Ladataan...

*Yhteistyössä Tampere Jazz Happening

 

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ja otettu, että saan tehdä muutaman jutun yhteistyössä Tampere Jazz Happening-tapahtuman kanssa. Tämän postauksen lopussa on myös arvonta. Odotan marraskuun ensimmäistä viikonloppua, kuin kuuta nousevaa, en nimittäin ole koskaan aikaisemmin pääsyt osallistumaan näihin karkeloihin. Se miten kuulin tapahtumasta ensimmäisen kerran on itseaisassa aika hauska tarina (ainakin mun mielestä).

Olin juuri muuttanut tänne Jyväskylään ja veri veti vahvasti vielä Helsinkiin. Olin bongannut itselleni kyydin facebookin Kimppakyyti-ryhmästä ja tällä kertaa Matkakeskuksella odotteli autossaan vanhempi herra, jonka kanssa matkustin kahdestaan Helsinkiin. Juttelimme niitä näitä ja aika pian huomasimme, että olemme kummatkin muusikoita. Herra oli henkeen ja vereen blues-mies ja minä jo hitusen kallellani jazziin. Keskustelu päätyi jotenkin marginaalimusan festareihin ja Tampere Jazz Happeninkiin. Pelkästään matkaseuralaiseni hypen perusteella olisi ihan kuka tahansa tullut siihen tulokseen, että kyseessä on kyllä yhdet maamme parhaat festarit. Tämän vuoden kattauksen nähtyäni olen hyvin vahvasti samaa mieltä. 

Pori Jazzista poiketen ei varsinaisesti ole pakko valita, että mitä keikkaa milloinkin kuuntelee, sillä ne on aikataulutettu lomittain. Jos olet jo ostanut tai olet ostamassa festaripassia, on ehkä hyvä miettiä hieman etukäteen, että mitkä keikat ainakin haluaa nähdä, sillä saattaa olla, että jossain vaiheessa on pakko vetää vähän henkeä.

Tuttuun tapaan olen kutsunut tärppikomiteaan myös superkitaristin ja aviomiehenänikin tunnetun Herra M:n aka Matiaksen. Täältä pesee:

 

Torstai 2.11.

 

Klubi, 19:00

On luultavasti aika ilmeistä, että laulajaa kiinnostaa laulajat. Näin se menee tälläkin kertaa. Ensimmäinen tärppi on jo torstaille, jolloin teemana on Spotlight on Estonia. Kattaus koostuu kolmesta yhtyeestä, joista odotan todella mielenkiinnolla Kadri Voorandin ja Mihkel Mälgandin duon esiintymistä. Kadria hehkutetaan teknisenä taiturina, eikä turhaan. Levyt eivät yleensä ikinä kerro koko totutta jazz-muusikon taidoista, mutta jo pelkästään äänitetyn materiaalin perusteella uskallan sanoa, että instrumentti on tällä laulajalla todellakin hallussa. Luvassa on mitä ilmeisimmin loopperilla ja efekteillä leikkimistä ja kokoonpanona duo tarjoilee loistavat puitteet juurikin leikkimisille, sillä tilaa riittää.

 

Perjantai 3.11.

 

Pakkahuone:

Steve Coleman & Five Elements, 21:45

Matias: Ensimmäinen kosketukseni saksofonisuuruuden Steve Colemanin musiikkiin tapahtui Dave Hollandin suurenmoisen albumin Extensionsin kautta. Silloin itseäni kiehtoi arvostetun saksofonitaiteilijan luova voima, joka kuului vahvasti hänen soitostaan. Hänen yhtyeensä Five Elements ei ole minulle kovinkaan tuttu, ja tämä olikin oiva tilaisuus syventyä legendan musiikkiin. Five Elements luottaa soitossaan tiukkaan yhteissoittoon, enkä usko että siitä tulevallakaan keikalla tingitään. Musiikki selvästikin pohjaa soundimaailmansa elektroniseen perinteeseen hakien siihen mausteita eri vuosikymmeniltä.

