Ladataan...

Mun lempi juttuihin keikoilla kuuluu ehdottomasti onks teillä hyvä meininki-huuto. Harmi vaan, että aika harvoin sitä uskaltaa huudella keikalla, jolla soitetaan pelkkää jazzia.

Vai onko homma sittenkään näin? Tiedän ainakin yhden bändin, jonka keikoilla tuohon huutoon vastataan aivan varmasti, että "JOOOOOOO" ja se on Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana. Ei muuten jätä ketään kylmäksi. Kuulin bändiä livenä viimeksi Imatralla Big Band-kurssin yhteydessä pidetyssä konsertissa, ja vaikka keli oli aivan kamala, oli meno aivan hullun kuuma. Omalla kohdalla lisämaustetta tuo tietysti se, että lavalla soittaa monta tuttua kasvoa, mutta en usko sen olleen syynä mun jalkojeni villiintymiselle. Pistin kuulkaas ihan tanssiksi kaikesta siitä sateesta huolimatta!

Miksi päätin aloittaa tämän kirjoituksen paasaamalla Ricky-Tickistä? No siksi, että  huomenna (torstaina) 28.9. klo 21 Jyväskylän Poppariin on tulossa keikalle bändi, jossa soittaa tyyppejä, jotka laittoivat mun jalat sekaisin Ricky-Tickin keikalla myös pari kesää sitten.

Otsikossa vilauttelin termejä Jazz jkl ja jkl, mutta olen aika varma, että ainakin toiselle kirjainyhdistelmälle minulla on tarjota selitys, jota ette vielä tienneet. Aloitetaan ensin Jazz jkl:stä. Homma on tämän näköinen:

"Jazz Jkl ry järjestää Jyväskylässä korkeatasoista ja monimuotoista Jazz Jkl Live -konserttisarjaa."

Lyhyestä virsi kaunis ja mitäs sitä turhaan selittelemään, kun homma on paketissa yhdessä virkkeessä. Kerrottakoon kuitenkin sen verran, että kyseessä on yhdistys, joka on aloittanut toimintansa vuoden sisällä, ja todellakin tarjoaa sitä, mitä lupaa. Jos et koe olevasi vielä mikään jazzin asiantuntija, olet turvallisilla vesillä tämän yhdistyksen juttuja seuratessasi, ja voit olla varma keikkojen korkeatasoisuudesta. Yhdistyksen kotisivuille pääset tästä.

 

Kuva jklmusic.fi sivulta

Tähän mennessä on selvinnyt, että meillä on täällä Jyväskylässä hieno uusi jazzin ilosanomaa levittävä yhdistys, mutta miksi otsikossa lukee vielä kerran JKL, kun on jo aika selvä hommeli, että Jazz Jkl toimii Jyväskylässä. No kuulkaas siksi, että JKL ei tarkoitakaan nyt tätä mäkien luvattua kaupunkia, vaan Jorma Kalevi Louhivuorta (yllä olevassa kuvassa).

"Kalevi Louhivuori aka J.K.L is one of Finland’s finest up-and-coming musicians/composers. He has toured around the world (Asia, Australia, Africa, U.S.A, Europe etc.) for concerts and giving workshops (Singapore Jazz School, North Melbourne Institute of Music, Kenyatta University in Kenia, Saxion Hogeschool in Holland etc.)

Kalevi has performed with many jazz legends of today like Dave Liebman, Al Foster, Hugh Masekela, Bob Mintzer among others. He works in numerous different bands & productions and is the leader of The Northern Governors, Sun Trio and Kalevi Louhivuori Quintet.

Kalevi is a composer, arranger, lyricist, producer, singer and a co-founder for a new company called Taction Enterprises Inc. He writes music for all kinds of bands and his music varies from jazz to pop,  from classical to afro-beat, from big bands to choirs and orchestras."

