Ladataan...

Kesä on täällä ja niin on paljaat sääretkin. Rakastan kesää yli kaiken ja on ihanaa, kun ei tarvitse enää varautua kerrospukeutumisella. Rohkeimmat jättävät sukkahousut kotiin jo heti kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä, mutta itse sinnittelen ne jalassa niin pitkälle kuin pystyn. 

 

Kuulun siihen joukkoon, joiden reisien välissä ei ole ollenkaan tilaa. Reidet ovat kuin vastarakastunut pariskunta. Erottamattomat. Ne osuvat toisiinsa ja kävellessä hankaavat toisiaan vasten. Lopputuloksena on kipeä ja rikki mennyt iho.

Mielessä on edelleen muistot yläasteen luokkaretkeltä, jonne olin valinnut uuden hameen. Tottumattomana hametyyppinä en tajunnut siinä piileviä kivuliaita vaaroja. Käveltiin sen retken aikana todella paljon ja loppua kohden tihrustin itkua joka askeleella. Kotona vaurioita kartoittaessa hameen alta paljastuivat aivan vereslihalla olleet sisäreidet. Sen jälkeen en käyttänyt hameita vuosiin ennen kuin tajusin täydellisen pelastuksen olevan omassa vaatekaapissa. PYÖRÄILYSORTSIT. Nämä pituudeltaan täydelliset sortsit ovat kesieni pelastus. En nyt tarkoita niitä super spinnaajien pehmustettuja versioita, vaan sitä housujen mallia.

 

(Valkoiset ja elämää nähneethän ne on. Siis jalat. Ei siitä mihinkään pääse.)

 

Perus farkkusortseissa on pitkään näkynyt kaupoissa vain niitä perskannikat paljastavia itsetunnon kohottajia, joten olen jättänyt ne jo ihan siitä syystä sinne kaupan hyllyille. Näiden alushousumallisten sortsien kohdalla törmää myös tähän samaan hankausongelmaan, joten niiden jäädessä kauppaan kaikki voittaa. Pakarat pysyy lahkeiden sisäpuolella, eikä minua satu kävellessä. Farkkusortseja päälläni ei ole siis nähty hetkeen (nyt kaapista löytyy onneksi yksi täydellisen pituinen pari), mutta hameita ja mekkoja senkin edestä. 

Toinen mahtava puoli näissä sortseissa on se, että oikean mallin löytyessä ne nousevat navan korkeudelle siloittaen alushoususista mahdollisesti aiheutuvat muhkurat ja luovat täydelliset olosuhteet hameen käyttöön. Plussaa on myös, ettei ne jalassa tarvitse miettiä miten hame lepattaa tuulessa. Voi painella menemään pyörällä juuri niin lujaa, kuin huvittaa. Kadulla Marilynien tapahtuessa paparazzit saa korkeintaan kuvia jostain jännittävästä kuosista, joka sen päiväisissä sortseissa on.

 

 

Koen, että oma tyylini on välillä sen verran kauhea, ettei muotivinkkejä allekirjoittaneelta kannata kysellä, mutta mukavista vaatteista tiedän hyvinkin paljon. Mainittakoon vielä, että sortsit hameen alla on myös mainio keino ehkäistä kaikkien naisten kahua: pershikeä eli tuttavallisemmin pehiä. Tietysti ne onnelliset, joiden haarojen välissä pääsee kulkemaan raikas kesätuuli, eivät välttämättä allekirjoita tätä, mutta minulle sortsit luovat turvaa tuolista ylösnoustessa. Ei sillä, etteikö olisi aivan normaalia hikoilla takapuolen kohdalta, mutta itse tykkään siitä, kun hameen takaosassa ei ole pakaroiden muotoista hikilänttiä. 

 

 

Kuvista näkee, että polvet on joskus olleet pahasti ruvella, reisissä on vähän karvoja ja jalat on kaukana mallin jaloista ja kisakireydestä. Jalat osuu seistessä niin ankarasti yhteen, että polvet kolisee. 

Groningenissa on jo kesä (suomalaisen mittakaavassa) täysillä menossa, joten laitanpa tänään jalkaan pyöräilysortsit ja siihen kaveriksi kesäisen maksimekon.

 

Olisi hienoa tuntea kesätuuli haarojen välissä, mutten jää odottelemaan sitä ihmettä ja nautin kävelystä vastarakastuneiden reisien kanssa. 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Ladataan...

 

Ne on täällä taas. Menkat.