Myönnän että mielenkiinto yhtyettä kohtaan perustui Steve Colemanin laajaan uraan ja sitä kautta saatuun maineeseen. Kuitenkin hiukan tutustuttuani Steve Coleman & Five Elements yhtyeeseen mielenkiintoni heräsi ja uskon että yhtye tulee tarjoamaan kokonaisvaltaisen jazz-elämyksen.

 

Telakka:

Sid Hille & Foreign Friends, 21:00

Telakan puolella nähdään perjantaina varsin suomalainen kattaus, vaikkakin illan aloittaa yhtye, joka ei kyllä ole ollenkaan suomalainen. Sid Hille & Foreign Friends soittaa keikan Suomi 100-hengessä, sillä ohjelmisto koostuu vain suomalaisesta musiikista. Yhtyeen ruotsalainen vokalisti Anni Elif Egecioglu on hänkin Kadrin lailla varsinainen ääniakrobaatti, kuten Happeningin sivuillakin sanotaan. Hän käyttää äänensä eri värejä todella monipuolisesti ja odotankin innolla millaiseksi Hard Rock Hallelujah taipuu tämän kokoonpanon käsissä. 

Njet Njet 9, 22:30

Voisin oikeastaan suositella tätä telakan iltaa ihan kokonaisuudessaan. 22:30 aloittava Njet Njet 9 on yhdeksän hengen muodostama ilotulitus. Jos bändillä on levy, jonka nimi on Unicorn Attack ei se voi olla muuta, kuin loistava. Nyt kun tarkemmin mietin, odotan tätä keikkaa ehkä kaikkein eniten. Osasyynä voi olla monet tutut kasvot, mutta myöskin se, että yrityksistä huolimatta, tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen heitä livenä kuulemaan. Keikalla fiilistellään heidän uuden Dark Soul-albumin julkaisua, mutta toivon todella, että maailman upeinta nimeä kantavalta Unicorn Attackilta kuullaan myös musaa!

 

 

Jukka Eskola Soul trio, 00:00

Telakalla illan päättää Jukka Eskola Soul Trio, eikä mielestäni tämän yhtyeen kohdalla tarvitse muuta, kuin lausua tämän tajuttoman kovan trumpetistin nimi ääneen, pitää pieni hiljainen hetki hänen taidoilleen ja ottaa suunnaksi illan keikka. Sen jälkeen voidaan pitää vielä toinen hiljainen hetki hänen kanssaan lavalle nouseville muusikoille. Yksi hiljainen minuutti Mikko Helevälle ja Jaska Lukkariselle kas näin.

 

 

Lauantai 4.11.

Pakkahuone (iltapäivä):

Sunna Gunnlaugs Trio with Verneri Pohjola, 14:00

Jos keikan esittelytekstissä mainitaan maailmanensi-ilta, on se aina näkemisen arvoinen juttu. Ilmassa on vähän samanlaista fiilistä, kuin ravintolassa maistelumenua syödessä. Tietää, että ravintola on hyvä, mutta itse annokset ovat täysi mysteeri. Sunna Gunlaugsin trioa täydentää loistava trumpetisti Verneri Pohjola, jonka sävellyksiä kuullaan myös keikalla. Ensikosketus Vernerin soittoon kohdallani oli Kansallisteatterin Vertigo-näytelmässä. Kokemus oli niin kokonaisvaltainen, että itkeä pillitin musiikin ja teatterin voimasta liikuttuneena koko esityksen ajan. Saas nähdä minkälainen makupaletti meille on tarjolla.

 

Telakka:

Adele Sauros Quartet, 21:00

Pori Jazzista kirjoittaessani suosittelin tsekkaamaan Virta-yhtyeen, joka soittaa nyt myös Telakalla keskiyöllä. Päätin tällä kertaa hehkuttaa enemmän illan aloittavaa Adele Sauros Quartetia. Ensimmäiset muistikuvat Adelesta ovat Sibelius-lukion bändimaratonista, jossa hän esiintyi vielä pianistina jazz-yhtyeensä kanssa. Jo silloin lukion ensimmäisellä luokalla mietin, että hitto mikä tyyppi. Fonin tullessa kuvioihin en enää tiennyt mitä sanoisin. Sen verran nopeasti lähti ura nousuun, eikä suotta. Yksi parhaita asioita Adelen esiintymisessä on mielestäni hänen täydellinen heittäytyminen. Yleisössä on todella kokonaisvaltainen fiilis, kun toinen laittaa todellakin kaiken peliin.