Näin kerrotaan Kalevista hänen kotisivuillaan. Elikkäs maailmanluokan mies. Tänne Jyväskylään hän saapuu kvintettinsä kanssa, josta Jazz Jkl:llän nettisivuilla kerrotaan näin:

"Jyväskyläläislähtöinen Kalevi Louhivuori (s. 1984) on tunnettu kypsästä ja tunnistettavasta trumpettisaundistaan, ja mies onkin vuosien varrella vaikuttanut monipuolisesti eri genreissä sekä yhtyeenjohtajana, säveltäjänä ja soittajana.

Rumpali Jaska Lukkarinen (s. 1982) lukeutuu maamme jazzrumpalien parhaimmistoon ja on kiinteä osa mm. Dalindèo-yhtyettä sekä Ricky-Tick Big Bandia.

Saksofonisti Ville Vannemaa (s. 1983) liikkuu ketterästi eri musiikkityylien välillä vaikuttaen myös useassa eturivin jazzyhtyeessä, kuten rumpali Teppo Mäkysen liidaamassa Teddy’s West Coastersissa.

Alun perin oululainen pianisti Mikael Myrskog (s. 1988) valittiin Pori Jazzin vuoden 2016 nousevaksi kyvyksi. Rohkeasti svengaavan basisti Eero Sepän (s. 1990) kanssa nämä kaksi muodostavat vahvan rytmikaksikon, joka on Kalevi Louhivuori Quintetin lisäksi tuttu monista muistakin jazzyhtyeistä, kuten Sami Saaren Jazzpojista sekä urkujazztrio Buba Wii Aa:sta."

Eipä tarvitse Kalevin yksin starbailla lavalla tällaisen porukan kanssa. Töppösensä lavalle nostelevat jazzin parasta A-luokkaa olevat soittajat. Kalevi Louhivuori on muuten kotoisin täältä Jyväskylästä ja aina, kun keikkailee kotipaikkakunnalla, on ilmassa jotain ihmeellistä taikaa ;)

Itsehän olen ollut niin nokkela, että junailin itsestäni hovikuvaajan kaikille yhdistyksen järjestämille keikoille, joten tuuppa heittää parit jazz-terveiset, jos tulet paikalle. Laitan sieluni täysillä peliin (eli kuviin) ja ehkäpä saan seuraaville keikoille muutaman lipun arvottavaksi. Tämä jää vielä nähtäväksi.

 

Ennen minkään arvonnan käyntiin päräyttämistä haluaisin kuitenkin tiedustella, että kiinnosteleeko tällaiset keikkaliput noin niinkun ylipäänsä?

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Käy tykkäämässä Jazz Jkl:län Facebook-sivuista tästä.
Linkki tapahtumaan on tässä.

Ps. Tiedätkö kuka soittajista näyttelee myös Uusi Päivä-sarjassa ;)?

Ladataan...

 

"Onpa toi lihonu. Mitä tolla on päällä?! Kato noita laseja, ei sovi yhtään. Miten se puhuu tolleen? Taitaa olla syönyt kakkua koko loman. Hirveet silmäpussit. Toi huulipuna on kauhee. Näyttää aika pullukalta tossa paidassa. Ihme friikki."

Aikuiset juttelevat siinä. Ihan läpällä. Nauravat päälle. Eihän tämä ole vakavaa. Huumoria huumoria. Mitäs menevät televisioon.

Mutta entäs sitten, kun siinä vieressä istuu se viisivuotias napero pehmolelu kainalossaan ja kuuntelee tätä illasta toiseen koko lapsuutensa ja nuoruutensa.

Se on puhetta, jonka lapsi oppii. Siitä tulee nopeasti sisäistä puhetta itseä kohtaan.

 

Näin kirjoittaa Henriikka Rönkkönen ihanassa Sinkkublogissaan ja on aivan oikeassa. Syytämme somea ulkonäköpaineista ja siitä, että me kamppailemme niiden kanssa iästä huolimatta. Valitettavasti ja onneksi homma on nyt niin, ettei (kai) mikään keinoäly niitä juttuja sinne kirjoittele, vaan ihan meidän omista sormista ja suusta ne jutut pulppuavat. Me olemme luoneet ne kuvat "täydellisestä" ihmisestä, joko itse näpyttelemällä tai näyttämällä esimerkkiä (tiedostaen tai tiedostamatta).

