Ladataan...
Sosiaalipornoa

 

Edellisestä kirjoituskerrasta on kovin pitkä aika mutta erinäisten vaiheiden kautta päätin tehdä nopean paluun. Neitiyy huuteli, notta viimeiseksi ei koskaan kirjoitustaan kannattaisi manailla, jos vaikka mieli kuitenkin vielä tekisi tulevaisuudessa. Toisaalta niillä tunnelmilla minä asiaa juuri nyt lähestyn.

Eikä sinäänsä kyse ole siitä, että haluaisin voivotella sitä, etteikö minulla olisi aikaa ja motiiveja kirjoitella tänne tulevaisuudessakin. Joku voisi sanoa, että syy on siinä ettei elämä ole niin kauhean jännittävää. Toisaalta, juuri hankalasti päättyneen parisuhteen päätyttyä sitä luulisi riittävän, sitä jännitystä nimittäin, koska kaikki on vaihteeksi taas uutta ja pelottavaa ja lopulta varmasti myös kutkuttavalla tavalla jännittävää.

Mutta jonkinlainen bloggailun suhteen herännyt varautuneisuus on tämän viimeisen vuoden aikana myös noussut esille, mikä on ylitsepääsemätöntä ja harmillista. Jos haluaisin kirjoittaa jostain, haluaisin kirjoittaa entistäkin ronskimmin ja lihallisemmista aiheista. Olen yhä entistä raadollisempi ja rehellisempi ihminen kuin viimesanomalla. Kysyin kuitenkin suoraan peiliin katsoen itseltäni, olisiko se minulle hyväksi, enkä usko näin olevan. Pinta, himo ja sosiaaliset pelisäännöt kiinnostavat mutta yhä useammin huomaan, että tärkeimmät havainnot ovat niitä arvokkaimpia ja syvimmästä itsestään kumpuavia. Vähemmän karnaalit, lempeämmät ja syvällisemmät huomiot siitä, mitä minä haluan elämältäni, koen taasen tärkeämmäksi jakaa yhä useammin luotetuille ystävilleni. Hioa sanojani omalla päässäni ennen kuin ne ovat kirkkaita helmiä, jotka ystävien läsnäolo sitten kiillottavat. Upottautuani hetkeksi eräänlaisen seurustelun pumpulimaailmaan ja nousten sieltä pintaan haukkomaan henkeä, ymmärrän taas vuoden vanhempana ja hiukan viisaampana sen, mistä minun mielestäni ystävyydestä on kyse. Kenties siinä on kyse suureksi osaksi myös siitä, että ne asiat joita et halua jakaa aivan kaikkien kanssa, ovat tärkeämpiä kuin ne jotka heität humalas- tai kiimaspäissäsi Facebookin chattiin, blogin seinälle tai muihin internet-kakofonian instrumentteihin.

Viimeinen paljastukseni täällä liittyykin tähän, ja se on hyvin arka: olen oppinut omasta internet-addiktiostani niin valtavasti viimeisen puolen vuoden aikana, että olen ymmärtänyt sen vaikuttavan hyvin negatiivisesti elämänlaatuuni. Se on pilannut minulta ihmissuhteita huomaamattani. Kaikkea kun ei tarvitsisi jakaa, kaikkialla ei tarvitse olla online kaiken aikaa, välillä täytyy olla vain vierellä aitona itsenänsä. Kun kotiaika menee samalla tavoin koneen äärellä kuten palkkatyö ja monet sosiaaliset kontaktitkin, on aika muuttaa tapoja. Hetken aikaa sitten Ylelle ilmaantunut Sanna Ukkola kertoi juuri blogissa kauhukuvia vanhemmista, jotka ovat pulassa lastensa huomiokyvyn ja rajattomuuden kanssa. Minä tunnistan siitä enemmänkin itseni tuona huomiokyvyn ja rajattomuuden kanssa kamppailevana, Ylen kolumnien, Wikipedian, nettipelien, foorumien, blogien ja Facebookin 24/7 valppaana seuraajana, joka haluaisi joskus keskittyä vain itseensä ja toivoisi joskus vielä oppivansa itselleen rajat. En ole ainakaan vielä aikaani edellä mutta tiedän milloin haluan kulkea omaa vauhtiani, oli se kuinka hidasta ja itsenäistä tahansa. Omaa juoksua kuin maratonissa pitääkin.

Nyt minä keskityn hetkeksi. Kiitos lukemisesta. Pysykää myös te valppaina, ystävät hyvät, ja ennen kaikkea voikaa hyvin ja iloitkaa elämästä. :)

^_^

Ladataan...
Sosiaalipornoa

Eipä ole ollut säpinää tai muutakaan kerrottavaa puoleen vuoteen, mutta onneksi NannaC haastoi blogissa kymmenellä kysymyksellä, niin saadaan tähänkin nurkkaan hieman eloa

Kummasta luopuisit, seksistä vai ruuasta?

Seksistä. Viimeisen puoli vuotta olen syönyt ja syötetty sellaisia herkkuja ja olen jopa oppinut syömään (ja rakastamaan) suklaata.