Eero Koivistoinen Quartet, 22:30

Matias: Eero Koivistoisen olen livenä kokenut useaankin kertaan ja jokainen kerta on ollut ainutlaatuinen ja yksilöllinen kokemus, viimeisimpänä juurikin kyseinen kokoonpano. Kvartetti koostuu Suomen ykkösrivin muusikoista. Muusikoista, jotka ovat tehneet hienoa uraa omilla soolourillaan, kuten myös muiden nimekkäiden artistien yhtyeissä.

Itseäni alkujaan tässä yhtyeessä kiehtoikin kokoonpano. Jokaista soittajaa olen fanittanut heidän oman soolouransa kautta, ja jokaisen yhtyeen artistin olen päässyt näkemään omalla soolokeikallaan. Yhtyeen jokaisen soittajan fani siis täällä! Itseäni kiehtoikin kuinka tämänkaltaiset SuomiJazzin jättiläiset soittavat yhdessä. Kuten arvata saattaa, upeaahan se oli. Yhtyeen jokainen jäsen kantaa oman kortensa kekoon yhtyeen luodessa kappaleista yhtenäisiä tarinoita ja hienoja kaaria.

Keikalla olin aistivinani, että Eero Koivistoinen antoi paljon tilaa muille jäsenille ja hän ei niinkään ollut keulakuva tai liideri vaan yksi tasavertainen yhtyeen jäsen. Toisaalta nautin tasavertaisuudesta todella paljon, mutta olisi myös hienoa nähdä tällä kertaa Eerolta suurempaa esiinmarssia. Lisäksi keikalta jäi mieleen Alexi Tuomarilan mielikuvitukselliset soolot ja ennakkoluuloton soitto. Odotan innolla toista kohtaamistamme yhtyeen kanssa.

 

Sunnuntai 5.11.

 

Pakkahuone

Dhafer Youssef ”Diwan Of Beauty And Odd”, 17:30

Matias: Dhafer Youssefin samaista nimeä kantavaa albumia muistan odottaneeni kuin kuuta nousevaa. Olin vuotta aikaisemmin löytänyt luuttu-taiteilijan 2009 vuoden albumin Abu Nawas Rhapsody sekä levyllä soittavat jättiläiset Tigran Hamasyan sekä Mark Guiliana. Kyseinen albumi oli itselleni niin suuri, että odotukset viime vuonna julkaistun albumin Diwan Of Beauty And Odd kohdalla olivat todella suuret. Innostusta ei hillinnyt tieto, että albumilla soittaisi yksi modernin jazzin idoleistani, pianisti Aaron Parks. Kyseisellä albumilla Dhafer siirtyi instrumentaali-iloittelusta hiukan lauluvetoisempaan tulkintaan. Kuitenkin Dhaferin musiikissa on aina ollut läsnä vahva kansanmusiikkiperinne, sekä jazz-musiikille tyypillinen improvisointi.  Uskonkin, että tulevalla Pakkahuoneen keikalla svengi ja groove tulevat olemaan keskiössä. Dhaferin musiikki on tehty liikuttamaan sekä fyysisesti että henkisesti.

Myös suuren tutkailun alla tulee olemaan miten tämänkaltainen yhtye, jossa improvisoivaa voimaa löytyy todella paljon, aikoo luoda jokaisesta kappaleesta oman näköisensä.

 

Arvonta:

 

Minulla on kunnia arpoa lauantain Pakkahuoneen keikalle yksi lippu, jonka arvo on 50 €.

Osallistuminen arvontaan käy niinkin kätevästi, että kommentoit tähän postaukseen, mitä musiikki merkitsee sinulle ja olet mukana arvonnassa. Muistathan laittaa kommenttiin jonkin yhteydenottoon mahdollistavan tiedon, tai sitten voit laittaa sen myös sähköpostilla tai facebookissa inboxiin tulemaan.  

