - kitara, laulu, efektit
Erik Fräki - rummut, perkussiot, efektit

Jere Suontausta - valot
Mika Savolainen - Ääni

VIRTA esiintyy seuraavan kerran 9.12. klo 20 @ Äänivalli

 

Tampere Jazz Happening järjestetään ensi vuonna 1.–4.11.2018. Tänä vuonna Tampere Jazz Happening tavoitti uskomattomat 5300 ihmistä 98% täyttöasteella.

Yle Areenasta pääset kuuntelemaan maistiaiset Tampereelta. Kikkaile tästä itsesi jazzin hurmokseen!

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.