Terveiset itsekritiikin pesästä

Moi!

Terveiset täältä pikkuisesta itsekritiikin pesästä, jonka risujen välistä paistaa niin kirkas aurinko, ettei silmät edes meinaa pysyä auki. Se kirkas aurinko on kaikki upeat blogit tässä maailmassa ja musta tuntuu, että mun jutut tekee tästä blogista yhden ison kuolevan planeetan. Mä en ole uskaltanut kirjoittaa yhtä vapautuneesti, kuin ennen.

Päässä on ollut suurinpiirtein tällaisia ajatusketjuja aina, kun sormet on löytäneet näppäimistölle, ja uuden postauksen luonnos on lähtenyt valmistumaan:

 

"Ah, mä sit rakastan kirjoittamista. Tää tuntuu niin hyvältä, saa laittaa ajatuksia ylös ja jakaa niitä muiden upeiden tyyppien kanssa."

"Ainiin. Ne muut tyypit. Onko tässä mun tekstissä mitään arvokasta sisältöä lukijalle? No ei taida olla." 

"Okei, no mä kirjoitan tänään vihdoin siitä mun täydellisestä aamupalasmoothiesta. Eikun en. Eihän tää oo mikään reseptiblogi, täällä piti puhua musiikista. Mut enhän mä jaksa nyt puhua siitä."

"Jospa mä kokeilen joku toinen päivä taas."

 

Mites meni noin niinku omasta mielestä? Tämän pitäisi olla mun oma blogi, jonne saan kirjoittaa mitä tahansa. Vanha täydellisyyden tavoittelija se siellä huhuilee varsinkin nyt, kun uudet ihanat blogit on jälleen nostettu Lilyn etusivulle. Eilen illalla mietin mielessäni, että mun täytyy nyt vähän löysätä tän blogin kanssa. Nyt en tarkoita sitä, että on jäätävä tauolle, vaan on uskallettava kirjoittaa aiheista, jotka tuntuu pelottavilta tai typeriltä. Sellaisilta, ettei ne kiinnosta tai kuulu blogin "linjaan".

Huomasin, että äidin syövästä kirjoittaminen sai jo jonkun kivivyöryn mun sisällä liikkeelle ja oli jo helpompi hengittää. Täytyy vaan olla rohkea ja luoda sellaista sisältöä, joka näyttää multa – ajattelematta, ettei ketään kiinnosta. Tällainen mä oon ja kuka tietää, ehkä mä olen muiden mielestä nolo ja tylsä, hah.

Mua kiinnostaa, että miten te muut ihanat bloggaajat uskallatte kirjoittaa? Onko teillä tosi tiukka suodatin juttujen kanssa ja jääkö monet tekstit omaan pöytälaatikkoon?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Askeleita isyyteen (Ei varmistettu)

Omaa blogiani pidän aika pitkälti harrastusmielessä. En ole oikeastaan koskaan sen pidemmälti miettinyt lukeeko joku muukin tekstejäni. Kirjoittaminen toimii minulle ajatuksien jäsentäjänä ja mielestäni tekstit heijastavat tätä. Ne ovat avoimia, rönsyileviä, osin pohdiskelevia ja osin tilannekuvia elämästäni. Yleisesti tekstien aiheet pyörivät päässä päivän mittaan ja tulostan ne tekstiksi melko nopeasti. On minulla jonkinlainen käsitys siitä, onko kulloinkin kirjoittamani teksti omalla mittapuullani hyvä. Nämä hyvyydet tosin liittyvät aikapitkälti johonkin nokkeliin sanankäyttöihin tai siihen olenko pystynyt tuomaan ne omat ajatukseni oikeasti siihen tekstiin. Liiallinen itsekritiikki tappaa luovuuden. Mutta minun näkemykseni on puhtaasti harrastelijan, minulla ei ole mitään kaupallisia tavoitteita enkä juuri ole ajatellut sitä, mitä "yleisö" odottaa teksteiltäni. Yhtään kirjoitusta ei ole "pöytälaatikkoon" jäänyt.