Arvonta päättyy keskiviikkona 1.11. keskiyöllä!

Tästä listasta jäi todella moni mainitsemisen arvoinen yhtye pois, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan Tampere Jazz Happeningin täydelliseen ohjelmaan tästä. Sivuilla on myös aivan loistava Whats happening?-osio, jossa on artistien haastatteluja.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa
Share

Ladataan...

Blogia perustaessa on aikas tärkeää miettiä huolella ainakin pari asiaa. On hyvä olla selvillä siitä, mistä haluaa blogissaan kirjoittaa ja minkä nimen sille haluaa antaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole kauhean cool vaihdella nimeä jatkuvasti, jos haluaa lukijoiden painavan sen mieleen. Tottakai sitä saa muuttaa niin monta kertaa päivässä, kun haluaa, mutta silloin se ei ehkä palvele parhaalla mahdollisella tavalla, jos ajatuksena on kirjoittaa juttuja muillekin, kuin vain itselleen (ja sukulaisille).

Kerroin edellisessä postauksessa, että kirjoitin aluksi omilla nettisivuillani, mutta päädyin lopulta tekemään eron artistiminän ja huonoja vitsejä kertovan bloggarin välille. Toisaalta jälkeenpäin mietittynä ei ne vitsit kyllä keikoillakaan kauheasti parempia ole :D

Ensimmäistä kertaa blogille piti miettiä nimeä jo vuosi sitten, kun aloitimme Matiaksen, joka tunnetaan myös mysteerimiehenä M, kanssa vaihtovuodesta horisemisen englanniksi koulun blogiportaaliin. Sillä kertaa homma oli helppo, koska Matias ideoi nimen ja meikäläiselle jäi vain bannerin suunnitteleminen. Tuli muuten ihan hiano ekaksi banneriksi (tsekkaa tästä)! 

Meinasinkin aluksi, että kielillä kirjoittaminen voisi olla se mun juttu, mutta muutaman tekstin jälkeen totesin, että jos rahallinen rikkaus määriteltäisiin sanallisen rikkauden perustella, olisin vieläkin persaukisempi, kuin nyt. Kieleksi piti siis valita suomi. Samalla sanoin heipat miljardeille lukijoille, hehe.
Googlailin noihin aikoihin myös todella paljon vinkkejä blogin perustamiseen. Pääpiirteittäin ohjeet olivat aina samat. Rajaa aihe tarkasti ja keksi selkeä nimi blogillesi, joka viestii lukijalle heti, millaista sisältöä sieltä voi löytää. 

Mitäs mieltä olette, kuinka onnistuin tässä? Onko aihe selkeä heti, kun banneri vilahtaa?

So many stars by Henriika ei rehellisesti sanottuna kerro kenellekään yhtään mitään. Tai kertoo se sen, että yritän kiven kovaa väittää, että olisin tehnyt yhden kauneimmista kappaleista, jonka tiedän. Senhän on oikeasti tehnyt Sergio Mendes.

Blogin nimi on siis biisin nimi. Aika uniikkia, eikö?

Okei, on tässä hommassa syvällisempikin juttu taustalla. Jos nimi käännetään suomeksi, menisi se jotenkin näin: Henriika kertoo juttuja siitä, kuinka tässä maailamssa on niin paljon staroja. Loistava suomennos, mutta pääsette varmaankin jo vähän jyvälle ajatuksesta nimen takana. Siihen kiteytyy kaikki kriisit muusikkon identiteettiä etsiessä. Tässä maailmassa on jo niin monta starbaa, että missä hemmetissä on minun punaiset matot ja stadionkeikat?  No ne on varmasti kadonneet siinä vaiheessa, kun menin hurahtamaan jazziin.

