Kolmannen osapuolen vastuu

Ladataan...
Sosiaalipornoa

Aimmin olen pohtinut, kannattaako tunnustaa, jos pettää. Olen myös ihmetellyt sitä, miksi naiset usein tuomitsevat sen toisen naisen, eivätkä omaa kumppaniaan.

Nyt aion pohtia sitä, mikä sen toisen naisen tai miehen vastuu sitten lopulta on. En ole koskaan tietoisesti pannut ketään, jonka olen tiennyt olevan varattu. Yleensä pettäjät eivät tätä asiaa tuo esiin ennen kuin petos on jo tapahtunut.

Joitain viikkoja sitten vastaani tuli tilanne, jossa varattu mies olisi halunnut harrastaa kanssani seksiä. Suostumalla siihen olisin kaatanut jonkun henkisen raja-aidan, jota en ole koskaan aiemmin ylittänyt.

Onko minulla sitten kuitenkin joku vastuu toisten ihmisten suhteesta? Pitääkö minun osata miettiä täysin tuntemattoman naisen tunteita, vaikka hänen miehensä ei niitä ilmeisesti ajattele? Eikö se olisi vain parempi, jos mies jäisi pettämisestä kiinni ja nainen voisi etsiä uuden, uskollisemman kumppanin?

En tiedä, miksi varattuun mieheen koskemisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jos mieskään ei sitä tunne. Ehkä syynä on se, että kun on tullut itsekin petetyksi, ei halua aiheuttaa samaa tuskaa kenellekään muulle. Itseäni voin satuttaa panemalla saavuttamattomia miehiä, mutta toisia ihmisiä yritän olla satuttamatta.

Yksi syy on myös se, että en halua olla osa mahdollista tulevaa parisuhdekriisiä. Siinä kriisissä minä olisin se, jonka päälle kaikki paska kaatuu. Minä olisin se, joka hajotti suhteen. Itse olen tottakai sitä mieltä, että kukaan kolmas osapuoli ei voi toimivaa parisuhdetta hajottaa, mutta harvemmin rakastuneen ihmisen järki toimii kirkkaasti.

Näistä syistä pitäydyn miehissä, jotka ovat vapaita tai salaavat olevansa varattuja.

Share
Ladataan...

Kommentit

On mielestäni jopa järkyttävän pelottavaa, kuinka moni varattu mies flirttailee tai ehdottelee suoraan. Olen paljon asiaa pohtinut, syitä ja sitä että asia ei mitenkään lisää luottamustani miehiin. En koe että itse haluaisin tietoisesti olla se kolmas osapuoli, mutta rehellisesti sanottuna aina ei voi siviilisäätyä tietää, seison kuitenkin armaan ystäväni sanojen takana, jotka hän minulle lausui pohtiessani tilannetta ja miettiessäni kuinka vastaan suoriin ja epäsuoriin viesteihin:"varatulla on vastuu, aina".

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Mun mielestä toisen sana sinkkuudesta tai vapaasta suhteesta saa riittää sen kummemmin supo-selvityksiä tekemättä. Tietty pieni pelisilmä ei tee pahaa, jos vastaukset ovat hyvin epämääräisiä, kierteleviä ja kaartelevia, niin siitä voi jo päätellä onko toisella osapuolella puhtaat jauhot pussissa.

Sosiaalipornoa

Marppa, Niinpä. Ei ole luotettavia nykypäivän ihmiset. Kyllähän se niin on, että se vastuu on varatulla. Ei sinkkujen tehtävänä pitäisi olla vahtia, että parisuhteelliset pysyvät uskollisina.

Vieras Mies, Niin. kyllä ihmisen sanaan pitäisi lähtökohtaisesti pystyä luottamaan. 

No Sex and the City

En tiedä, miksi varattuun mieheen koskemisesta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, jos mieskään ei sitä tunne.

Minä ajattelen asiaa aina siltä kantilta, että vaikka joku muu olisikin kusipää, ei se tarkoita että minunkin tulisi sitä olla.

