Ladataan...

Olemme lähdössä Lassen kanssa pääsiäisenä 2,5 viikon mittaiselle Trans-Mongolia-junamatkalle ja olen tässä viimeiset 2 kuukautta säätänyt kaikkia asioita kuntoon matkaa varten. Enpä olisi ikinä uskonut mikä työ ja säätö tällaisen matkan järjestämisessä on, joten haluaisin jakaa hieman vinkkejä niille, jotka tällaisesta reissusta haaveilevat. Me asumme siis Lontoossa ja olemme hakeneet esimerkiksi kaikki viisumit täällä, joten prosessi saattaa olla hieman erilainen Suomessa.

Matkareittimme kulkee seuraavasti:

14.4. Lento Lontoo-Moskova

16.-20.4. Juna Moskova-Irkutski

20.-22.4. Litsvyanka ja Irkutski

22.-23.4. Juna Irkutski-Ulaanbaatar

23.-27.4. Retki Gobin autiomaahan

27.-28.4. Juna Ulaanbaatar-Peking

1.5. Lento Peking-Lontoo

 

Junassa matkustamista meillä tulee siis olemaan yhteensä noin 6 päivää (3,5pvää + reilu 1pvä + reilu 1pvä). Olen haaveillut tästä matkasta jo 15 vuotta, mutta silti minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä tällaisen matkan järjestäminen todellisuudessa vaatisi. Iso yllätys minulle oli se, ettei matkaa ole mahdollista tehdä hop-on-hop-off –tyylisenä reppureissuna, vaan kaikki on suunniteltava ennakkoon melko tarkastikin. Tähän on kaksi syytä:

  1. Junat buukataan usein täyteen eikä niitä mene kovin usein, joten paikan saaminen haluamallesi päivälle lyhyellä varoitusajalla ei aina ole mahdollista.
  2. Mongolian ja Kiinan viisumeita hakiessa mukaan täytyy liittää matkasuunnitelma. Tämän tulee siis sisältää tositteen lento-/junalipuista, hotelleista jne. Ja viisumeita ei tosiaan olisi herunut ilman asianmukaisia papereita. Itse asiassa meidän käännytettiin kertaalleen Kiinan viisumiluukulta pois, koska meidän tositteemme junalipun olemassaolosta ei ollut riittävä.

Mutta käydäänpä asioita läpi yksitellen:

Viisumit

Viisumien hankkiminen kannattaa hoitaa ajoissa, koska ikinä ei tiedä, jos prosessissa tulee yllätyksiä. Meidän tapauksessamme viisumeita tarvittiin siis kolme: Venäjä, Mongolia ja Kiina. Jokaista viisumihakemusta varten pitää toimittaa viisumitoimistoon aimo läjä papereita esimerkiksi vakuutustodistuksia, matkasuunnitelmia hotelli- ja lentovarauksineen, kutsukirje Venäjältä, valokuvia jne. Meidän tapauksessamme jouduimme vielä toimittamaan todistukset siitä, että asumme ja työskentelemme Lontoossa, koska tämä ei ole kuitenkaan kotimaamme. Kaikki paperit kannattaa hoitaa kunnolla ja viimeisen päälle, sillä niitä ei todellakaan hyväksytä, jos ne eivät ole kunnossa.

Junalippujen ostaminen

Tämä oli hyvin hankalaa meille ja jouduimmekin buukkaamaan joka legin liput eri paikoista. Moskova-Irkutski liput sain buukattua itse tämän nettisivun kautta, mutta muita matkoja nettisivuston kautta en onnistunut buukkaamaan, joten käytimme kahta eri matkatoimistoa. Irkutsi-Ulaanbaatar liput hoidimme Real Russia –nimisen Lontoolaisen matkatoimiston kautta ja Ulaanbaatar-Peking liput sitten Mongolialaisen matkanjärjestäjämme kautta (sama, joka järjesti meille retken Gobin autiomaahan). Matkatoimistoja käyttäessä voit olla varma, että he vetävät välistä, mutta ainakaan me emme löytäneet keinoa buukata junalippuja itsenäisesti suoraa mistään (luotettavasta) nettikaupasta. Jouduimme siis tyytymän siihen, että maksamme matkatoimistolle hieman extraa.

