Turkoosi vesi ja Karibialainen letkeys

Terkut Karibialta! Tarkemmin Dominikaanisesta Tasavallasta. Ei tunnu yhtään hullummalta näpyttää läppäriä +29 asteessa karibialaisen letkeissä tunnelmissa. Perinteitä kunnioittaen aurinkoihottumaa on jo vähän pukannut ja titteli alueen vaaleimpana ihmisenä on hankittu. Onko se ruoho kuitenkaan vihreämpää lämpimässä, vai seuraako arki ja huolet tännekin?

No ei ne seuraa, ainakaan niin hanakasti, kuin kotipuolessa. New Yorkin hektisyyden jälkeen oli täydellistä päästä tänne. Ei muuten ole kiire minnekään. Ei edes aamupalalle, koska sisäinen kello herättää joka aamu siinä 6-7 paikkeilla. Ehdoton plussa tähän suuntaan maapalloa matkustaessa! Ihan täysin toimettomana ei täällä ole kuitenkaan tarvinnut olla, vaan kunnon lomalaisen tapaan olin tehnyt muutamia suunnitelmia tätä paratiisisaaren lomaa varten:

 

1. Rentoudu.

2. Rentoudu vielä enemmän.

3. Rentoudu ihan täysin.

 

 

Nyt eletään lomapäivää 5/12 ja voisin sanoa, että olen saavuttanut tähän mennessä kohdan 2. Ensimmäiset päivät meni ihmetellessä, eikä karibialaisesta huolettomuudesta ollut edes pienintä näköhavaintoa, sillä mieli laukkasi tuhatta ja sataa sydämen tehdessä jotain tykytyksen maailmanennätystä. Tottahan toki täällä on jengi rentoutunutta ja paikalliset huolettoman iloisia, mutta eipä sitä yhtenä stressipesänä nää juurikaan omaa napaansa pidemmälle, vaikka kuinka yrittäisi. Joku saattaa siellä nyt jo vähän tuohtua, että mitä minä täällä sitten näpyttelen, jos kerran yritän rentoutua, mutta voi lattarilanteet sentään tätä aikaa ja kirjoitusinpiraatiota on odotettu. Niskaan ei hengitä yksikään deadline ja seuraava keikkakin on vasta loppiaisen jälkeen. 

Perinteitä vaalien valikoitui tälle äiti ja tyttäret-matkalle All Inclusive hotelli, vaikken itsekseni tai Matiaksen (jota on muuten kamala ikävä) kanssa sellaista luultavasti valitsisikaan. Näissä hotelleissa on paljon hyviä puolia, mutta valitettavasti ruoka ei yleensä ole yksi niistä. Sen pitää sopia kaikkien makuun ja tälläkin kertaa se oli hienoinen pettymys. Toisaalta ei näissä isoissa hotelleissa kauheasti mitään autenttista olekaan. Kauniita maisemia onneksi sitäkin enemmän (vaikkei nekään kyllä missään täydellisessä luonnontilassa ole). Rentoutumisen lisäksi listalla oli myös hedelmien syönti ja niitä ei voi edes All Inclusive muuttaa tällaisessa paratiisissa mauttomiksi. Mun mielestä ihminen voi aivan hyvin elää pelkällä ananaksella, jos niikseen on.

Parasta täällä on ehdottomasti se, että vihdoin ja viimein voin sanoa uineeni siinä täydellisen turkoosissa ja kirkkaassa vedessä. Huomenna pakkaamme itsemme bussiin miljoonan muun turistin kanssa ja matkaamme täydelliselle paratiisisaarelle. Oikeastaan se on pieni nyppylä keskellä merta, mutta homman idea on käydä tutkimassa vedenalaista maailmaa snorkkeli suussa ja peppu mukavasti pinnalla käristyen. 

Kello alkaa täällä lähestyä lounasaikaa, joten jätän kirjoitushommat nyt tältä erää tähän ja keinuttelen lanteeni ananaksen äärelle.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Ps. Vinkkejä Dominikaanisesta ja erityisesti Puerto Platan alueelta otetaan lämpimästi vastaan!

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa
Share

Kommentoi