Päävastuu on tosiaan aina sillä varatulla. Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että on absurdia miten ihmiset aina demonisoivat kolmannen osapuolen, ja antavat pettäneen kumppaninsa laistaa vastuusta täysin. Mutta jos tiedän, että toisella on joku kotona odottamassa, en lähde leikkiin mukaan, en vaikka kyseessä olisi miten viehättävä tapaus. Ei siinä olisi edes mitään seksikästä, miettisin vain kuitenkin sitä miten loppujen lopuksi johonkuhun sattuu, ja että aika nilkki jätkähän tässä on sängyssä kanssani.

Chili (Ei varmistettu)

Itse en ole tuohon kolmannan osapuolen tuomitsemiseen törmännyt, mutta enpä ole toisaalta törmännyt myöskään pettämiseen petetyn tai petetyn ystävän roolissa. Mutta valitettavasti sinä kolmantena osapuolena kyllä.

Juttu alkoi ilmeisen tavalliseen tapaan niin, etten tiennyt miehen olevan varattu, ennen kuin kolmansien treffien jälkeen kävimme "onko tämä muuta kuin seksiä" -keskustelun, jossa kävi ilmi, ettei se voi muuta olla, koska mies on naimisissa, eikä halua sanomansa mukaan erota lasten takia, vaikka suhde on kuulemma kuollut. En siinä tilanteessa lähtenyt syyttelemään häntä, vaikka loukkaantumiseni ilmaisinkin. Hän oli kai olettanut minun tajuavan tilanteensa, koska liikumme samoissa piireissä, mutta olen kai sen verran naiivi, etten osannut moista epäillä, kun kerran hän treffeille pyysi.

Mietittyäni asiaa joitakin päiviä kuitenkin päätin, että haluan silti tapailla häntä, vaikka tiesin, että tulen satuttamaan itseäni (ja mahdollisesti murentamaan moraalikäsityksiäni). Miehen parisuhteesta en voi ottaa vastuuta. Jos hän itse katsoo voivansa hyvällä omalla tunnolla toimia kuten toimii, se on hänen asiansa. Aluksi tunsin silti syyllisyyttä, ja kai vieläkin. Emme yleensä puhu asiasta, koska puhuminen ei muuta tilannetta.

Olemme lopettaneet tapailun useamman kerran, mutta aina päätyneet lyhyemmän tai pidemmän tauon jälkeen uudestaan tapailemaan. Olen välissä tapaillut muita miehiä parisuhteenhakumielessä, mutten vielä ole törmännyt mieheen, jonka kanssa olisin mieluummin parisuhteessa, kuin tapailisin varattua säätöäni. En oikein edes tiedä miksi nimittää häntä, koska virallisesti tämä on vain seksiä, mutta tuskin olisimme jatkaneet tapailua näin pitkään, jos emme myös oikeasti todella pitäisi toisistamme.

En ole oikeastaan missään vaiheessa hirveästi pohtinut hänen vaimonsa tunteita. Ajattelen jotenkin niin, että heidän suhteensa ei ole toimiva, oli minua tai ei, ja kummallakin on siitä varmasti paskat fiilikset joka tapauksessa. Tämä siis olettaen, että mies puhuu minulle totta, ja siitä olen päättänyt lähteä. Miehen lapset eivät onneksi ole pieniä, se olisi jo liikaa, heidän takiaan olen tuntenut suurinta syyllisyyttä.

