Voiko loma tulla liian aikaisin?

Kesäloma, syysloma, joululoma ja nyt vihdoin HIIHTOLOMA. Edessä on enää muutama vaivainen päivä, jotka erottavat minut ja viikon mittaisen loman koulusta ja opetustöistä. Joka vuosi joululoman jälkeen mietin lähes poikkeuksetta, miksi se hiihtoloma on niin lähellä joululomaa, mutta sen koittaessa muistan jälleen, että juurikin tästä syystä. Henkinen kapasiteetti on kulutettu loppuun viimeistä pisaraa myöten – taas kerran. 

Ennen kuin siellä joku huolestuu, ei kyse ole mistään loppuun palamisesta. Ihan normaalia väsymystä tämä on, mutta loman ansiosta olen uskaltanut tehdä hommia suhteellisen intensiivisesti. Loman ja tämän uupuneen olemukseni herättelemänä lähdin pohtimaan, että onko tässä mitään järkeä? Mitä jos ei olisi lomia ollenkaan tai jos elämä olisi sellaista, ettei niitä odottaisi? Voiko se olla edes mahdollista?

Musta tuntuu, että meihin on rakennettu joku sellainen lomailijageeni. Vaikka elämä olisi täydellisen ihanaa, on ihmisen saatava olla lomalla. Hommia jaksaa juuri niin kauan, kuin lomaan on aikaa. Tätä asiaa pyöritellessä mietin, että miten se voikin olla, että jaksan tehdä asioita vain juuri ja juuri siihen edessä siintävään lomaan asti ja olen ihan varma, että jos loma olisi alkanut päivänkin myöhemmin, olisi kuolo korjannut minut.

 

 

Rehellisyyden nimissä ei se homma varmaankaan menisi näin, mutta joku ihmeellinen lomailijageenin aikaan saama kemiallinen reaktio jyllää kehossa jo niin valtavan kovalla voimalla, että se saa minut uskomaan niin. Hassuinta tässä kaikessa on se, että mähän rakastan mun työtä ja opiskelemaani alaa, mutta silti mä luulen kuolevani, jos en saa lomaa silloin, kun se on kalenteriin merkitty alkavaksi. 

Niin syvälle en tähän aiheeseen perehtynyt, että olisin lähtenyt kaivelemaan tutkimuksia aiheesta, mutta pakkohan tässä on olla joku sellainen lomailijageenin tyylinen homma, koska miksi ihminen haluaisi lomalle asioista, joita rakastaa? Geeni saa aivot haluamaan tilaan, jossa päässä humisee lähinnä tuuli ja puheen tuottaminen on äärimmäisen hidasta tai lähes mahdotonta ensimmäisen kolmen päivän aikana.

Onko siellä kohtalotovereita, joilla samainen lomailijageeni ajaa lähes väkivaltaisesti haluamaan lomalle, vaikka arki on oikeasti ihan tosi ihanaa?

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.