Vatsa on turvonnut ilmapalloksi ja kaikki vaatteet kiristää. Yrität laittaa vielä viime viikolla oikein hienosti istuneen mekon päälle, mutta nyt se kiristää kaikkialta.

Ajattelit laittaa illan keikalle myöskin sirot nikkurimalliset korkkarit. Lähdön hetkellä yrität sujauttaa ne jalkaan, ja siro ei ole todellakaan ensimmäinen sana, joka sen hetkisestä tunteesta tulee mieleen. Jalkaterä puristuu kengän sisällä ja sivussa oleva vetoketju pitää runnoa kiinni.

Täytyy keksiä nopeasti joku muu vaihtoehto. Pitääkö taas laittaa ne venyneet ballerinat jalkaan. Näköjään on pakko, jos haluaa selvitä lavalla seisomisesta. Katsot jalkojasi vähän tarkemmin ja huomaat tehneesi saman mokan, kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Unohdit ottaa sukat pois jalasta paria tuntia ennen lähtöä ja nyt nilkkoja koristaa tarkkat jäljennökset raidallisista pupusukista. 

Eikö evoluution myötä olisi voinut kehittyä jotain muuta tapaa saada lapsia, kun nämä saakelin munasarjat ja niiden kaverit?

 

 

Ajan myötä olen oppinut tunnistamaan kehostani milloin on aika varautua viikon kestävään koitokseen. Välillä ottaa kuitenkin aivoon, kun niiden myötä musta tulee myös heikko mieliteoille. Pikkuhiljaa ja salakavalasti mielenlujuus alkaa järkkymään ja pienet äänet kuiskuttelevat päässä, että: 
 

"Miten ois nyt levy suklaata?"
 

Jokaisella kerralla vannon itselleni, että nyt pysyn vahvana, sillä sipsit ja suklaa ei auta tasan yhtään siihen turvonneeseen oloon. Kuitenkin h-hetken lähestyessä unohdan palopuheen, jonka pidin mielessäni ja alan uskoa siihen, että suklaa todellakin auttaa, eikä sipseistä tällä kertaa kerry mitään nesteitä. Seuraavana päivänä herään kakan maku kuivassa suussa ja vaatteita pukiessa ihoon sattuu, kun keho on kerännyt itsensä äärimmilleen nestettä. Kerran laulutunnille mennessä opettaja kysyi, että onko kaikki hyvin, kun mun silmät on niin syvällä silmäkuopissa yhden sipsinhuuruisen illan jälkeen.. Joo on. Söin eilen vaan pari pussia sipsiä ja suklaata (ja mulla on menkat).

 

 

Söin jossain vaiheessa useamman vuoden e-pillereitä, jolloin en tuntenut kehoni muutoksia samalla tavalla, kuin nyt. Lääkäri suositteli kohdallani useamman lätkän popsimista peräkkäin, joten nautiskelin todella kivuliaasta viikosta noin kerran neljässä kuukaudessa. Pillereiden käyttö vaikutti myös suuresti mielialaani ja lopulta lopetin niiden käytön, kun arki oli niin harmaata, että olin jopa valmis syömään masennuslääkkeitä. Merkkiä vaihdettiin, mutta mikään ei auttanut. Onneksi tajusin lopettaa ja nyt ilman minkäänlaisia ulkopuolisia hormoneja voin sanoa, että kehoni kertoo minulle paljon enemmän, kuin silloin. Se kertoo oikeastaan ihan uskomattoman paljon, kun malttaa vain kuunnella. Ihan kuin e-pillerit olisivat sanoneet keholleni, että: 

"Turpa kiinni! Täällä määrään minä"
 

Oikeasti elämä ei ole ihan kamalaa, vaikka tasaisin väliajoin osa elämästäni kuuluukin kuukautisille. Se on elämää siinä missä hetket ilman niitä. Niihin aikoihin syön poikkeuksellisesti kyllä aika hyvän määrän särkylääkkeitä, mutta se on pienempi paha, kuin harmaa mieli. Välillä, kun muistelen aikaa pillereiden kanssa, tulen todella surulliseksi. Palaan niihin ajatuksiin, jotka silloin pyörivät mielessäni. Tietysti kaikkea ei voi pelkästään niiden syyksi laittaa, mutta uskon, että pitkälti siitä syystä olin muttunut eläväisestä ja nauravasta ihmisestä täysin apaattiseksi ja aloitekyvyttömäksi.

