Unelmista pitää tehdä totta, vai pitääkö?

Mitä enemmän vuosia alkaa kerääntymään elämän mittariin, sitä enemmän mietin tulevaisuutta ja haaveilen sen sisällöstä. Samalla yritän elää hetkessä ja nauttia kaikesta, mitä elämään kuuluu nyt. Huomaan myös olevani huolissani siitä, että haaveillessani ulkomaille muuttamisesta, perheestä, oman musiikin levyttämisestä, suurista estradeista ja ties mistä, elämä vilisee ohi ja herätessäni noista unelmista on jotenkin liian myöhäistä.

Tulevaisuudesta haaveileminen ja kaikki hullut ajatusleikit tuntuvat välillä todella turhilta, sillä eihän tulevaisuudesta ole mitään hajua (ellei ole joku maaginen hahmo, jolla on supervoimia). Silti haaveilen melkeinpä työkseni. Maalailen mieleeni kuvia ja fiilistelen niitä välillä ihan tunti tolkulla.

Se on ihan totta, että unelmia saa olla ja ne voivat oikeasti toteutua, mutta haaveilemisessa ja niiden toteuttamisessa on ainakin yksi ratkaiseva ero. Toisen eteen pitää tehdä vähän hommiakin. Okei, myönnän lukeneeni otteita paljon pinnalla olleesta Salaisuus-kirjasta, jossa kehotettiin mm. piirtämään unelmat paperille ja unohtamaan ne sitten. Vetovoiman laki tekisi kaikessa hiljaisuudessa tehtävänsä. Luin tarinoita tyypeistä, jotka olivat leikelleet kuvia unelma-asunnoistaan ja vuosien päästä muuttolaatikoita purkaessa löytäneet sen paperisen kyhäelmän, jossa oli juuri sellainen talo, johon he olivat nyt muuttaneet.

Seitsemän vuotta sitten olin muuttamassa eron jälkeen omaan aivan täydelliseen kaksioon Itä-Helsingin Marjaniemeen, ja ennen varsinaista muuttopäivää tein itselleni piirustuksen asunnosta ja suunnittelin siihen huonekalujen paikat, että muuttopäivänä hommat menee sujuvasti. Hetken mielijohteesta päätin piirtää siihen pohjapiirustukseen myös kaksi kissaa. Toinen oli harmahtava ja raidallinen, ja sen lempipaikaksi piirsin vanhan postikaapin päällisen. Toiselle piirsin oranssin turkin ja sijoitin sen sohvan divaaniosalle.

Tätä blogia pidempään lukeneet tietävätkin, että nyt meillä on kaksi kissaa, Eemeli ja Kaisa. Toinen on oranssi ja toinen harmaan raidallinen. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tyyppien lempipaikoiksi valikoitui juuri ne paikat, jotka olin siihen pohjapiirustukseen piirtänyt. 

Uskon, että unelmien piirtäminen, tai kirjoittaminen muistiin, todella auttaa niiden saavuttamisessa, mutta luulen, etteivät ne ihan ilman omaa toimintaa kuitenkaan tule todeksi. Siinä hetkessä, kun asiat laittaa ylös, muuttuu ne jotenkin merkittävimmiksi. Sen jälkeen alkaa huomaamattaan tekemään sellaisia päätöksiä elämässä, että polku kulkee kohti unelmien toteutumista. 

 

 

No mitäs, jos unelmat muuttuu ja menit jo piirtämään sen suunnitelman? Olisi aika karmeaa, jos kertalaakista tulevaisuus olisi määritelty, kun erehdyt piirtämään unelmiesi karttaan tai unelmien listaan vaikkapa viisi lammasta kotieläimiksi. Et ole kuitenkaan määritellyt paikkaa, jossa tulet asumaan, joten ne lampaat seuraavat sinua nyt vaikkapa New Yorkiin pikkuiseen yksiöösi – ihan vain, koska piirsit ne kerran siihen paperille.

Ei huolta, voit aina ottaa uuden paperin ja kehittää suunnitelmaasi sen mukaan, että mahtuuko siihen viisi lammasta, vai ei.

Kerrottakoon nyt vielä varmuudeksi, että tämän tekstin tarkoitus ei ole mainostaa tuota vetovoimanlakiajatusta, vaan pyöritellä ajatusta unelmien toteutumiseen vaadittavasta panoksesta. Uskoisin, että se suurin ja merkittävin juttu on niihin uskominen. Samalla tavalla kuin uskot, että "tänään onnistun tekemään makaronilaatikkoa", on unlemiin uskottava. 

Jos makaronilaatikkoa ei ole ennen tullut valmistettua, alkaa prosessi sillä, että selvität mitä se on ja miten sitä tehdään. Nykyään netistä löytyy ohjeet oikeastaan kaikkeen mahdolliseen, ja idean ruuan valmistamiseen voit saada vaikka kaupassa, ja etsiä sillä sekunnilla oikeat ainekset puhelimen näytöllä näkyvän listan mukaan. Samalla tavalla unelmien toteuttamiseen löytyy ohjeita ja esimerkkejä. Yleensä löytyy aina joku, joka on elänyt unelmasi todeksi, sillä jostain se idea on tullut, eikö vain?

Kotona levität eteesi kaikki ainekset ja lähdet pähkäilemään, mitä niillä tehdään. Tässä kohtaa voit taas turvautua niihin ohjeisiin sieltä puhelimesta. Siellä on selkeä sepustus työvaiheista, joita noudattamalla mitä luultavimmin saat aikaan makaronilaation. Sama homma unelmien kanssa. Tutkit työvaiheita, joita noudattamalla matka kohti unelmaa lyhenee ja lopulta olet perillä. Unelmasi on tullut todeksi.

No entäs sitten, jos omalle unelmalle ei ole selkeää reseptiä. Tähän toimii taas makaronilaatikkovertaus. Kuka on kehitellyt sen reseptin, jota sinä noudatit makaroonilaatikkoa valmistaessa? Joku, joka on yrityksen ja erehdyksen kautta todennut, että näin se on tehtävä. Nyt on se hetki, kun on laitettava oma lusikka soppaan ja lähdettävä kokeilemaan. Vertailet reseptejä ja poimit sieltä hyviä juttuja. Yhdistelet toisten ajatuksia ja lopulta kaikesta siitä syntyy se paras mahdollinen makaronilattikko sinun makuusi. Matkalle mahtuu monta järkyttävän makuista makaroniloodaa, mutta lopputulos voi olla jotain aivan todella eeppistä. 

Olet ehkä keksinyt reseptin, jonka takia jengi juoksee kauppaan ja ostaa hyllyt tyhjiksi, kuten kävi Mutti-tomaattimurskan kanssa. Kaikki tämä tapahtui, koska uskoit onnistuvasti ja jaksoit soheltaa elämän keittiössä.

 

 

Jazz-terveisin ja tsempit sinne elämän keittiöön lähettäen,
Henriika S.

 

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Millie's
Randomilla

Ihana postaus (ja tiedän, että pian tää mun ihana-sana kokee inflaation). :) Tuli heti sellanen olo että huvittais nähä jotain kaveria ja yhdessä taas suunnitella ja laatia aarrekarttoja vanhoista Dekoista ja Demeistä. :D Tai ihan sit aloittaa vaan sillä lailla että harjottelee käyttämään tuota Keep-sovellusta ja ruveta pyöräyttelemään oman unelmansa makaronilaatikkoa.

Milla// www.randomilla.com

Henriika S.

Ihana on hyvä valinta, jos jotain sanaa meinaa käyttää paljon <3 Suunnitelmat kuulostaa hyvältä!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.