Vaskimusiikki ja Frozen voi pelastaa monta hetkeä

Täällä blogissa on ollut kova armollisuuden ja rennomman kirjoittamisen harjoittelu menossa, ja mielestäni se on sujunut aika mallikkaasti. Yritys rennommasta elämänasenteesta on levinnyt myös muille elämän osa-alueille, ja toissa päivänä löysin itseni harjoittelemasta Let it go -biisiä pasuunalla meidän olohuoneessa. Naapureiden iloksi tein sitä monta tuntia, sillä innostuin ihan tajuttoman paljon.

Joku voi miettiä, että miten ihmeessä mun treenaaminen on kummallista, eikös se ole mun työtä? Nykyään pasuunan treenaaminen on arjessa todella optimoitua ja harvoin se on sellaista omaksi ilokseen soittamista. Herkistyin siinä mun jonkinlaisessa flow-tilassa lopulta jopa vähän, kun muistin että pasuuna on myös sellainen soitin (laulun lisäksi), jonka soittaminen on mulle edelleen hyvin rakasta.

Se on profiloitunut enemmänkin sellaiseksi keikkaluontoiseksi työksi, jolla maksetaan vuokra. Toki opetan pasuunan soittoa ihanille lapsille ja siitä mä nautin ihan suunnattoman paljon, mutta enpä muista, että milloin viimeksi olisin liidannut jotain projektia pasunistina. Kyllä se vaan niin on, että artistina mä olen laulaja ja soittohommat menee lähes 100% orkesterihommiksi.

Tästä ylpeyden aiheestani syntyi myös video, sillä koko spektaakkeli näkee päivänvalon huomenna lastenkonsertissa (ja onhan se nyt todella hiano). Julkaisen sen nyt täällä, koska olen siitä hyvin ylpeä.

Ihmisen on välillä hyvä sanoa tällaiset hommat ääneen, jos on jostain tekemisistään ylpeä.

Toivottavasti tästä tulee hyvä mieli (tai toivon, ettei ainakaan tule paha mieli). 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Ps. Nyt, kun olen päässyt tässä hommassa vauhtiin, otan ideoita vastaan seuraavaa spektaakkelia silmällä pitäen.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.