Eräässä Facebook-ryhmässä oli vanhemman kirjoitus nuorten pilkkaavasta huutelusta. Olivat huudelleet toiselle nuorelle ravintolassa kommentteja tämän painosta. Se sai taas ajattelemaan tuota Rönkkösen kirjoitusta ja mietin, että niin. Ei ne jutut sinne someen itsekseen päädy. Eikä lapset opi noita juttuja mistään muualta, kuin kotoa. Ei välttämättä omilta vanhemmiltaan, mutta jonkun toisen vanhemmat ovat ne ajatukset omien lastensa päähän ehkä huomaamattaan asettaneet, ja nyt se oma lapsonen kylvää niitä muidenkin mieliin. Ymmärtämättä, että hetkonen, mun omat vanhemmat on näyttäneet ihan väärää esimerkkiä. Aikuisen yliluonnollinen status karisee kuitenkin aika myöhään, sillä harva alakoululainen astelee siihen telkkarin eteen ja sanoo, että: "Kuunnelkaa nyt omia juttujanne. Minä opin ihan vääränlaisen mallin teiltä. Haluatteko, että haukun muita samalla tavalla?"

Facebookissa kiersi jokunen aika sitten artikkeli laulajasta, jolle oli keikan jälkeen työnantajan puolesta sanottu, että ensi kerralla voisit sitten laittaa vähemmän tyköistuvan mekon päälle, kun vain laihat voivat pitää vartalonmyötäisiä mekkoja.

"Although almost all of our vocalists are fit and slim - the way our boutique orchestra would like our front line performing artists to be… two of our featured singers were not," the email read. 

"We hope that they would, as such, refrain from using tight-fitting dresses and use loose (less physically-revealing, less physically-accentuating) dresses instead."

 

The email, which was signed by "the management", also said that in the future, only "fit and slim" women would be hired.

"As per our highly selective casting requirements for vocal artists taking on a prominent leading role on stage, only singers who are physically fit and slim (or at the very least, those who know how to dress strategically/suitably in order to not bring attention to their temporary physical/dietary indulgences) would be showcased with our boutique orchestras."

Kysynpähän vaan, että mitä helvettiä?! Voin paljastaa, että tämä orkesteri lakkautettiin episodin jälkeen, mutta silti. MITÄ?! Koko jutun voit lukea täältä. Jos nainen olisi paukannut keikalle alasti, olisi voisi ehkä keskustella vaatteiden pukemisesta, mutta ei näin. Ei todellakaan näin.

Muistatteko muuten sen ohjeman, jossa tyypit katsoo ohjelmia ja kommentoi niitä. Aloin tässä miettimään, että hitto. Siitäkin kyllä voi oppia väärää mallia. En usko, että ohjelman tekijät ovat miettineet sitä sillä hetkellä, ja sarjassa on monta ihanaa tyyppiä, mutta huomaamattaan siinäkin sallitaan ihmisten negatiivista kommentoimista.

 

 

Ootko sä kohdannut tällaista käytöstä? Mä ainakin tunnustan huomaamattani kommentoivani juurikin telkkarissa esiintyviä tyyppejä. 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Kuvat: Kävin ottamassa yksinäni kuvia. Asento saattaa näyttää levolliselta, mutta maa oli märkä ja niskaan sattui. Mitä vain kauniiden kuvien takia, eiks vaan ;)

Ladataan...

 

"Jos sun lysti on niin ole maidoton, jos sun lysti on niin ole maidoton, jos sun lysti on ja tiedät, että limaa on sulla rööreissä, niin kokeile olla maidoton!"

En ole tainnut täällä blogissa vielä avautuakaan pitkään vaivanneesta ilkimyksestä nimeltä takanuha. Tai oikeastaan sain asialle nimen vasta viime laulutunnilla, kun opettaja sanoi, että toi taitaa nyt olla sitä takanuhaa.

