Tarina blogin nimen takana

Blogia perustaessa on aikas tärkeää miettiä huolella ainakin pari asiaa. On hyvä olla selvillä siitä, mistä haluaa blogissaan kirjoittaa ja minkä nimen sille haluaa antaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole kauhean cool vaihdella nimeä jatkuvasti, jos haluaa lukijoiden painavan sen mieleen. Tottakai sitä saa muuttaa niin monta kertaa päivässä, kun haluaa, mutta silloin se ei ehkä palvele parhaalla mahdollisella tavalla, jos ajatuksena on kirjoittaa juttuja muillekin, kuin vain itselleen (ja sukulaisille).

Kerroin edellisessä postauksessa, että kirjoitin aluksi omilla nettisivuillani, mutta päädyin lopulta tekemään eron artistiminän ja huonoja vitsejä kertovan bloggarin välille. Toisaalta jälkeenpäin mietittynä ei ne vitsit kyllä keikoillakaan kauheasti parempia ole :D

Ensimmäistä kertaa blogille piti miettiä nimeä jo vuosi sitten, kun aloitimme Matiaksen, joka tunnetaan myös mysteerimiehenä M, kanssa vaihtovuodesta horisemisen englanniksi koulun blogiportaaliin. Sillä kertaa homma oli helppo, koska Matias ideoi nimen ja meikäläiselle jäi vain bannerin suunnitteleminen. Tuli muuten ihan hiano ekaksi banneriksi (tsekkaa tästä)! 

Meinasinkin aluksi, että kielillä kirjoittaminen voisi olla se mun juttu, mutta muutaman tekstin jälkeen totesin, että jos rahallinen rikkaus määriteltäisiin sanallisen rikkauden perustella, olisin vieläkin persaukisempi, kuin nyt. Kieleksi piti siis valita suomi. Samalla sanoin heipat miljardeille lukijoille, hehe.
Googlailin noihin aikoihin myös todella paljon vinkkejä blogin perustamiseen. Pääpiirteittäin ohjeet olivat aina samat. Rajaa aihe tarkasti ja keksi selkeä nimi blogillesi, joka viestii lukijalle heti, millaista sisältöä sieltä voi löytää. 

Mitäs mieltä olette, kuinka onnistuin tässä? Onko aihe selkeä heti, kun banneri vilahtaa?

So many stars by Henriika ei rehellisesti sanottuna kerro kenellekään yhtään mitään. Tai kertoo se sen, että yritän kiven kovaa väittää, että olisin tehnyt yhden kauneimmista kappaleista, jonka tiedän. Senhän on oikeasti tehnyt Sergio Mendes.

Blogin nimi on siis biisin nimi. Aika uniikkia, eikö?

Okei, on tässä hommassa syvällisempikin juttu taustalla. Jos nimi käännetään suomeksi, menisi se jotenkin näin: Henriika kertoo juttuja siitä, kuinka tässä maailamssa on niin paljon staroja. Loistava suomennos, mutta pääsette varmaankin jo vähän jyvälle ajatuksesta nimen takana. Siihen kiteytyy kaikki kriisit muusikkon identiteettiä etsiessä. Tässä maailmassa on jo niin monta starbaa, että missä hemmetissä on minun punaiset matot ja stadionkeikat?  No ne on varmasti kadonneet siinä vaiheessa, kun menin hurahtamaan jazziin.

Tuolla blogin kuvauksessa lukee, että nämä jutut täällä on horinoita wannabe jazzarin elämästä. Niitä ne todellakin on. Toivottavasti jonain päivänä tulee sellainen fiilis, että on oikeutettu oikeasti kertomaan olevansa jazzlaulaja, mutta toistaiseksi uskaltaa korkeintaan sanoa laulavansa ja rakastavansa jazzia. Jazzmuusikoksi itsensä tituleeraaminen olisi aivan liian suuriin saappaihin astumista. Sen tehdessään saisi kompastella ja lopulta painella polvet ruvella menemään kyyneleet ja räkä poskilla. 

Tällainen tarina mun blogin nimen taustalla. Mikä sun tarina on?

 

EDIT: Vasta nyt illalla huomasin, että Laiska sunnuntai-blogissa oli käsittelyssä juurikin tämä sama aihe. Siellä pohditaan uutta nimeä blogille, joten käy kirjoittamassa oma ehdotus sinne :)

 

 

Wannabe jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Kommentit

Millie's
Randomilla

Kiitos lisäyksestä. Oot ihku <3

Uus nimi (Ei varmistettu)

Ehdotan blogille uutta nimeä:

Wannabe jazzlaulaja.

Tykkään siitä :D vaikka sä ihan oikeesti oot jazzlaulaja niin siitä nimestä huomaa sen identiteettikriisin heti

Henriika S.

No nyt! Ehkäpä, kun blogi pääsee vuoden ikään, voisin pohtia nimen muuttamista juurikin tuollaiseksi :D Jossain oli myös ohje, ettei nimen kannattaisi olla englanniksi, jos sisältö ei ole samalla kielellä. Tossa ratkeis kummatkin ongelmat! Kiitos :)

Kommentoi