Tuolla blogin kuvauksessa lukee, että nämä jutut täällä on horinoita wannabe jazzarin elämästä. Niitä ne todellakin on. Toivottavasti jonain päivänä tulee sellainen fiilis, että on oikeutettu oikeasti kertomaan olevansa jazzlaulaja, mutta toistaiseksi uskaltaa korkeintaan sanoa laulavansa ja rakastavansa jazzia. Jazzmuusikoksi itsensä tituleeraaminen olisi aivan liian suuriin saappaihin astumista. Sen tehdessään saisi kompastella ja lopulta painella polvet ruvella menemään kyyneleet ja räkä poskilla. 

Tällainen tarina mun blogin nimen taustalla. Mikä sun tarina on?

 

EDIT: Vasta nyt illalla huomasin, että Laiska sunnuntai-blogissa oli käsittelyssä juurikin tämä sama aihe. Siellä pohditaan uutta nimeä blogille, joten käy kirjoittamassa oma ehdotus sinne :)

 

 

Wannabe jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Ladataan...

Mun facebookin feedissä on pyörinyt Jyväskylän ammattiopiston sponsoroitu mainos, jossa kerrotaan, että vielä on mahdollista hakea opiskelemaan muusikoksi. Homma kuulosti omaan korvaan jännältä, sillä olen tottunut siihen, että kouluihin haetaan vain keväisin.

Aikani mainosta tuijotettuani päätin klikata sen auki, vaikka yleensä kapinoin jostain ihan ihmeellisestä syystä kaikkia noita "sponsoroitu" juttuja vastaan, vaikka oikeasti kiinostaisikin.

Sama pätee muuten näihin lilyn mainoksiin. Harmittaa ihan hitosti. Voisin avautua niistä loputtomasti, mutta koska mulla on myös vaihtoehtona perustaa oma sivusto tälle blogille, jos täällä oleminen ei miellytä, niin jätän sen avautumisen nyt vähän vähemmälle. Todettakoon, että harmittaa eniten siksi, koska keskellä tekstiä olevia mainoksia ei ollut, kun tämän alustan blogilleni pitkän pohdinnan jälkeen valitsin. Kirjoitin aluksi omilla kotisivuillani blogia, mutta halusin rajata keikkaminän ja höpöttelijän erilleen. Jos keikat kiinnostaa, niin henriikasteidel.com sivuilta voi meikäläisen tilata vaikka omaan olohuoneeseen :D

Takaisin tähän muusikkoaiheeseen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut meidän ammattikunnan ihmeellisestä määritelmästä. Kouluja tähän ammattiin ei nääs varsinaisesti tarvita, mutta jos mielii joskus liittyä opettajien ihmeelliseen maailmaan ja saada täyttä palkkaa, on Suomessa paperit oltava. Tästä syystä Jyväskylän ammattiopiston mainos muusikon koulutuksesta pisti uudella tavalla silmään. Koulutus on muuttunut tai ainakin tämä mainostuksen kohteena oleva versio on aivan erilainen, kuin se, jonka itse olen käynyt. Tämä on suunnattu erityisesti kokopäivätyökseen keikkaileville tyypeille, jotka tarvitsevat vain sen paperin, jolla voi hakea ammatikorkeakouluun.

 

 

Hollantivuotena tuli useasti pohdittua Suomen palkkaussysteemiä kouluissa (musiikin alalla), joissa hommaan valitaan usein se, jolla on parhaat paperit (muusikkoudesta ei niin välitetä). Hollannissa opettajat olivat ensisijaisesti aivan saakelin kovia muusikoita, kun taas täällä töissä on pedagogeja, joista jotkut (onneksi) keikkailevat. Aluksi olin sitä mieltä, että Hollanti voittaa ihan 6–0, mutta nuin vain alkoi kesää kohden tulla ikävä taitavia pedagogeja, jotka osaavat katsoa asioita monelta eri kantilta ja ovat oikein opiskelleet sitä, miten ihmisolento oppii.