Ehkä tilanteeseen vaikuttaa sekin, että olen itse eroperheestä, jossa isällä oli jo uusi nainen eron tapahtuessa. Minulle vanhempien ero oli helpotus, kunhan alkushokista toivuin, koska se poisti kireän ilmapiirin kotoamme. Ehkä siksi en osaa antaa arvoa toimimattomalle suhteelle. Vanhempien ero sai kyllä arvostamaan suuresti parisuhteen ylläpidon eteen tehtävää työtä, mutta tietyn pisteen jälkeen on parempi erota ja lopettaa oma ja lasten piina. En ole itse asiassa ajatellut tämän vaikutusta suhtautumiseeni aikaisemmin, olenpahan hämmentyneenä ihmetellyt, kuinka kylmästi olen loppujen lopuksi ohittanut sen seikan, että säätöni on varattu. Verrattuna siis siihen, kuinka voimakkaan kielteisesti olen suhtautunut pettämiseen.

En ole kuitenkaan edes ihmeemmin paheksunut säätöänikään tämän toiminnasta. Hän itse kokee olevansa oikeutettu niin toimimaan, se kumma kyllä riittää minulle. En tosin usko, että voisin koskaan kokea häneen täyttä luottamusta parisuhteessa, mutta siitähän tässä ei tosiaan ole kyse.

Pahoittelut laveasta sepustuksesta, tämä vaan tarjosi niin sopivan tilaisuuden vähän järjestellä omia sekavia ajatuksiani asiasta.

Sosiaalipornoa

Jemina, Hyvä pointti tuo, että vaikka toinen käyttäytyisi ääliömäisesti, niin itse ei ole pakko käyttäytyä. Luultavasti itsekin miettisin, että jossain kohtaa jotain sattuu ja pahasti. Se veisi kyllä suuren osan nautinnosta.

Chili, Kiitos omakohtaisesta tarinasta. :) Minäkin olen sitä mieltä, että lasten takia ei kenenkään pitäisi jatkaa kuolleessa suhteessa. Olen myös todistanut huonoa suhdetta ja riitoja tarpeeksi paljon. Luulen, että kaikille erolapsille on suurempi helpotus lakata kuuntelemasta riitoja kuin se, että vanhemmat pysyvät väkisin yhdessä.

Ymmärrän kyllä sinunkin näkökulmasi siitä, että jos miehen omatunto on puhdas, niin miksi sinun ei sitten voisi olla. Ei kukaan kai voi alkaa toisen ihmisen omatunnoksi ja alkaa moralisoida sellaisista asioista, jotka eivät itselle ole ongelma.

Vaikea tilanne se kuitenkin on varmasti. Useimmiten itse en kuitenkaan ymmärrä, miksi joku haluaa jatkaa suhteessa, joka on kuollut. Tai miksi joku haluaa jatkaa suhteessa, vaikka haluaa panna myös muita? Jälkimmäisessä tilanteessa ainakin pitäisi sitten sopia seurustelukumppanin kanssa, että toisten paneminen on ok. Eihän kaikki suhteet tosiaan ole tasa-arvoisia sen suhteen, että millaisia tunteita niihin kuuluu. Pelisäännöt pitäisi vain olla selkeät kaikkien välillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse meinasin joutua kolmiodraamaan tuossa jokunen aika sitten. Tilanteen lähtökohtana oli pariskunta jolla ei mene enää hyvin ja naisesta on tullut kovin mustasukkainen. Tää mies sitten piiritti mua ihan kunnolla. Nukuin miehen vieressä pari yötä, koska se nyt oikeesti vaan nukkui tosi kiltisti ja mukavasti vieressä. Mun omatunto sanoi kyllä että seksiä en voisi koskaan tuossa tilanteessa harrastaa, koska vaikka miten huonolla pohjalla parisuhde noilla kahdella on (ja loppumassa pian, ehkä), itsestäni tuntuisi liian pahalta. Ja kun tuo mies oli vielä kovasti mukava, en haluaisi pilata meidän kahdenkaan välejä aiheuttamalla jotain draamaa. Mutta niin, voiko oikeasti pelkästä nukkumisesta tulla sairaalloisen mustasukkaiseksi? Voiko sellanen pilata suhteen (joka on vähän kyllä huteralla pohjalla alun alkaenkin)? Kun mun silimssä tuollainen tuntuu ihan kohtuuttomalta :D Kun olosuhteet kuitenkin oli sellaiset että lähes kaikki joutuivat jonkun vieressä nukkumaan tilan puutteen takia.

