Monta vuotta elin luulossa, että olen henkilö, joka voi nauttia asioista vain jaettuna muiden ihmisten kanssa. Olin siis läheisriippuvainen ja oharit ottivat suuresti pattiin, koska lupaus kivasta jaetusta ilosta muuttui illaksi nettiä ja kirjoja lukien. Onneksi se maailma ei hetkessä lopu. 

Mielessäni on pyörinyt monia suunnitelmia ja unelmia, mutta aina esteenä on ollut se, että en ole saanut ketään mukaan ja jos olenkin saanut, niin henkilö on saattanut kesken kaiken muihin kuvioihin. Turhauttavaa katsella vierestä, kun muut ihmiset etenevät elämässään kohti unelmiaan ja itsellä elämä polkee paikallaan. Juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa ja hän kertoi ettei hänen unelmiinsa kuulu ketään. Ainoa henkilö, joka estää häntä toteuttamastaan unelmiaan on hän itse. 

Sitten tuli minuutti, jolloin asiat alkoivat loksahtelemaan paikalle sellaisella vauhdilla, että oli vaikeaa itsekkin pysyä perässä. Olen pystynyt tekemään isoja juttuja itse. Minulla on unelma, jonka voin toteuttaa itse. Sinä iltana sitten syntyi suunnitelma seuraavalla 2-3 vuodelle ja päämäärä tulee olemaan huima. Sen sijaan, että olisin päättänyt aloittaa matkan viikon tai kuukauden alussa, aloitin heti. Olen nyt ollut matkalla pari kuukautta ja kaikki on mennyt upeasti.

Olen kertonut suunnitelmistani vain muutamalle henkilölle, koska en halua muiden ihmisten ihailun tai kannustuksen olla motivaattoreina. En tee tätä yksin, koska tarvitsen ihmisiä opettamaan minulle asioita. Asioita joita ei voi opiskella kirjoista. 

Vastoinkäymisiä on tullut niin henkisellä kuin fyysisellä puolella, mutta kaikista on päästy yli ja olen tehnyt sen yksin. Itseasiassa vastoinkäymiset ovat pitäneet jalkani tukevammin maassa ja opettanut kuuntelemaan paremmin kuuntelemaan kehoani ja mieltäni. Ja se kaikkein upein juttu on ollut se, että nautin enemmän omasta itsestäni ja seurastani kuin myös ystävienikin seurasta. 

En odota seuraavan kahden kuukauden tai vuoden olevan yhtä ilotulitusta. Itse asiassa en odota juuri  mitään vaan teen juuri sen minkä pitää asioiden eteen. Ja muistan nauttia matkasta :). 

Nyt on kyllä tämän neidin pää hieman pyörällä. Olen tainnut aiemmin kertoakin, että minä haluan olla aloitteentekevä osapuoli. Haluan valita, ketä lähestyn ja ketä olen lähestymättä. Annan baarissa aina pakit heti, jos minua yritetään lähestyä. Ahdistun kaikista iskuyrityksistä. En halua olla passiivinen osapuoli, joka odottaa kuin prinsessa tornissa prinssiään.

No. Päätin olla 3 kk:ta ilman seksiä. Yksi syy siihen oli itseasiassa se, että huomasin kaipaavani miehiltä ihan liikaa huomiota. Olin kavereiden kanssa baarissa ja keskityin enemmän tsiigailemaan tarjontaa kuin keskustelemaan kavereideni kanssa. Hyi. En halua olla sellainen ihminen.

Ajattelin, että en jaksa nähdä miesten tutustumisen tai heidän kiinnostuksensa herättämisen eteen mitään vaivaa näihin kolmeen kuukauteen ainakaan. Toki voin jonkinlaisia pieniä aloitteita keskusteluun tms. tehdä, jos on jokin potentiaalisesti kiinnostava mies edessä. En kuitenkaan ala huutelemaan heidän peräänsä, jos he eivät itsekin osoita kiinnostusta ja ole aloitteellisia.

Olen hyvin yllättynyt siitä, että yhtäkkiä minua tunnutaan lähestyvän joka suunnasta. Pyydetään kahville tai treffeille tai milloin mihinkin - eikä edes tosiaankaan sinne sänkyyn. Olen päättänyt olla avoin tarjouksille. Voihan sitä kokeilla tätäkin, vaikka tällä kertaa en itse saakaan päättää, kenet haluan iskeä.

On hassua todeta, että asiat menevät juuri niin kuin väitetään. Sitten, kun päättää, ettei halua mitään, tarjonta kasvaa älyttömästi. Kai se on se juttu, että epätoivo haisee kauas.

Koska tammikuu on tätä suurten lupausten aikaa, niin minä lupaan olla 3 kk:ta ilman seksiä. Vastaan heti päissänne heränneisiin kahteen ajatukseen:

1. "Ei se oo mikään pitkä aika!" -No kyllä se vaan on pitkä aika siinä tapauksessa, kun pyrkimyksenä on tietoisesti kieltäytyä, vaikka hetki olisi seksiin potentiaalinen.