Olen kuullut tarinoita oopperalaulajista, jotka eivät esiinny tietyssä vaiheessa kiertoa, sillä kuukautisten vaikutus ei ulotu vain tietyn alueen limakalvoille. Joillain vähemmän luotettavilla sivustoilla kerrottiin, että miehet voivat jopa tunnistaa naisen äänestä, että onko hänellä juuri sillä hetkellä kuukautiset. Kai naisetkin voi sellaisen taidon harjoitella? Itse olen keikoilla niin kiinni musiikissa, etten muista koko hommaa lavalla ollessa. Joskus ilmassa on ollut vaaran tuntua, kun särkylääkkeiden otto on mennyt liian myöhäiseksi, mutta kai se adrenaliini silläkin kertaa teki taikojaan. Se olisikin mahtava näky, kun solisti kävisi aina välillä lattialle sikiöasentoon ja lattian rajasta huutelisi bändikaverille, että "soita soolo" ja pahimman mennessä ohi hyppäisi takaisin mukaan biisiin :D Ehkä näin onkin joskus tapahtunut, who knows.

Vaikka kuinka yrittäisi työntää tämän punasävytteisen viikon ajatuksistaan, tulee se mieleen vähintäänkin kerran kuussa ja tällä kertaa huomasin, että mieltä ilahdutti jotenkin erityisellä tavalla. Best for Me-blogissa oli aivan ihana kirjoitus Menkkapaketti esiteinille, joka laittoi ajattelemaan omaa suhtautumistani tähän maailman luonnollisimpaan asiaan, joka kertoo meistä naisista ja meidän kehostamme niin paljon. Onhan tämä nyt lopulta kuitenkin juhlimisen arvoista hommaa. Tästä kirjoituksesta reipastuneena otinkin tavoitteeksi, että pidän aina pienen fiilistelyhetken, kun tämä aika kuusta taas koittaa. Pienet bileet omalle naiseudelle ja sille, että mun keho pystyy tähän kaikkeen. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että kaikkien kehossa on asiat niin hyvin, että kuukautiset edes tulisivat. 

 

 

Nyt on siis syytä juhlaan ainakin kerran kuussa! On myös aika ostaa kauniit kengät turvonneille jaloille ja sellainen mekko, jonka ei ole tarkoitus toimia toisena ihona. Jos kerran välillä paikat turpoaa, niin miksei siihen voi varautua ja olla silloinkin lavalla hyvillä mielin. 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Ladataan...

 

Kaikki paraneminen alkaa ongelman tunnustamisesta ja on aika tunnustaa omani. Olen Hiilarihirmu. Rakastan kaikkea mahdollisimman valkoista. Valkoiset rapeakuoriset sämpylät, pasta, you name it. Tänne vaan. Aivoni eivät tunne sanaa kohtuus, jos puhutaan hiilihydraateista. Enemmän on enemmän. Tästä syystä joudun laittamaan itseni aina joksikin aikaa jäähylle. Tiedän, ettei vähähiilihydraattinen ruokavalio ole enää muodissa, mutta niin kuin ihmisillä yleensä, myös minulla on syyni tähän hifistelyyn. 

Kerrotaan siis vähän taustoja, että miksi hiilarit pääsevät aina välillä jäähylle. Asia on lyhykäisyydessään niinkin yksinkertainen, että olen joskus painanut lähes 100 kiloa ja 30 kilon laihdutusurakan jälkeen on kehoni hiilihydraattiensietokyky on todella huono. Oikeastaan se on ollut sitä aina ja erityistaitoihini kuuluu lihominen. Osaan sen nopeasti ja tehokkaasti, sillä kehoni on ehkäpä maailman imukykyisin sieni. 

Käyn päivittäin taistelua kehoni kanssa siitä, että minkä kokoinen se haluaa olla. Meillä on toistaiseksi vielä hieman erilainen näkemys aiheesta, mutta voimme kumpikin elää sen kanssa. Välillä joudun kuitenkin laittamaan kehoni jäähylle, jotta se muistaisi taas miksi hiilihydraatteja tarvitaan. Suurin syy sille miksi aika-ajoin karsin hiilihydraatteja on se, että pää ei vaan kestä. Pasta ja sämpylät on huumetta pääkopalle ja tarpeeksi pitkään jatkuneen käytön jälkeen annosta on nostettava.

 

 

Tällä hetkellä olen siis taas vieroituksessa, joka on vähän kovempaa luokkaa kuin aikaisemmin. Nyt pizzapohjaksi ei kelvannut enää tortilla vaan piti lähteä hifistelemään. Päätin googlailla vähän vaihtoehtoja leivälle ja monet olivat korvanneet sen mantelijauhoa sisältävällä rieskalla. Ohjeissa oli lopulta yllättävän monia eri ainesosia, joten lähdin jälleen kerran tutulle improvisaatiolinjalle.

