Täydellisen tyhjä tiistai

 

Usein tänne tulee kirjoitettua aiheista, jotka herättävät jonkin asteista kuohuntaa sisälläni, mutta tänään ajattelin keskittyä ihan vain tähän tyynen rauhalliseen fiilikseen, joka mielessä (poikkeuksellisesti) vallitsee. Onhan tämä tavallaan muusikon päiväkirja ja näin tyyni päivä on kirjoitettava muistiin, niin voin täältä tulla sitten ihailemaan tätä tunnelmaa, kun tuntuu siltä, että päivästä loppuvat tunnit kesken.

Olin jo unohtanut, että miten upealta tuntuu olla lomalla ihan vaan kotona. Tai no niin kotona, kuin omien vanhempien luona voi sanoa olevansa. Se, mikä tekee tästä tiistaista jotenkin maagisen, on hartioilta puuttuva paino, joka sinnikkäästi vielä viime viikollakin roikkui mukana. 

Ollaan oltu Suomessa nyt 4 viikkoa ja paineltu menemään ihan koko sielujemme kyllyydestä. Uskomatonta, mutta hyvinkin totta on se, että lomalla voi  myös uupua. Vaikka olenkin pysynyt siinä päätöksessä, etten tee tälle kesälle yhtä ainutta listaa asioista, jotka "pitää" tehdä, olen silti löytänyt itseni suhailemasta ristiin ja rastiin maita ja mantuja. Hyvin harvassa ovat olleet tyhjät päivät. Onneksi tänään on sellainen. 

Aamulla heräsin 8.30 tunteeseen, että Eemeli ja Kaisa (kissat) voisivat haluta ruokaa. Olin nähnyt taas jotain outoa jännäriunta, joten oli ihan hyvä käydä jalottelemassa ja ruuan antamisen jälkeen käydä uudestaan nukkumaan, kun pää oli saanut vähän huilia jännän unen jälkeen.

Kymmenen aikoihin M tuli makuuhuoneeseen pelaamaan jotain peliä pädiltä ja hörppimään kahvia. En ollut edes huomannut, että hän oli herännyt ja lähtenyt hakemaan kahvia. Käänsin kylkeä ja nukuin vielä vajaan tunnin. 

Yhdeltätoista päätin, että on hyvä aika nousta ja hipsin alakertaan. Terassilta kuului keskustelun ääniä, ja löysin sieltä vanhempani ja heidän ystäväpariskuntansa (Saksasta tulleet vieraat) hörppimästä aamu(päivä)kahvia. 

Kaadoin itselleni ison kupin kahvia ja todettuani, ettei kukaan ollut vielä syönyt aamupalaa, katoimme M:n kanssa muille aamiaisbuffetin ja siirryimme itse terassille nautiskelemaan kahvista. Rauhallisina aamuina on parasta, kun voi ihan rauhassa juoda ensin kahvia ja vasta ensimmäisen kupillisen (tai toisen) jälkeen miettiä aamupalaa.

Haahuilin aamutakissa pitkälle iltapäivään ja tarkkailin, kun kaikki kolme talossa yöpyvää miestä kaatoivat vanhempieni pihalta yhden pystyyn kuolleen puun. Jotain vähän kummallista siinä on, kun raskaat hommat saavat miehestä kuoriutumaan sellaisen "todellisen remonttireiskan" ja kaikki heiluivatkin puuskuttaen joku saha tai kirves kädessä oksien kimpussa. 

Talon vanhemmat pariskunnat lähtivät päiväretkelle Tammisaareen ja me jäimme M:n kanssa kahdestaan kotiin. Minä istuin terassilla ja aloittelin tätä juttua M:n soittaessa sisällä. 

 

 

Eemeli-kissa kävi tasaisin väliajoi kertomassa sen hetkiset kuulumiset herkkupalojen toivossa. 

Ajatus harhaili aina Groningeniin asti, mutta haaveilut keskeytyivät parin tunnin jälkeen, kun muistin, että olin luvannut valmistaa ribsejä tänään illalliseksi. Pikaisen googlailun tuloksena tajusin, että nyt alkaa olla jo kiire, sillä koko valmistusprosessiin menee mukavasti kolmisen tuntia. Ruokaa on kyllä oikeasti todella ihana valmistaa pitkän kaavan mukaan, mutta tästä pienestä haaveilusta johtuen on illallinen valmista siinä kymmenen aikaan illalla. Onneksi vieraat ovat vielä Saksan ajassa.

Tämä täydellisen tyhjä tiistai saa toivottavasti arvoisensa päätöksen mureiden ribsien ja hyvän seuran parissa. Ainakin soossi maistuu lupaavalta! Jos resepti onnistuu, tulee se varmasti tänne jakoon.

Taidan olla vähän hullu, kun kokeilen ensimmäistä kertaa tätä reseptiä (tai ribsejä yleensä), kun talossa on vanhempieni vieraita.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.