2. "Miksi ihmeessä kieltäytyä jostain niin hauskasta kuin seksi? Ei mitään järkeä." -No ei ole ei, mutta joskus täytyy olla järjetön.

Missään itsensä rajoittamisessa ei mielestäni muutenkaan ole mitään järkeä. Kohtuus kaikessa ja sillain.

Joka tapauksessa aion kokella, järkeä tai ei. Kokeilin kerran olla kuukauden ilman lihaa. Se oli helppoa kuin heinänteko - paitsi, että heinäntekö ei ole helppoa. Vain kerran kuukauden aikana kadutti, etten saanut syödä lihaa (joo, kala ja kana on sit myös lihaa). Tämä tapahtui ravintolassa, jossa oli surkea kasvisruokavalikoima.

Kerran yritin olla kuukauden ilman alkoholia. Se vitutti äärettömästi lähinnä koko ajan. Se päättyi kolmen viikon jälkeen päiväkänniin.

Yksi syy sille, miksi haluan kokeilla tätä on se, että jotkut ihmiset aina jaksavat tolkuttaa siitä, miten kiinnostavien miesten kanssa ei saa heti hypätä sänkyyn. Bullshit, sanon minä siihen! Todellakin kannattaa! No, kokeillaan nyt kuitenkin, saanko kehitettyä jotain mystisen upeita suhteita miehiin, joiden kanssa en suostu panemaan.

Ennustan, että tässä käy niin, että alkaa ottaa todella paljon pattiin, vedän päiväpanot ja loppuvuoden panen kuin kani. No, eipä sekään huono ole!

kuva

Harvoin asiat menee niin kuin elokuvissa, mutta kun ne menee niin jälki surkuhupaisaa. Tai ainakin surkeaa.

Tutustut tyttöön ilman sen kummempia tunteita. Se on kiva ja helppoa seuraa. Alatte keskustelemaan syvällisemmin ja huomaat tytön olevan varsin fiksu. Ja myös varsin nättikin (kumma ettei tätä huomannut aluksi). Olet aikeissa kertoa, että kiinnostusta löytyisi vakavempaankin, mutta saatkin juuri ennen sitä avautumisen miten paskasti hänelle on käynyt suhteissa eikä nyt tai ikinä nappaa mikään säätö. Onneksi on upeaa, että on olemassa myös tosi huippuja miehiä kuten sinä. Kyllä, sinut on juuri aidattu kaverialueelle. 

Seuraavana päivänä kuulet tytön menneen treffeille.

1. Kaverit jotka harvemmin lähtivät yhtään mihinkään, kotoa järkkäilevät yhtäkkiä tapahtumia joka väliin.
2. Facebookiin ilmaantuu pitkästä aikaa päivityksiä. Teemoina "bileet!", "mun elämä on upeaa" jne.
3. Eron laadusta riippuen alkoholin käytössä tapahtuu ikäviä muutoksia.

Mite te olette huomanneet?

On ollut mielenkiintoista seurata miten kolmen varsin pessimistisen henkilön persoonat ovat muuttuneet heidän aloittaessaan seurustella (ei keskenään toim.huom.). Jyrkät mielipiteet ovat muuttuneet muiden ymmärtämiseksi ja pinna ei kiristy, jos asiat eivät mene juuri niin kuin he halusivat. Joillekkin ero on vaikuttanut samalla tavalla.

Ihmissuhteiden alkaminen ja päättyminen ovat merkittäviä asioita elämässä, joten ne myös muokkaavat meitä yhtä merkittävissä määrin. Huomasimme tai emme, muutumme myös käännekohtien välissä. Ne muutokset ovat niin pieniä ettemme niitä välttämättä itse huomaa, vaikka ulkopuoliselle ne olisivatkin aivan ilmeisiä.

Muutos on askel kohti jotain uutta. Se voi olla harha-askel jota myöhemmin kadumme tai askel parempaan harhan jälkeen. Ja nykyään maailma muuttuu niin nopeasti, että muutoksen jarruttaminen voi olla vain pahaksi. Moni kaveripiirini eroista onkin johtunut siitä, että toinen on jämähtänyt paikoilleen ja toinen haluaa eteenpäin. Vaikkei olisi kiire, niin toista ei voi vetää perässään loputtomiin.

Vuosi on muuttanut minua todella paljon. Vuosi sitten kirjoittelin kirjoittelin nettideittailusta ja nykyään en ole edes varma haluanko seurustella. Luulin myös etten haluaisi vaihtaa helppoa ja yksinkertaista työtäni mihinkään vaativampaan ja vastuullisempaan. Ja nyt luen töihin liittyviä artikkeleita ja tekstejä vapaa-ajallani ja mietin miten voisin parantaa töitäni. Seuraavaksi varmaan ostan oman asunnon ja auton. Ehkä sen kultaisen noutajankin, vaikka en vielä koirista pidäkkään.