Sosiaalipornoa

Vierailija, Hassua, mietin juuri hiljan itsekin sitä, että voiko vieressä nukkumisesta tulla mustasukkaiseksi. Mielestäni ei missään tapauksessa voi. Olen kuitenkin vuosia sitten ollut sitä mieltä, että vieressä nukkuminen lasketaan suunilleen pettämiseksi, ja koin huonoa omaatuntoa, kun kerran erään miehen vieressä nukuin. Tällöin kyllä olin myös vähän ihastunut siihen mieheen, että se selittänee huonon omantunnon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vieressä nukkuminen ei voi pilata suhdetta, jos siinä ei ole jotain pahasti vialla. Ehkä se vain on sitten se viimeinen niitti tai tekosyy, jonka varjolla saa suhteen vihdoin päätettyä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ite en kyllä nukkuisi toisen miehen vieressä ja suuttuisin kyllä aika paljon jos oma mies nukkuisi toisen naisen vieressä. Ei se nyt ehkä ihan pettämistä ole, mutta toisaalta en tajua, että miksi ei sitten voi samalla vaivalla mennä muualle nukkumaan.

Chili (Ei varmistettu)

Neitiyy, itsekään en todellakaan jatkaisi kuolleessa suhteessa, mutta ihmisillä voi olla niin monia syitä valintoihinsa, käsitykset lasten kasvatuksesta ja taloudelliset realiteetit mm. Ja onhan se tavallaan helpompi vaihtoehto, kuin astua tuntemattomaan.

Kun itse määrittelen pettämistä, miten ennen kaikkea mitä mielessä liikkuu ja mikä motivoi tekoja. Jos siellä toisen tyypin vieressä nukkuu, koska tekisi mieli tehdä jotain muutakin, niin lasken sen jo jonkin sorttiseksi pettämiseksi. Vaikka harva varmaan pystyy elämäänsä elämään niin, ettei parisuhteessa ollessaan koskaan tuntisi kiinnostusta jotain kolmatta osapuolta kohtaan. Ne on sitten ne teot, jotka punnitaan. Eli jos himoa tuntee, niin parempi tosiaan nukkua muualla. Jos taas ei, niin vieressä nukkuminen on aivan ok. Ja vieressä nukkumisella en tarkoita mitään lusikka-asentoja - niihin on tuskin pakottava tarve missään kohtaan muista kuin himosyistä, ellei nyt jossain Alpeilla telttailla keskellä talvea.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kun kiva nähdä miten eri tavoilla ihmiset suhtautuvat nukkumisasiaan. Itse olen saanut seurustelevalta kaveripojaltakin lupauksen siitä että saan nukkua vielä hänen vieressään, vaikka hän onkin nyt varattu :D En tiedä silti haluankokaan nukkua tämän henkilön vieressä jos siitä tulisi minkäänlaista kitkaa hänen ja tyttöystävänsä välille. Kuitenkin arvostan heidän suhdetta ja etenkin kaveripojan onnellisuutta.

Ja ollaan kyllä esim. katseltu lukuisat leffat kaveripojan kanssa sylikkäin sohvalla. Ei siihen läheisyyteen aina liity mitään seksuaalista taka-ajatusta. Joskus on vaan kiva olla tutun ihmisen lähellä.

Mun mielestä hienointa olisi kuitenkin jos tällaisissa tilanteissa molemmat olisivat avoimia ja valmiita esimerkiksi kertomaan puolisolleen että missä on nukkunut. Mutta koska kaikki eivät tätä asiaa samalla tavalla ymmärrä, yleensä asiasta ei paljoa kotona keskustella :D

Sosiaalipornoa

Vierailija 15.44, Jos on aina nukkunut kaverin vieressä ollessaan hänen luonaan kylässä, niin tuntuu oudolta, että siitä pitää luopua sen jälkeen, kun kaveri alkaa seurustella. Eikä aina tosiaan ole välttämättä muuta paikkaa. Itse ainakin nukun mieluummin jonkun vieressä sängyssä (jotka tässä iässä yleensä kaikilla on parisänkyjä) kuin lattialla.

