Ladataan...

Olen käynyt zumbassa jo kolmisen vuotta. Tykkään zumbasta ja etenkin meidän zumbaohjaajastamme. Zumbatessani kuvittelen näyttäväni yhtä hyvältä kuin hän, onneksi treenisalissamme ei ole peilejä väittämässä muuta.

Zumba ei kuitenkaan ole mikään helppo laji. Kolmessa vuodessa olen huomannut ainakin seuraavia kompastuskiviä:

- Aina kun on oppinut koreografian niin hyvin, ettei koko ajan joudu tuijottamaan ohjaajaa niska kenossa, biisi vaihtuu. Yleensä vielä se biisi, josta itse pitää eniten, vaihtuu ensimmäisenä. Se kaikkein kamalin renkutus pysyy ohjelmassa läpi vuoden tai jopa kaksi.

- Askelkuviot on mahdollista oppia nopeasti. Eteen ja taakse ja sivulle ja ympäri. Hyvin menee, eikö vain? No niin, nyt ota kädet mukaan!
(Meillä on yksi koreografia, jossa pääasiassa hypitään kädet lanteilla. Jos pidän kädet lanteilla, liikkeistä ei tule mitään. Kun annan käsien heilua vapaana, pysyn suurinpiirtein muiden mukana.)

- Tissien hytkytys. Se ei ole mahdollista. Minulla on jopa melko paljon potentiaalista hytkyteltävää, mutta ei. Tai sitten minulla on liian tukevat urheilurintaliivit.

- Lantionpöyritykset. Tai siis toiseen suuntaan onnistun pyörityksissä sen verran hyvin, että voin kuvitella tekeväni niin kuin kuuluu. Toiseen suuntaan ei mene millään. Ei hitaissa biiseissä eikä varsinkaan nopeissa. Olen siis todennut, että minulla on yksisuuntainen lantio. Täytyypä ommella jumppahousujen toiseen lahkeeseen kielletty ajosuunta -merkki.

- Lähteminen. Tämä koskee kyllä kohdallani ihan mitä tahansa liikuntaa. Kuinka vaikeaa voi olla lähteä kotoa johonkin sellaiseen, mikä on kivaa ja jonka jälkeen on kiva olo? Enkä voi edes syyttää matkan hankaluutta, koska treenisalille on kotioveltani noin kolmesataa metriä.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tasan viikko sitten isäni soitti ja kertoi, että pikkuveljeni oli ajanut autolla ojaan. Tottakai heti kysyin, miten kävi. No, veli selvisi täysin vammoitta, mutta auto meni romuttamolle. Ulosajo ei vaikuttanut kovinkaan pahalta, mutta sopivasti auto oli luisunut kiven päälle ja kivi oli tunkeutunut moottoriin. Isä sanoi hiukan kummastelleensa, kun auton molemmat peilit olivat rikki, mutta veljellä ei ollut mitään muistikuvaa, miten ulosajo oli käynyt.

Tämän viikon alussa isä kävi katsomassa autoa, tällä kertaa valoisaan aikaan. Ehjää peltiosaa ei tainnut olla ollenkaan. Auton katossa kuljettajan puolella oli viisi senttiä syvä lommo, joten auton on täytynyt kierähtää katon kautta ympäri. Jos turvavyötä ei olisi ollut, minulla ei ehkä olisi enää pikkuveljeä.

Tämä tarina oli pakko jakaa, koska miehellänikin on välillä sellainen asenne, ettei nyt ainakaan lyhyillä matkoilla turvavyötä tarvitse käyttää. Pikkuveljeni oli tulossa treeneistään, muutaman kilometrin matka, jonka hän ajaa monta kertaa viikossa. Ulosajo sattui alle kilometri ennen kotipihaa.

Menetimme tässä tapauksessa peltiä ja rahaa. Ilman turvavyötä olisimme voineet menettää jotakin paljon arvokkaampaa.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut. Teimme päivämatkan Tallinnaan. Olen ennenkin käynyt Tallinnassa, ja tykkään kyllä kaupungista sinänsä. Viime kerrallakin alkoi ärsyttää se, kuinka paljon suomalaisia oli liikkeellä (olimme silloin itse matkalla useamman päivän), mutta tällä reissulla tunsin häpeäväni kansalaisuuttani.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin valmiilla pakettimatkalla, eli reissussa oli mukana bussi, joka ajoi ensimmäisenä Tallinnan satamasta viinakauppaan. Kaupan parkkipaikalla oli toistakymmentä samanlaista bussia, ja kauppa oli aivan ääriään myöten täynnä suomalaisia, jotka hurmoksessa lastasivat laatikoittain kaikkea mahdollista alkoholipitoista kärryihinsä. Kärryt sai työntää suoraan bussin viereen, josta laatikot vain nosteltiin kyytiin. Olin kaupassa sisällä ehkä viisi minuttiia ja totesin, että nyt tuntuu niin pahalta, että täältä on päästävä ulos.

En tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä. Olen itsekin tuonut Tallinnasta edellisiltä reissuiltani pari laatikkoa olutta tai lonkeroa, vaikka en niitä itse juokaan, mutta tämä oli jotain muuta. Ihmiset jyräävät kärryillään hullunkiilto silmissä ja ostavat enemmän kuin jaksavat kantaa. Onhan alkoholi siellä halvempaa, mutta silti. En ollut aiemmin tajunnut, millaista viinarallia nämä matkat ovat, naureskellut vain omille kolmen laatikon virityksilleni, että mahdankohan jaksaa kantaa nämä autoon.

Minä lähdin Tallinnaan katselemaan tunnelmallisia joulumarkkinoita ja viettämään yhteistä aikaa työkavereiden kanssa. Toisilla on toisenlaiset motiivit, ja voi olla, että joku pitää minua typeränä, kun en osannut hyödyntää sitä mahdollisuutta että viina on puoli-ilmaista!

PS. Niille, jotka ovat aiemminkin lukeneet juttujani, pahoittelen viimeaikaista hiljaisuuttani. Taukoa ei pitänyt tulla, eikä siitä pitänyt tulla pitkää, mutta mitä pidemmäksi tauko venyt, sen vaikeammalta tuntui aloittaa taas.

Share
Ladataan...

Pages