Menin kauppaan ja annoin henkien johdatella. Käteen tarttui mantelijauhoa, munia ja täyteaineksia. Sekoittelin munat ja jauhot keskenään, lisäsin vähän leivinjauhetta ja suolaa. Nesteeksi laitoin ihan tavallista vettä ja kaadoin sopan pellille. Paistoin pohjaa uunissa sen verran, että siitä tuli kullanruskea, ladoin täytteet päälle ja laitoin takaisin uunin. Jonkun ajan päästä nostin tuotoksen uunista ja sehän oli ihan oikean pitsan näköinen! Jännittävin heti oli ehdottamasti pitsan leikkaaminen, mutta turhaan. Tästä tuli omasta mielestäni loistava. Ei tietenkään mikään oikea pitsa, mutta ajaa asiansa aivan hyvin. Täyteet olivat tällä kertaa tälle maapallolle liian lihaisat ja pohjassa oli jo valmiiksi kananmunaakin, mutta ensi kerralla vegeversio ehdottomasti!

 

 

Tässä vielä työvaiheittain koko homma:

Tarvitset 4 munaa, n.100g mantelijauhoja, leivinhaujetta, suolaa ja mieleiset täytteet.

1.Vatkaa 4 munaa rikki.

2. Sekoita kulhossa mantelijauho, ripaus suolaa ja teelusikallinen leivinjauhetta.

3. Kaada munat jauhojen sekaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää loraus vettä. Itse laitoin ehkä n. desin verran (vapaalla kädellä tulee aina tosi hyvä :D).

4. Viimeiset sekoitukset ja koko soppa pellille leivinpaperin päälle. 

5. Pohja uuniin (225°C)  ja tosiaan pois, kun väri on kullanruskea. 

 

 

6. Pohja pois uunista ja päälle tomaattipyre, juusto ja mieleiset täytteet. 

7. Systeemi uuniin ja sormet ristiin, että tulee hyvä.

8. Siinä vaiheessa, kun kämppä tuoksuu pitsalta kannattaa mennä katsomaan. Jos näkymä miellyttää, ota pitsa pois uunista.

9. Syö heti ja ole onnellinen.

 

 

Ei muuten ole hajuakaan, että kiinnostaako ketään nämä meikäläisen kokkailut. Kuten huomaatte ruoka on iso osa mun arkea, joten se tulee varmasti esiintymään täällä jatkossakin eri muodoissa.

Jos siellä ruudun takana on muitakin hiilarihirmuja, ois kiva kuulla miten selviätte tästä elämästä noin niinkun yleensä ? :D

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Ladataan...

Viikon verran on paineltu menenmään ylhäisessä yksinäisyydessä, ja on ollut paljon aikaa matkustella omissa ajatuksissa. Eilen aamupäivästä kävin pitkällä kävelyllä ja juttelin ajatuksia kameralle. Toivottavasti ainakin kesäiset maisemat miellyttää silmää ;) 

Ehkä tästä alkaa mun oman elämän Iholla-sarja.
 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

(Ps. Muutama video on tullut aikaisemmalle sivulle kuvattua ja siitä johtuu videon #3)

Share

Ladataan...

 

 

Musta tuntuu, että kaikkia kiinnostaa aina tosi paljon miltä muiden kodissa näyttää. Itse olen pahimman luokan kyylä ja Groningen on oikea kyylän paratiisi. Jengillä on verhot auki aina! Se on kuulemma jotenkin hollantilainen juttu, että jos sisustukseen/kotiin on panostettu vähänkin, niin verhoja pidetään auki vaikka asutaan katutasossa ja kaikki näkee sut siellä kaivamassa nenää. 

Muiden asuntojen stalkkauksesta inspiroituneena ajattelin, että ehkä sielunsisareni- ja veljeni saattaisivat kiinnostua meidän lukaalista. Palatsimme on varsinainen 40 neliön tilaihme. Miellä on täällä kylpytilat, erillinen wc, olohuone, keittiö, makuuhuone, treenihuone ja kaiken kukkuraksi meillä on studio, jossa kirjoitan kaikki hitit.