Chili, Aivan. Ajatuksiaan ei voi hallita, mutta tekonsa kyllä voi. Pakostakin sitä elämässään joskus ihastuu johonkin toiseenkin, kun siihen omaan mussukkaan, mutta kyse on siitä, mitä ihastuksen kanssa tekee.

Vierailija 22.25, Ei munkaan mielestä vierekkäin nukkumiseen liity välttämättä mitään seksuaalisia taka-ajatuksia. Joskus on vaan kiva olla vierekkäin sellaisen ihmisen kanssa, josta välittää. Yksi elämäni absurdeimpia tilanteita oli, kun joskus vuosia sitten exäni oli mustasukkainen, kun kuljin käsikynkkää parhaan miespuolisen ystäväni kanssa. En voinut millään ymmärtää sitä, kun kyse oli vuosien takaisesta ystävästä.

Vierailijavaan (Ei varmistettu)

Chili, NeitiY, ihminen voi myös ollaa kriisissä ja luulla elävänsä "kuolleessa suhteessa" etenkin jos tämä suhde on kestänyt vuosia ja vuosia ja itsellä tietyt maagiset ikärajat alkavat lähestyä. Silmät usein avautuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun pelko siitä että menettäisi sen vakituisen suhteen tulee todelliseksi..

Itse en lähtisi toiseksi naiseksi millään tasolla. Perusteluja: kumppaniksi haluan ihmisen joka on vapaa, luotettava, tasapainoinen, arvot kohdallaan. Tietenkään mitään vakavaa ei kannata lähteä rakentamaan tuollaiselle pohjalle. Jos haen seikkailua, etsin silti ihmisen, jota voin kunnioittaa. En voi kunnioittaa miestä joka on lapsellinen, pettää vaimoaan ja ottaa riskin siitä että hajottaisi lastensa kodin (!), vaikkakin tod näk katuu myöhemmin tekoaan syvästi ja ehkä enemmän kuin mitään muuta elämässään... Lisäksi, ja oikeastaan tärkein syy: se olisi väärin, olen ihminen, minulla on moraali. Varattu on syylllinen ja kolmas osapuoli rikoskumppani (jos tietää toisen olevan varattu). Niin, ja arvostan myös itseäni sen verran että etsin jotain parempaa, joka on vain minua varten. Miksi ihmeessä pettäjämies puhuisi jollekin kuukauden ajan tuntemalleen naikkoselle totta?

Pitkissä parisuhteissa on voinut olla pettämistä ja muita kriisejä, ja niin karua kuin se onkin niin monesti vakituiset suhteet vain paranevat kriisien jälkeen. Pettäjä ja vakituinen suhde saavat mahdollisuuden kehittyä ja syventyä entisestään, jos pettäminen tulee ilmi ja pettäjä katuu aidosti tekoaan. Toisen naisen matkaan lähteneillä suhteet tuskin kestävät kauan, elämä lähtee vähän niinkuin väärille raiteille. Mutta tuskinpa se vaimo kotona päähän silittelee pettäjämiestä ja demonisoi kolmatta osapuolta.. :-D eli summa summarum en hyväksy pettämistä, en halua olla sellaisessa mukana, ja potku perseelle sellaisille ukoille. Hakekoot vipinää jostain ihan muualta, hyvä nainen löytää vapaatakin seuraa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätä on pakko kommentoida: "Ymmärrän kyllä sinunkin näkökulmasi siitä, että jos miehen omatunto on puhdas, niin miksi sinun ei sitten voisi olla. Ei kukaan kai voi alkaa toisen ihmisen omatunnoksi ja alkaa moralisoida sellaisista asioista, jotka eivät itselle ole ongelma."
Ihanko totta näin? Ostaisitko myös paatuneelta varkaalta varastetun polkupyörän, kun "ei se sille myyjällekään mikään ongelma ollut" ? "Se pyörähän oli jo varastettu joltain mulle tuntemattomalta tyypiltä"... Omatuntosi ei voi olla puhdas jos tietoisena osallistut pettämiseen. Lähtökohtaisesti hyväksyt pettämisen osallistuessa siihen. Kaiken lisäksi hyväksen sen osaksi omaa uutta "suhdettasi".