Haluaisinkin tässä nyt vinkata ainakin tästä Jyväskylässä toteutettavasta koulutuksesta, jonka hakuaika päättyy 15.11. Lisätietoja hommasta löydät täältä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan musta on aidosti tosi jees juttu, että niille, joilla on jo aivan jäätävä kokemus alalla ja keikkoja riittää, tarjotaan mahdollisuus siihen kullanarvoiseen paperiin, jolla tässä maassa saa hurjan paljon mahdollisuuksia, jos keikat on vieneet heti yläasteen jälkeen.

 

 

Jazz-terveisin,
Heniika S.

Ps. Tänään allekirjoittaneen löytää Turusta metallimessun solistihommista.

 

Kuvat: Aivovuoto Inarissa PaPaNa:ssa.
Share

Ladataan...

"Meidät saa kutsua muuten kahville, tullaan tosi mielellämme kylään."

 

Näin sanoin tuntemattomalle mummolle, joka asuu meidän talossa. Jäätiin Matiaksen kanssa sattumalta jutulle ja siinä perinteisessä "jaahas me tästä menemmekin" kohdassa tuli sellainen olo, että nyt on kutsuttava itse itsensä tämän naisen luokse kylään. Se tapahtui jotenkin niin odottamatta ja yllättäen, että kaikki meistä kolmesta hämmentyivät. Ilmettä, joka tämän vanhan naisen kasvoille ilmestyi, en unohda ikinä. Se oli niin aidosti onnellinen ja täynnä lämpöä, että itkuhan siinä tuli, kun rouvan ovi oli mennyt kiinni. Miten niinkin arkinen asia, kuin kahville meneminen, voi merkitä toiselle siinä hetkessä kaikkea. 

Kerroimme illalla ystävillemme tästä kohtaamisesta ja ilmoille nousi letkautus, että "laitetaan vahinko kiertämään". Tässä tapauksessa olisi voinut sanoa, että laitetaan hyvä kiertämään. Jotenkin sitä elää niin omassa kuplassaan ja miettii asioita, jotka ovat itselle ajankohtaisia, etteivät näinkin helposti toteutettavat asiat tule mieleen ollenkaan. 

Kuinka paljon multa vaaditaan, että olen edes tunnin kuukaudessa läsnä tälle henkilölle? No ei mitenkään kamalasti. Omat isovanhempani ovat jo kuolleet ja siitäkin syystä eilinen kohtaaminen kosketti. Käytiin mummilassa vain muutamia kertoja vuodessa, ja nuorempana ihmettelinkin, että miten se mummi jaksaa soittaa meille joka päivä. Eihän täällä ehdi tapahtua päivän aikana juuri mitään. Nyt ymmärrän, että kyse ei ole siitä, että langan toisessa päässä odotettaisi meidän elämän olevan jotenkin todella mullistavaa, vaan siellä taistellaan yksinäisyyttä vastaan. Sitä vierasta, joka tulee kutsumatta.

En tarkoita nyt, että jokaisen pitäisi paukata lähellä asuvien vanhusten ovelle ja tarjota itseään kahviseuraksi. Homman on lähdettävä aidosti itsestään ja kiinnostuksesta toista kohtaan. Toisaalta joskus sitä on luultavasti itse samassa tilanteessa. Omia lapsia ei välttämättä ole ja ainoat sosiaaliset kontaktit on juurikin näitä rappukäytävässä vaihdettavia tervehdyksiä.

Ihminen, jolla on melkein neljä kertaa enemmän elettyä elämää takana, voi ihan varmasti rikastuttaa myös mun elämää. Ainakin näin haluaisin uskoa. Sen pienen keskustelun aikana kävi jo ilmi, että asia, jota rouva kaipasi eniten, oli aito kohtaaminen. Voisin kuvitella, että jos joskus itse olen samassa tilanteessa, haluaisin juurikin sitä, että minua kohdellaan ihmisenä, joka on elänyt arvokasta elämää. Haluaisinkin ajatella, että ehkä meidän talossa asuu silloin joku nuori, joka haluaa myös aidosti kuulla, mitä kaikkea ihmeellistä minun elämässäni on tapahtunut. 

Eihän tässä voi ennustajaksi ryhtyä, mutta ehkäpä tämä "vahinko" vielä lähtee tästä kiertämään ja vuosien päästä pöydän ääressä istuu joku nuori, joka kuuntelee meikäläisen juttuja.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Ladataan...