Pakkaaminen

Meillä reissuun liittyy aika paljon paikasta toiseen siirtymistä, joten koimme helpoimmaksi vaihtoehdoksi ottaa mukaan yhden rinkan sekä pienen repun. Oletuksena on se, ettei tästä mikään ”hienostelu loma” ole tulossa, joten aika paljon rentoa (ja lämmintä) vaatetta vain mukaan. Toki on myös tärkeää pakata mukaan tekemistä junaan. Tässä hieman omaa pakkauslistaani:

  • Passi (ja passin kopit tulostettuna ja sähköisenä esim. sähköpostissa)
  • Laturi
  • Adapteri
  • Matkalaturi
  • Kindle/kirjoja
  • Kynä
  • Ristikot
  • Lehtiä
  • Pelikortit
  • Vihko
  • Sandaalit
  • Lämmintä vaatetta
  • Uikkarit
  • Sadetakki
  • Päiväkassi
  • Otsalamppu
  • Vessapaperi
  • Laastarit ym. lääkkeet
  • Pyyhe
  • Muovipussit
  • Aurinkolasit
  • Teippiä
  • Lukko
  • Shampoo, hoitoaine, Hammasharja, hammastahna ym. hygieniavarusteet

Tässä vaiheessa en osaa tosiaan sanoa mitään vielä siitä, miten kaikki toimii junassa käytännössä, sillä lähtö on edessä vasta kahden viikon kuluttua. Mutta nyt, kun meillä on kaikki esivalmistelut hoidettu, voimme keskittyä vain tulevan matkan fiilistelyyn :)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Muutin kolme kuukautta sitten jo kolmatta kertaa elämässäni uuteen maahan. Ensimmäisen kerran muutin uuteen maahan noin 23-vuotiaana. Tuolloin muutin Malesiaan Kuala Lumpuriin tekemään vaihto-opintoja ja kyseessä oli vain alle puolen vuoden pyrähdys. Toisen kerran muutin uuteen maahan 26-vuotiaana ja sillä kertaa kohde oli Irlannin Dublin. Nyt sitten viimeisimpänä, 28-vuotiaana, muutin Lontooseen.

Kaikki muutot ovat olleet erilaisia, mutta nyt muutto tuntui ensimmäistä kertaa, no miten sen nyt sanoisi…hyvältä? Ensimmäistä muuttokertaa on hieman vaikea laskea kunnon muutoksi, koska koko ajan tiesin, että kyseessä on vain lyhyt aika. En edes hommannut paikallista puhelinliittymään, koska en tuntenut tarpeelliseksi integroitua maahan edes sillä tasolla. Näen tuon ajan ehkä ennemminkin pitkänä lomana, kuin ulkomaille muuttona.

Toisella kertaa muutin uuteen maahan ilman suunnitelmaa. En tiennyt mitä tulisin tekemään ja miten kaikki järjestyisi. Päädyin tekemään työtä, jota vihasin ja aika Dublinissa tuntui sen takia jopa melko masentavalta aika ajoin.

Nyt Lontoossa ollessa tuntuu ensimmäistä kertaa, että kaikki palaset ovat kohdallaan ja voin oikeasti elää elämääni täällä täysillä. Minulla on kiva työ, asun kivassa kaupungissa, minulla on täällä ystäviä, sää on ihan ok ja Suomeenkin pääsee käymään helposti lähes aina halutessaan. Ensimmäistä kertaa uudessa maassa minusta tuntuu todella, että täällä voisi viihtyä vaikka pidempäänkin. Tämä on ensimmäinen paikka Helsingin lisäksi, joka tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tässä alkaa olla pari vuotta englanninkielisissä maissa asumista takana ja ajattelin, että tässä vaiheessa olisi taas hyvä katsoa hieman peruutuspeiliin oman kielitaidon suhteen. Kaksi vuotta sitten muuttaessani Irlantiin, olin todella epävarma kielitaidostani. Tuntui ihan kammottavalta ajatukselta, että pitäisi alkaa työskentelemään englanniksi, mutta koska vaihtoehtoja ei ollut, niin pakkohan se oli. Aina puhutaan, että sinne epämukavuusalueelle on mentävä, jotta oppii uutta ja tämä pätee myös, yllätys yllätys, tähän kielen oppimiseen.