Entä seksistä vai dinosauruksista?

Jurassic park opetti, että dinosaurukset ovat pääsääntöisesti hemmetin raivostuttavia elukoita, joten en pidätä hengitystä niiden paluuta odotellessa.

Millaisia vanhempasi ovat?

Taviksia. Sellaisia mitä näkee 90-luvun kotimaisissa tv-sarjoissa.

Ovatko reitesi karvaiset?

Kuuluu sukupuoleni piirteisiin.

Millainen haluaisit olla vanhana?

Onnellinen ja täynnä kokemuksia (niin hyviä kuin huonojakin).

Miten onnellisuus määritellään?

Siinä hetkessä ei tarvitse muuta kuin se mitä on jo.

Salmiakki vai suklaa?

Uusien kokemusten valossa: suklaa.

Mikä on paras jätskimaku?

Valion Aino (suluissa kaikki maut)

Menisitkö mieluummin naimisiin prinssin kanssa, vai olisitko prinsessa, joka nai tavallisen miehen?

Olisin prinssi joka menisi taviksen kanssa naimisiin. En usko, että pystyisin taviksena sopeutumaan olemaan parrasvaloissa.

Kotikaupunkisi kivoin kaupunginosa, ja miksi?

YO-kylä. Siellä on sattunut ja tapahtunut aina kaikkea kivaa, kun käy.

10 random faktaa

  1. Olen tuntenut itseni lihavaksi niin kauan kuin muista, vaikka olen painanut 20kg vähemmän kuin nykyinen normaali painoni.
  2. Pelkään krapulaa enemmän kuin mitään muuta.
  3. Ärsyynnyn, jos toinen tekee oharit ilman hyvää syytä.
  4. Myrskyt ovat upeita ja kaatosateessa käveleminen on hienoa ja menen usein rantaan katsomaan salamoita.
  5. Yksikään lähimmistä ystävistäni ei asu samassa kaupungissa kuin minä.
  6. En omista sohvaa.
  7. En pysty olemaan aloillani.
  8. Olen kiertänyt maapallon ympäri.
  9. Olen harrastunut yhtä ja toista urheilulajia olematta misään erityisen hyvä tai lahjakas.
  10. Naiset joista kiinnostun osoittautuvat pääsääntöisesti hieman päästään sekaisin oleviksi.

 

NeitiYy voisi myös herätä talviunista ja vastata samoilla kyssäreillä.

Ladataan...

Ladataan...
Sosiaalipornoa

Monta vuotta elin luulossa, että olen henkilö, joka voi nauttia asioista vain jaettuna muiden ihmisten kanssa. Olin siis läheisriippuvainen ja oharit ottivat suuresti pattiin, koska lupaus kivasta jaetusta ilosta muuttui illaksi nettiä ja kirjoja lukien. Onneksi se maailma ei hetkessä lopu. 

Mielessäni on pyörinyt monia suunnitelmia ja unelmia, mutta aina esteenä on ollut se, että en ole saanut ketään mukaan ja jos olenkin saanut, niin henkilö on saattanut kesken kaiken muihin kuvioihin. Turhauttavaa katsella vierestä, kun muut ihmiset etenevät elämässään kohti unelmiaan ja itsellä elämä polkee paikallaan. Juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa ja hän kertoi ettei hänen unelmiinsa kuulu ketään. Ainoa henkilö, joka estää häntä toteuttamastaan unelmiaan on hän itse. 

Sitten tuli minuutti, jolloin asiat alkoivat loksahtelemaan paikalle sellaisella vauhdilla, että oli vaikeaa itsekkin pysyä perässä. Olen pystynyt tekemään isoja juttuja itse. Minulla on unelma, jonka voin toteuttaa itse. Sinä iltana sitten syntyi suunnitelma seuraavalla 2-3 vuodelle ja päämäärä tulee olemaan huima. Sen sijaan, että olisin päättänyt aloittaa matkan viikon tai kuukauden alussa, aloitin heti. Olen nyt ollut matkalla pari kuukautta ja kaikki on mennyt upeasti.

Olen kertonut suunnitelmistani vain muutamalle henkilölle, koska en halua muiden ihmisten ihailun tai kannustuksen olla motivaattoreina. En tee tätä yksin, koska tarvitsen ihmisiä opettamaan minulle asioita. Asioita joita ei voi opiskella kirjoista. 

Vastoinkäymisiä on tullut niin henkisellä kuin fyysisellä puolella, mutta kaikista on päästy yli ja olen tehnyt sen yksin. Itseasiassa vastoinkäymiset ovat pitäneet jalkani tukevammin maassa ja opettanut kuuntelemaan paremmin kuuntelemaan kehoani ja mieltäni. Ja se kaikkein upein juttu on ollut se, että nautin enemmän omasta itsestäni ja seurastani kuin myös ystävienikin seurasta. 

En odota seuraavan kahden kuukauden tai vuoden olevan yhtä ilotulitusta. Itse asiassa en odota juuri  mitään vaan teen juuri sen minkä pitää asioiden eteen. Ja muistan nauttia matkasta :). 

Ladataan...

Pages