Kuva: Tero Ahonen (Ailin galleriasta)

                             *Yhteistyössä Jazz Jkl ry

Nyt se Aili sen teki. Sävelsi ja sanoitti kokonaisen levyn itse. Täytyy sanoa heti kärkeen, että nyt on todella jees. Olen tietysti jazzia rakastavana laulajana fanittanut Ailia jo ennen tätä levyä ihan täysillä (levyjä on saatettu ihan hitusen kuunnella). Mielessä on kuitenkin pyörinyt kysymys, että millaistakohan musiikkia hän tekisi, jos koko levy olisi omasta sävellyskynästä.

No, eipä tarvitse enää miettiä. Heti, kun levyn ensimmäinen biisi pärähti käyntiin, tuli fiilis, että jep. Tää on hyvä. Tää taitaa olla nyt se Aili.

Levyn ensimmäinen kappale Että näkisin sinut taas saa ihon sille kuuluisalle kananlihalle. Nyt liitteen jutussa kerrotaan, että levy on tarina naisesta, joka ei ole enää nuori. Parisuhteesta on ehkä hävinnyt se tuorein kipinä, mutta silti siellä jossain näkyy se rakkaus. Se on vielä olemassa. Levyn aloitus on juuri niin vahva, kuin sen täytyy olla. Luulot pois heti kertalaakista. Yhteen biisiin on kaadettu sen verran isolla kädellä tunnetta, että mieleen tuli väistämättäkin kysymys: miten sitä voi enää riittää levyn muihin biiseihin?

Kyseessä ei ole kuitenkaan Ailin ensimmäinen levy, joten ehkäpä tätä asiaa on ajateltu.

Toisena levyllä on nimikkobiisi Piirrä minut. Jo toisen kerran. Kylmät väreet vilistävät pitkin selkää. Tällä levyllä taitaa olla upeita sanoituksia yksi toisensa jälkeen. Tunnelma on kuitenkin ihan erilainen, kuin ensimmäisessä kappaleessa. Jotenkin kevyempi, ja nyt osaan jo keskittyä Tuomas J. Turusen pianosooloon ilman, että pitää keskittyä hengittämään. 

Kaksi kertaa valtavia tunteitaa ja todella isoa tekstiä. Kolmantena saadaan palanen sitä "vanhaa" Ailia. Nuori ja vapaa nainen keinuttaa lattarifiiliksin antaen pienen hengähdystauon olematta kuitenkaan mikään täytebiisi. Se olikin voittanut jo jonkin biisiäänestyksen. Tässä kohtaa ehdin jo miettimään, että "ai niin, Mikko Pellinenhän se siellä on näiden sovitusten takana. On se vaan taitava mies!" 

Yleensä aina, kun Ailista puhutaan, mainitaan hänen tajuttoman upea scat-laulunsa. Vasta Nuori ja vapaa nainen sai minut edes kaipaamaan sitä, mikä on hyvä asia. Sävellykset ja sovitukset ovat niin vahvoja, ettei scattia huomaa kaipavansa. Levy ei myöskään ole mikään perinteisen jazzin kokonaisuus, vaan kuten Ailikin kertoo, se on jazzia, iskelmää, poppia ja kansanmusiikkia. Scatista saadaan kolmannen kappaleen kohdalla pieni maistiainen, toivottavasti sitä on tulossa vielä lisää.

Yöllä on laulu, joka piti laittaa soimaan alusta useamman kerran, että sain sanomasta kiinni. Siihen tarvitaan selkeästi sopiva mielentila. Kaunis balladi, jolla on paljon sanottavaa. Luulen, että kappaleesta saa huomattavasti enemmän irti livenä, kun sanat saavat kasvot. Kappaleessa kuullaan bassosoolo, jota kuuntelisi vaikka kuinka paljon pidempään. Levyä tehdessä täytyy soolojen pituudesta kuitenkin karsia, jääpähän vielä nälkää tulla keikoille!