Homman nimi on se, että mulla on todettu joku kroonisen poskiontelotulehduksen tapainen asia, joka elelee aivan oman mielensä mukaan mun rööreissä ja onteloissa. Homma ilmenee arjessa aika vähän, mutta varsin raivostuttavasti kuitenkin muistuttelee itsestään laulaessa valumalla nieluun. Keikoilla se jostain ihmeen syystä pysyy aisoissa, mutta treenatessa ja varsinkin kaikkia upean kuuloisia aa-ee-ii-oo-uu ja mam-mem-mim hommia tehdessä salamatkustaja muuttuu jo melkein laivan kapteeniksi. 

Viime vuonna Hollannissa meidän perhe muuttui vähän kuin vahingossa kasvisruokaa, ja sitä kautta maidotonta ruokavaliota suosivaksi, mutta täällä Suomessa (maidon luvatussa maassa) alkoi maitotuotteet hiipimään keittiöön. Villiintyneen takanuhan takia niille tuli taas porttikielto. Ja myöskin tän planeetan takia.

 

 

Olen lukenut paljon juttuja maitotuotteiden limaisuutta edistävästä vaikutuksesta, mutta jotenkin ei käynyt mielessä, että kun soosseissa on taas ollut kermaa, voisi siinä olla syy lisääntyneeseen limaisuuteen. Nuha ei siis ollut Hollannissakaan poissa, mutta huomattavasti parempi. 

Eilen keikan jälkeen päätin hemmotella itseäni, ja hilpasin Hanko Sushiin hakemaan itselleni illallisen kotiin vietäväksi. Siellä oli sen verran jonoa, että lähdin Mestarin Herkkuun tappamaan aikaa reiluksi puoleksi tunniksi, ja onneksi lähdin. Otin missiokseni tutkia kaikkia maidottomia tuotteita ja rakentelin mielessäni reseptejä, jotka olisivat kermaisia, mutta maidottomia. 

Viimeinen puuttuva palanen oli joku välipalan tyyppinen ratkaisu, joka pelastaisi nopeat aamut. Ihan viime hetkillä silmäni osuivat tähän Alpron passionherkkuun. Ostohetkellä en tosin ollut vakuuttunut, sillä lapsuudessa äidillä oli todella hurja Alpro-buumi, eikä ne olleet yhtään omaan makuun. Voi kun tätä olisi silloin ollut tarjolla! Passionunelma menee ehdottomasti jatkoon <3

Tutkin ainesosaluetteloa, enkä löytänyt yhtään E-koodia, maitoa, enkä gluteenia. Aivan hyvä siis, tai niin hyvä, että tulin tätä tänne ihan itsekseni suosittelemaan. Pidän kyllä kovaa meteliä (ja varmaan bileet), kun joku uskaltaa ensimmäistä yhteistyötä minulle ehdottaa, ja siihen vielä lähden mukaan :D

 

 

 

Ottaisin todella mielelläni maidottomia reseptejä vastaan (kermainen tuntuma on plussaa, sillä tämä tyttö rakastaa kaikkia soosseja :D). Eli kaikki parhaat reseptit jakoon! 

 

Ps. Nopeat aamupalat kiinnostaa myös, sillä tämä tulee kyllä korvista ulos, jos joka aamu alkaa tämä maku suussa.

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Ladataan...

 

Viime aikoina on ottanut aivoon jotenkin tavallista enemmän. Syytän siitä syksyä ja pimeneviä iltoja, sekä ihan vain itseäni. Olen huolehtinut parhaimmasta ystävästäni (meikämandoliinista) huonosti ja nyt se kostautuu. Hommat alkoivat rakoilla jo pari viikkoa sitten, kun itkien painelin menemään pitkin Jyväskylän katuja ja kaikki omassa itsessä inhotti. Korjausliikkeitä on tehty ja selkeästi hommat on jo paremmalla mallilla, mutta työtä on vielä ikuisesti jäljellä. Kun avaimet täydelliseen onneen on hanskassa, paukautan ne tänne blogiin teidän analyyttisten silmien alle.