Alussa vastasin aina lyhyesti ja harkitusti, jotta välttäisin mahdollisimman paljon virheitä. Mietin lauseet aina moneen kertaan ensin päässäni, ennen kuin uskalsin avata suuni. Jopa ihan yksinkertaiset asiat. Saatoin ensin ajatella asian suomeksi, kääntää sen englanniksi ja sitten sanoa sen, jos uskalsin. Tämä tietysti hidasti aika paljon reaktionopeuttani esimerkiksi vilkkaissa pöytäkeskusteluissa. Onneksi sain harjoitella ”turvallisessa ympäristössä” eli ympäristössä, jossa monet muutkin olivat ei-natiiveja ja ymmärsivät takelteluni ja hankaluuteni. Olisi ollut varmaankin melko eri asia hypätä suoraa pelkkien natiivien keskelle. Enää en ajattele niin paljon ennen kuin puhun, vaan pystyn suoltamaan tekstiä englanniksi ja varmaan myös ajattelen asioita paljon englanniksi – en oikein saa selvää millä kielellä ajatukseni kulkevat.

Alussa en myöskään uskaltanut vastata mihinkään kysymyksiin tai kommentteihin, jos en ollut täysin varma mitä toinen oli sanonut. Esimerkiksi tavatessani jonkun tutun, minun piti olla sata varma, että hän kysyi ”How are you” ennen kuin vastasin. Nyt uskallan olettaa, että se on ensimmäinen kysymys, vaikka en ihan kunnolla olisi sitä kuullutkaan esimerkiksi melun takia. Tuo on ehkä vähän huono esimerkki, mutta tarkoitan, että osaan ennustaa paremmin ihmisten kommentteja ja reaktioita nykyisin. Tämä liittyy vahvasti myös tapoihin ja kulttuuriin, ei pelkästään kieleen.

Olen myös oppinut ottamaan ylipäänsä rennommin erilaisissa tilanteissa, enkä joudu heti paniikkiin, jos en ymmärrä jotain. Ennen pelkäsin kuollakseni, etten ymmärrä mitä vastapuoli sanoo ja joudun pyytämään häntä toistamaan kysymyksen tai pyytämään selittämään. Tämä ei enää hävetä samalla tavalla. Toisaalta edelleen käy niin, että jos en ymmärrä jotakin asiaa heti, oletan, että se johtuu kielitaidostani, eikä esimerkiksi siitä, että ohjeet olisivat huonot tai asia olisi jotenkin epäselvästi ilmastu. Tässä suhteessa on siis vielä petrattavaa.

Sanasto on kasvanut huomattavasti näiden vuosien aikana, mutta tuntuu, että uusia sanoja on vaan aina lisää. Tämä on kai ikuisuusprojekti, jota en tule ikinä saamaan valmiiksi. Kokoajan ymmärrän yhä vaikeampia ja vaikeampia sanoja ja sanontoja, mutta en välttämättä uskalla vielä niitä itse käyttää. Mutta pikkuhiljaa alan ujuttamaan niitä sitten myös omaan puheeseeni, kun olen tarpeeksi varma sanojen käyttötarkoituksesta. Tätä voisi toki opiskella myös itsenäisesti, mutta laiska kun olen, niin enpä ole jaksanut. Joskus toki tulee tarkistettua joitakin asioita ja google translate on jokapäiväisessä käytössä.

Mitä eroihin Dublinin ja Lontoon välillä tulee – minusta tuntui, että kielitaitoni parani huomattavasti vain muuttamalla Lontooseen. Tämä ainoastaan siitä syystä, että Irlantilaisilla on todella vahva aksentti ja heitä oli siitä syystä joskus todella vaikea ymmärtää. Lontoossa harvalla on vahva aksentti ja oli todella maailmanmullistavaa yhtäkkiä asua ympäristössä, jossa ymmärrän kaiken mitä minulle sanotaan!

All in all – hyvin menee ja pitkälle ollaan päästy, mutta paljon on vielä opittavaakin!

Share
Ladataan...

Pages