Panetusmetamorfoosi
Ladataan...
Oletteko huomanneet, että kun selibaatti/seksittömyys on jatkunut tarpeeksi kauan, alkaa mystisesti huomata, että se sama tuttu finninaamainen kaupan kassa on sittenkin jollain tavalla vetävän näköinen?
Ihan näin karussa paikassa en vielä ole, mutta aika lähellä rotkoa on käyty. Olen muun muassa katsellut harkitsevalla silmällä läheistä esimiestäni, olkoonkin että ikäeroa löytynee +15 vuotta. Lisäksi olen käynyt läpi kaiken maailman epäsopivia kaverimiehiä, joista tiedän, että kemiat ei natsaa asteen vertaa ja että ne olisivat aivan totaalisia virheitä, mutta silti, hmmm... EI.
Miksi tämä tapahtuu, kuinka säälittävää tämä on ja kuka ottaa vastuun jos jossain välissä lipsahtaa?
Kommentit
En ole huomannut kyseistä oiretta, tosin ehkä oonkin mennyt jo sen "kynnyksen" yli. Päinvastoin, nykyään tapaan yhä harvemmin ihmisiä jotka saavat hormonit hyrisemään...
Mahdoton Nainen, enemmän kyseessä on joku epätoivoinen tarve, kuin perinteinen hormonien hyrräys. Itselläkään ei oikein tuo tarjonta ole napannut, siksi tämä niin ihmetyttääkin. Mitähän mun pääni oikein tekee?
Sitten kun edellistä kertaa ei edes muista tulee itselle se olo, että eipä sitä kaipaakkaan.
Tiedän tunteen. Ratkaisu: kaveri mukaan kaikkialle. Ja siis kyllä, myös sinne kauppaan. Eipähän tule vahinkoja. (Terveisin nimimerkki Kauppareissulta kotiin vain koska kaveri raahasi. Ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvä että niin teki.) Lisäksi kaikki tällaiset ajatukset tulee tunnustaa kaverille ääneen, mieluiten välittömästi. Nämä voivat sitten palauttaa takaisin maanpinnalle, että ei, ei näin, älä viitti.
Tuttu tunne :D tosin onneksi sitten kun joskus tollasen tyypin kanssa on alkamassa tositoimiin, niin se kupla poksahtaa ja pääsee vielä äkkiä karkuun :D
Mulla taitaa 2 kk:n seksittömyyden kohdalla olla se vaihe, kun alkaisi tehdä mieli tapailla vaikka lyhtypylväitä. Se on kyllä aivan kaameaa, miten ajatukset alkaa kiertää kaikissa mahdollisissa miehissä, joita tuntee. Tosin näin kesällä se nyt on muutenkin vähän sellaista, että kun kulkee kadulla: "Kappas, mies ilman paitaa, hmmm..."
Mulla kestää vaa muutama päivä.. Ehkä viikko maksimissaan, nii oon jo aika pahasti panetusmaksimus. Huomasin sillon kun mies oli intissä, että oli yhtä tuskaa välillä, kun tanssitreeneissä sattui olemaan niitä ihan hyvässä kunnossa olevia tanssijapoikia jotka sitten vaikka vaihtoi paitaa kesken treenien..
..Mutta sitten se menee yhtäkkiä ohi, ja huomaa ettei ajattele asiaa enää niin paljoa. :)
Kyllä, on tuttu tunne. Pelkään miten tässä käy. Yhyy, tarvitsen esiliinan.
Onkohan tässä taustalla jokin matemaattinen kaava? Koska itse huomaan myös, että tämä mielenhäiriö iskee jonkinlaisissa sykleissä ja välillä saa pidettyä jalat ihan kauniisti ristissä ilman vaivannäköä..?
Hoo, tätä oon itsekin just miettinyt todella paljon viime aikoina! On meinaan melkosen epätoivoinen olo, just semmonen et panisin vaikka lyhtypylvästä...
Mä viel asun yksin ja melko paljon (liian paljon) tulee käytyä kaikkialla yksin, jossain kaupassakin käyn aina yksin... On vaan pikkusen ärsyttävää et jos oon kiinnostunut jostain, niin mä oon kuin avoin kirja, tuntuu et kaikki huomaa heti jos oon kiinnostunut jostain ja se nolottaa. Pliis, sanokaa et kai jollekin muullekin on joskus käynyt tai on tuntenut näin?? Sit oon yhdessä bändikerhossa soittamassa ja se vetäjähän on tietenkin hyvin mukava ja kiva ja mulla on suuria vaikeuksia olla normaali sen lähettyvillä... Oon miettinyt jo et pitäiskö lopettaa se bändikerho kun olo meinaa käydä niin tukalaks. Tai varmaan lopettaisin ellei ois jotenkin tyhmää lopettaa kesken kaiken sitä. Sit oon vielä jotenkin niin saamaton et vaikka kuinka panettais, tuntuu tosi vaikeelta ottaa mitään kontaktia johonkin miespuoliseen henkilöön.
Toi on muuten jännä juttu, toi halujen vaihtelu mihin Joku Nainen viittas. Eilen aamulla oli suorastaan hankalaa käydä lenkillä, kun en ajatellut muuta kuin seksiä. Sit kun menin kauppan niin halut olikin vähentynyt ja pystyin menemään ihan "normaalisti kauppaan", huh :).
Mitä muuten ootte mieltä, voisko kivaa miespuolista myyjää pyytää tosta noin vaan jonnekin, esim. kahville, siis jonnekin treffeille? Koska voisin hyvinkin tehdä niin tään puutteen takia :). Eihän siinä mitään menettäis? Mä kun en oo ikinä oikein baareista perustanut, siel on meininki aina vaan niin epätoivoista et vaikka ite oisin miten epätoivoinen, niin ei se baarista iskeminen aamuyöstä vaan kiinnosta.
Huh, tulipas asiaa...
Keskustele