Sosiaalipornoa

Vierailijavaan, En olettaisi ihan noin mustavalkoisesti sitä, että kahden ihmisen suhde vahvistuu kriiseissä ja kolmannen osapuolen mukaan lähtijän suhde kaatuu. Kyllä se voi yhtähyvin mennä toisinkin päin. Sen sijaan pointti siitä, että haluaako itse muka olla sellaisen miehen kanssa, jonka tietää pettäjäksi, on hyvä. Eihän sellaiseen voisi koskaan omassakaan suhteessa luottaa.

Vierailija 19.19, Mun mielestäni ihmistä ja polkupyörää ei voi mitenkään verrata. Tavaroita voi omistaa, ihmisiä ei. Ihmisillä on oma tahto, polkupyörillä ei. Ihmiset ovat aktiivisia toimijoita, polkupyörät ei. Ymmärsit varmaan pointin. No joo, tarkoituksesi oli verrata kai pettäjää paatuneeseen varkaaseen, mutta en silti oikein osaa nähdä vertausta toimivana. Ehkä syynä on myös se, että toinen on lain mukaan väärin ja toinen ei. Ei sillä, että missään tapauksessa olisin sitä mieltä, että laki ja oikeudenmukaisuus saati omatunto olisivat samoja asioita.

Chili (Ei varmistettu)

Vierailijavaan, noin itsekin ennen ajattelin, mutta ilmeisesti moraalikäsitykseni ovat rapistuneet. Mutta siitä en ole samaa mieltä, että lapsille ero olisi aina se huonompi ratkaisu. Ja vaikka olemassa olevalla suhteella on tiettyä itseisarvoa, niin se ei kanna loputtomiin. Mutta minähän en voi tietää, mikä on heille paras ratkaisu, se on heidän itsensä päätettävissä.

Olen pohtinut tätä pyörävarkaus-vertauksen dilemmaa monesti. On totta, että myös kolmas osapuoli on aktiivinen toimija tilanteessa. On turha piiloutua sen taakse, että pettäjä pettäisi sitten jonkun muun kanssa (vaikka houkuttelevaa se onkin). Kolmannelle osapuolelle on myös houkuttelevaa sälyttää kaikki vastuu asiasta varatulle, joka kuitenkin viime kädessä arvioi, mitä kokee voivansa tilanteessaan tehdä. Ja on helppo ajatella, että suhde, josta varattu lähtee pettämään, on huonossa jamassa joka tapauksessa.

Järjellä ajatellen en nimittäin suostu ottamaan vastuuta ongelmista, jotka ovat alkaneet paljon ennen minua ja joissa olen vain oire, en syy. Totta kai voisin pestä käteni koko sotkusta ja epäilemättä se olisi moraalisesti oikein. Moraalisesti oikein ei vain aina tunnu kenenellekään parhaalta ratkaisulta.

Epäilemättä olisin onnellisempi oikeassa suhteessa sen oikean kanssa. Mutta kuten sanottu, saan tästä enemmän, kuin mistään mitä olen viime aikoina yritellyt. Tällä hetkellä miehen anta,a hyvä olo painaa vaakakupissa enemmän kuin tilanteen aiheuttama syyllisyys. Jos se tarkoittaa, että olen moraaliton, niin so be it.

Kommentoi

Ladataan...