Kirjoitin aikaisemmin postauksen (joka jostain syystä sekosi ja muuttui uudeksi postaukseksi eilen ja laitoin sen nyt hetkeksi jemmaan luonnoksiin), jossa kerroin, että aluksi meidän piti saada täältä kalustettu asunto, mutta tuli vähän mutkia matkaan ja oltiin jonkun aikaa kodittomina ennen, kuin saatiin tämä nykyinen asunto. Asunnossa ei ollut kalusteita, joten käveltiin kaupungin parasta designia myyvään huonekaluliikkeeseen ja laitettiin visa vinkumaan. Tai sitten ei. Koko meidän kodin sisustus on tainnut maksaa 500 euroa. Ostettiin siis kaikki pyyhkeistä ja astioista lähtien tuolla summalla. Laitan loppuun vielä listaa siitä, että minkä verran mikäkin juttu maksoi ja mistä ne on hankittu.

Aloitetaan kierros olohuoneesta, joka tilaisuudesta riippuen toimii myös treenihuoneena, ruokailutilana sekä vähintäänkin michelin tähden arvoisena ravintolana.

 

 

 

 

 

Varsinainen tilaihme vai mitä! Ehdottomia lemppareita näissä kuvissa on meidän ruokapöytä, joka kustansi niinkin paljon kuin 25 euroa. Ihastusta aiheuttavat myös leveät ikkunalaudat, jotka on täydellisellä korkeudella istumista varten. Ostettiin parilla eurolla istuintyynyt ikkunalaudalle, että saatiin lisää istumapaikkoja tänne meidän palatsiin. Edottomia ei lempapreita kuvissa on holtittomat johdot.  

 

Makuuhuone ja studio

 

 

 

 

Makuuhuoneesta löytyy näiden kuvissa näkyvien tavaroiden lisäksi vielä vaatekaappi (oven takana) ja lipasto alusvaatteille. Huijasin vähän, kun sanoin, että ostettiin ihan kaikki tarvikkeet täältä. Peitot, tyynyt, lakanat ja soittimet tuotiin oikeasti mukanamme Suomesta. Tai siis isi toi. Makuuhuoneessa ihastusta aiheuttaa pieni tuoli, joka kuuluu samaan sarjaan, kuin olohuoneessa oleva pieni pöytä. Pöydästä ja tuolista taidettiin maksaa 8 euroa. Nämä aijon raahata mukana Suomeen.

 

Keittiö ja kylpyhuone

 

 

 

Keittiössä parasta on kaasuhella. Alun paniikin jälkeen se on vienyt sydämeni ihan kokonaan. Toinen sielua hivelevä juttu on uuni, joka toimii myös mikrona. Jos tähän keittiöön olisi vielä laitettu mikro, ei meillä olisi ollenkaan laskutilaa, joten kiitokset tämän laitteen keksijälle. Kiitos myös vuokranantajalle astianpesukoneesta, sillä VIHAAN tiskaamista.

Kylpyhuone on erillisenä vessasta, jonne kuljetaan eteisen kautta. Jos jotain pitäisi näistä huoneista valita, valitsisin lattialaatat (joita ei tietenkään näy kuvissa). Ne on isot, eläväisen tummanharmaat ja niissä on sellaista turkoosina kimmeltävää juttua. Vessasta ei ole kuvia, koska se on vain vessa. Pytty ja minimini lavuaari. 

500 euroon mahtuu myös muutamia "turhakkeita", mutta ne oli vaan pakko ostaa, koska vaan oli. 

 

 

 

 

Mistä 500 euroa lopulta koostuu:
 

Sänky 200e 
Ehdottomasti kallein tuote. Se ostettiin ikeasta, sillä ahdisti ajatus niistä ötököistä, jotka elelee sängyissä. 

Sohva 25e 
Ostettiin aivan parhaalta kirpputorilta, Mamaministä, kuten kaikki seuraavatkin huonekalut.

Ruokapöytä 25e 

Tuolit yhteensä 11e 

Pikkupöytä ja tuoli 8e 

Lipasto 15e

Avokaappi vaatteille muistaakseni 15e

Ikkunaassa olevat näköestemuovit 50e (rautakaupasta)

 

Yhteensä näistä tulee 349e, jos laskin on oikeassa. Loput 151 euroa meni keittiötarvikkeisiin, pyyhkeisiin ja todella tärkeisiin sisustuselementteihin, kuten päiväpeitto, kynttilänjalat jne.

Valmiina asunnosta löytyi kaksi kattolamppua ja eteisessä oleva kenkäteline. Mielestäni ihan jees lopputulos tällä rahalla eikö?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share
Ladataan...

Pages