Henriika S.

Tosi hyviä ajatuksia! Musta tää on todella oikea tapa kirjoittaa ja tästähän koko homma on lähtenyt liikkeelle. Tarpeesta kirjoittaa omia ajatuksia ja mielihyvää tuo juurikin hyvin kirjoitettu teksti. Tuolla alempana jo sanoinkin, että omalla kohdallani on tainnut käydä niin, että työmoraalini on hiipinyt myös tänne harrastuksen puolelle. Ehkäpä juuri siksi, kun työni on ollut alussa harrastus (ja sitä tehdään yleisölle), on vaikea erotella työn ja harrastuksen rajaa. Tänä keväänä täytyy selkeästi harjoitella harrastamista, sillä sitähän tämä vielä on :) 

Maikki86

Mä samaistun kokemaasi. Oon kirjoittanut blogia reilun vuoden ja välillä on inspiraatio ollut kadoksissa, osittain sen takia että mun ekat postaukset (liittyen Tinderiin) nousi heti luetuimpien joukkoon. Siitä oli sitten vähän vaikea ponnistaa kun ei edes tiennyt, kuinka paljon haluaa ylipäätään itsestään paljastaa.

Muiden blogeihin vertaileminen on vaarallista. Mä en ikinä olis aloittanut omaani, jos olisin tiennyt kuinka loistavia sinkkublogeja jo oli olemassa.

Olen huomannut, että itselle parasta tulosta syntyy kun kirjoittaa asioista niin kuin niistä oikeasti ajattelee. Itse syyllistyin alkuaikoina näsäviisauteen ja muunlaiseen lukijan aliarviointiin (tämä ei siis varmastikaan koske sinua!) ja olenkin aloittamassa siivousurakkaa teksteistä, joista en ole niin kovin ylpeä.

Se mitä yritän sanoa on, että I feel you sister! Blogista ei kannata ottaa liikaa paineita, koska silloin kirjoittaminen ei ole enää kivaa. Ei varmasti voi olla vaarallista kirjoittaa omana itsenään itselleen tärkeistä asioista. Luovaa kevättä <3

Henriika S.

Kiitos kommentista! Mulle kävi kans niin, että ylläpito nosti mun juttuja alussa tosi paljon facebookissa ja sain viikon blogin maininnan ja sitten hommat jysähti siihen. Syksy tuli ja arki Suomessa alkoi. Mietin, että miksi mun juttuja ei enää jaeta ja aloin ylianalysoimaan kaikkia kirjaimia näytöllä. Instagramissa sanoinkin eilen hieman tippa linssissä (hah), että kun tekee työtä jossa ei ole varaa olla huono, niin helposti kuvittelee, että kaikki muukin pitää tehdä samalla meiningillä. Ja vaikka järjellä ajateltuna hyvä blogi on juurikin tekijänsä näköinen, niin omat kriitikon lasit on olleet ihan selkeesti väärän vahvuiset :D 

Luovaa kevättä sinne myös <3

 

JollyHolly

Moi! :) ihana blogi sulla! Ja hyvin kirjoitettu tuo yllä oleva. Itsekkin syyllistyn olemaan erittäin itsekriittinen. Julkaisin juuri postauksen jonka kanssa mietin monta kertaa , että julkaisenko vai en. Olkaamme itsellemme enemmän armollisempia. Elämää ei sen vähempää <3

Henriika S.

Voi kiitos! Kävin lukemassa ja kommentoinkin sinne, että tosi tärkeä juttu ja onneksi julkaisit. Ja totta. Elämäähän tää vain on <3 

MarikaJohannaP
Hey girl

Hyviä ajatuksia ja luulen että aika moni miettii näitä samoja juttuja.

Mä tykkään sun blogista just tällaisena kun se on <3.

Mulla on yksi henkilökohtaisempi teksti odottamassa julkaisua, ja joidenkin postauksien kanssa on tullut joskus mietittyä pidempään. Silti ne ovat usein juuri niitä kiinostavimpia postauksia.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.