Mennään kuitenkin tämän päivän aiheeseen, eli asioihin, jotka on vaan pakko tehdä, vaikka kuinka olis kikkeliä otsassa ja parasta sillä hetkellä olisi makoilla äksänä esim. eteisen lattialla, kuten minä tässä eräs päivä tein. 

1. Kissanvessojen siivoaminen. Ehdottomasti numero ykkönen. Homma, joka on tehtävä päivittäin, ellei halua välttämättä löytää eteisestä Kaisa-kissan terveisiä pökäleiden muodossa. Nopea homma, mutta jotenkin naurettavan vaikea saada aikaan.

2. Kissanvessojen huolellinen peseminen. Ah. Vielä enenmmän pakkopullaa, mutta tällä tavalla estetään ylläripissat sängystä, kun ihmiselle pitää alleviivata, että bajamaja alkaa olemaan jo pahimman luokan festarivessa. 

3. Kokkaamisen jälkeinen siivoaminen. Niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ensin vuodatat koko sydämesi ruokaan ja nautit siitä rakkaimpasi kanssa. Sen jälkeen siirrytte sohvalle (tai minne ikinä nyt päädyttekään vinkvink) ja tiskit on viimeinen asia, jonka haluaisit hoitaa sillä hetkellä. Takuuvarma tunnelman tappaja on alkaa täyttämään astianpesukonetta, mutta aamulla kuitenkin kiität, jos keittiö on siisti. Tähän väliin on kuitenkin tunnustettava, että M siivoaa meillä yleensä keittiön, kun minä olen ensin inspiroinut sen räjähdyksen partaalle ja lusmuilen viimeiseen asti sen siivoamisen kanssa. 

4. Järkevään aikaan nukkumaan meneminen. Tätä en voi korostaa liikaa. Se on tehdävä, jos meinaa olla toimintakykyinen seuraavina päivinä. Silti olisi aina vaan niin ihana katsoa vielä vähän telkkaria tai lukea juttuja internetin loputtomasta informaatiotulvasta. Tarkemmin, kun miettii, voi kaiken sen tehdä myös seuraavana päivänä, mutta kun se ei tunnu silloin enää samalta. 

5. Läksyjen tekeminen (jos haluaa valmistua koulusta). Tästä täytyy sanoa sen verran, että laululäksyt on kivoja, ja niitä teen todellakin mielelläni, mutta sellaiset kakkahommat, joita lykkää ihan viimeiseen asti (ja vähän siitä ylikin), kuuluvat tähän sarjaan.

6. Aikuisena oleminen. Sellaisina hetkinä, kun pötköttelen eteisen lattialla x-asennossa toivon koko sieluni pohjasta, etten olisi aikuinen, joka on vastuussa itsestään. Vaihtaisin paikkaa 6-vuotiaan Henriikan kanssa siihen asti, kunnes kaikki laskut ja muut aikuisten jutut olisivat hävinneet elämästä. Voisin toisaalta vaihtaa paikkaa myös Eemeli-kissan kanssa. Se on maailman onnellisin veikko. Ei paljoa muuten laskut mieltä paina.

7. Vaatteiden pukeminen. Meillä on kotona jo muodostunut vitsi siitä, että miten nopeasti multa häviää vaatteet päältä, kun tullaan kotiin. Tykkään nakkena olemisesta, mutta tällä vaatteiden pukemisella/riisumisella tarkoitan nyt niitä "pyhävaatteita". Koti-Rölli onkin eräs lempinimi, jonka rakas aviomieheni on minulle antanut. Tämä viittaa siihen lookkin, jonka onnistun luomaan muutamassa minuutissa kotiin tullessa pukemalla pieruverkkarit, M:n hupparin ja villasukat päälle. Varsin viehättävä waiffi sanoisin.

 

 

Mitä sun pakko tehdä-listalle kuuluu?

 

Sua saattaa kiinnostaa myös juttu: Kun kaikki vaan v#tuttaa

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Pages