Täysin uutena asiana levyllä on mukana jousisoittajia. Ne ovat mukana myös Laulu merestä kappaleessa, josta ensimmäinen kuuntelukertani on itseasiassa tämä musiikkivideo.

 Syli. Pelkästään kappaleen nimi saa tunteet heräämään. Aili laulaa, että "Olin ensimmäinen iho, jota vasten lepäsit. Niin lahjomaton katse, jolla mua syleilit. Osaan keventää mun äänen, jotta saan sut tyynnyksiin. Vaikka itkemäsi kipu tarttui myös mun sisimpiin." Näin voi laulaa vain henkilö, jolla on lapsi. Asia, josta minulla ei ole hajuakaan. Edelleen haluan painottaa, että ei ole mitenkään itsestäänselvyys kirjoittaa näin upeita tekstejä. Olen tiennyt Ailin olevan taitava, mutta voi hyvänen aika mikä sanoittaja hän onkaan. Ehkä multa on mennyt jotain todella pahasti ohi aikaisemmin. Toisaalta parempi tajuta se myöhään, kuin ei milloinkaan.

"MMMM JES JES" on fiilis, joka herää kun Tää ei voi odottaa lähtee käyntiin. Se menee niin sanotusti jalan alle. Tunne ei olisi yhtään näin raikas, jos koko levy olisi samanlaista ajoa. Tämän kuulemista livenä odotan todella kovasti, sillä sen alku jättää todella paljon vapauksia Ailin aloittaessa sen yksin pelkällä loopperilla. Oi olisipa tässä livenä jotain ihan kreisiä scat-meininkiä!

Katselen taivaalta kuuluu levyn maalailevampaan soundiin yhdessä jousten kanssa. Se kertoo kauniin tarinan, mutta Tää ei voi odottaa jätti sen verran hyvät pärinät, että keskittymistä rauhallisempaan ja maalailevaan meininkiin sai taas vähän hakea. Tämä on kuitenkin kuuntelijan (minun) vika, ei suinkaan kappaleen. Sykähdyksiä sielussa aiheuttaa erityisesti Aili ja flyygelitorvi (toivottavasti se on se :D) yhdessä.

Levyn päätöskappale on laulu Armaalle. Se on oikeastaan hieman yllättävä lopetus. Jätänkin sen sisällön mysteeriksi, jos joku haluaa kuulla sen vasta keikalla ensimmäistä kertaa. 

Kokonaisuutena Piirrä minut on todella onnistunut levy. Ymmärrän, jos jännitystä on ollut ilmassa eilisellä Savoyn keikalla, sillä se on todella paljas. Tuntuu siltä, että Ailin tarina on vasta alussa. Hurja ajatus, kun miettii mitä kaikkea tämä muusikko on jo urallaan tehnyt. 

Ja nyt siihen arvontaan!

Koska kysyvä ei tieltä eksy, päätin kysyä Piirrä minut-levyn julkkarikiertueen Jyväskylän keikalle pari lippua arvottavaksi. Ei kuitenkaan huolta, jos et pääse ensi perjantaina Poppariin kuuntelemaan keikkaa, sillä saan arpoa myös kaksi (2) Piirrä minut-levyä. Toisen arvon täällä blogissa ja toisen blogin facebook-sivuilla.

Ohjeet menee näin:

Kommentoi tähän postaukseen, että mitä haluaisit minun kirjoittavan tulevaisuudessa (musiikista tai elämästä). Kerro myös, että kumpi saisi olla: levy vai lippu.

Huom! voit kommentoida kaksi kertaa ja osallistua sekä lipun että levyn arvontaan. Jos haluat parantaa mahdollisuuksiasi levyn voittamiseen, voit käydä osallistumassa myös facebookin puolella. Olkoon jazz-henget puolellasi ja osukoon arpaonni juuri sinuun!

Arvonta päättyy keskiviikkona 18.10. keskiyöllä.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia instagramissa // Facebookissa

Ps. Muista painaa sydäntä, jos jotain siellä sinun sydämessäsi tekstin aikana liikahti.

Share

Pages