Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Asun Helsingissä ja rakastan tätä kaupunkia. Ylipäänsä kaupunkeja; palvelut on lähellä ja tekemistä löytyy joka lähtöön. Olen kuitenkin huomannut, että ei tarvitse poistua edes kauas kaupungista, kun mieli alkaa jo rauhoittua ja se tunne on ihana. Kaupungin hälinästä on päästävä edes silloin tällöin.

Pienemmissä kaupungeissa kulkiessani mietin usein miksi olo on yhden päivänkin aikana todella rentoutunut. Olen päätynyt siihen, että mahdollisuus liikkua ilman julkista liikennettä (ja niiden minuuttiaikataulua) kävellen paikasta toiseen jo itsessään rauhoittaa mielen. Helsingissä on usein pakko hyödyntää julkisia ja näin ollen elämä on automaattisestikin minuuttien seuraamista; Seuraava metro saapuu neljän minuutin päästä, ratikkaa pitää odotella vielä kuusi minuuttia. Tähän päälle vielä pahimmassa tapauksessa palaverien täyteinen työpäivä, jolloin koko päivä on sullottu täyteen pelkkää aikataulua.

Olin viikonloppuna maalla - ja siis todella maalla. Ympärillä näkyi pelkkää metsää ja peltoa, ikkunasta ihailin lähimmän naapurin hevosia ja ulkona hätyyttelin paarmoja minkä ehdin. Rapsuttelin kissoja, jotka silloin tällöin suvaitsivat saapua paikalle ja kävin napsimassa tasaiseen tahtiin mansikoita takapihan mansikkamaalta. Ihailin kesäistä maalaismaisemaa ja kuuntelin lintujen laulua, kellonajalla ei juurikaan ollut merkitystä. 

Viikonloppu rentoutti paremmin kuin mikään aikoihin. Jos pysyn viikonlopun kotona, vapaa-aika menee helposti pieneksi suorittamiseksi; täytyy siivota, pyykätä, käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja mitä milloinkin. Viime viikonloppuna mietin myös paljon sitä miten hektistä ja kuormittavaa elämä välillä on, kun töissäkin on sata rautaa tulessa ja asiat olisi usein pitänyt olla tehtynä eilen. Jatkuva kiire uuvuttaa hitaasti, mutta varmasti. Pohdin paljon sitä onko se sen arvoista. Onko esimerkiksi nykyinen työ niin vahvastj omien arvojen mukainen, jotta sen vuoksi kannattaa näännyttää itseään? Harva työ on. Voisiko elämää ehkä elää edes pikkuisen rauhallisemmin ja yksinkertaisemmin, ilman jatkuvaa kiirettä ja suorittamista? Ehkä jopa sitten jossain maalla kissojen ja paarmojen keskellä. Hyvin se elämä sielläkin rullaa, vaikka kukaan ei mene tukka putkella päiviä läpi suorittaen.

Kesäloma on vasta edessä ja nyt jo huomaan ajautuvani näihin aatoksiin - mitä se loma näille aatoksille sitten vielä tekeekään. Se jää nähtäväksi, ihanaa joka tapauksessa saada breikki tästä kaikesta.

Eilen olisi muuten ollut loistava tilaisuus vastata haasteeseen, joka Entä jos olisin joku muu - blogista minulle saapui (kiitos vielä!), koska oli ilmeisesti maailman emoji-päivä. Vastaan siis nyt! Sain emoji-haasteen, joka toivottavasti kertoo minusta vähän vielä lisää. ;) Jätin joitain kohtia pois osittain niinkin pinnallisesta syystä, etten saanut kaikkea mahtumaan yhteen screenshottiin, mutta suurelta osin siitä syystä, että jumitin vastaukseni kanssa liian kauan. Valitsin siis ne, joihin tiesin jokseenkin heti vastauksen. En lähde sen enempää heittämään haastetta eteenpäin (olen vähän pudonnut blogien kyydistä kiireiden vuoksi, enkä tiedä moniko tämän on jo toteuttanut), mutta suosittelen kovasti tämän tekemistä - hauskahan tämä oli! 

Emojit alla, olkaa hyvä!

xx

Ladataan...

Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Kaikilla on ne epävarmuuden hetket. Toisinaan ne kestävät pitkäänkin; sitä ei millään meinaa saada itseään uskomaan, että kaikki on ihan hyvin ja epävarmuus on turhaa. Mikä kenelläkin sen tunteen sitten nostaa pintaan, se varmasti vaihteleekin. Itsellä se on usein muihin vertaaminen. Miksi tuo onnistuu, mutta minä en? Mikä vika minussa oikein on?

Kuten sunnuntaina pohdiskeluissani vähän sivusinkin, olen törmännyt tilanteisiin, joissa on ollut pakko pohtia tuntemieni ihmisten todellista luonnetta. Onko hän syvimmillään hyvä vai paha? Olen aina ollut tyyppiä, joka ei näe ainoastaan mustaa ja valkoista vaan haluaa nähdä myös ne  useammat eri harmaan sävyt näiden värien välillä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, eikä missään nimessä aina joko tai. Haluaisin aina ymmärtää ihmisiä tekojen ja tapahtumien taustalla. Miksi hän toimii niin kuin toimii tai sanoo toiselle ikävästi, kun sellaiselle ei ole edes aihetta? Myös sellaiset ihmiset, joista haluaa ajatella vain hyvää ja joiden sanat ja teot tulevat täysin yllätyksenä.

Pelko.

Epävarmuus.

Näihin kahteen olen useammat ikävät asiat kiteyttänyt. Pelko ja epävarmuus omasta itsestä tai elämäntilanteesta saavat tekemään inhottaviakin asioita. Esimies pelkää asemansa puolesta, eikä anna alaistensa loistaa ja mahdollisesti sanallisesti vielä sivaltaa, jotta alainen todella tietää paikkansa. Menetyksen pelko saa toisaalta tarrautumaan tukahduttavasti kiinni tai vaihtoehtoisesti tekemään jotain niin typerää, että menetys on varma ja voi itse uhriutua. Ennakoiden hakeudutaan tilanteesta ulos, jotta ei tarvitse kohdata niitä syvimpiä ja kipeimpiä tunteita. Pelko yksinjäämisestä vetääkin sanattomaksi silloin kun ystävä on löytänyt rakkauden ja julistaa onneaan, vaikka olisi yhteisen juhlistamisen aika. Kun pelkoa ja epävarmuutta ei ole, hyvänolontunne säteilee automaattisesti myös ympärillä oleville. Sisäisen rauhan saavuttanut haluaa sitä myös kaikille muille. 

Pelko ja epävarmuus tuovat meissä ne kipeimmät kohdat esiin. Toisaalta samalla ne aidoimmat. Minulta kysyttiin viime viikolla "Mitä pelkäät ja häpeät eniten eli mikä on se asia, jota itket yön pikkutunteina, kun kukaan ei näe?" - siinäpä vasta kevyt kysymys. Kysymys, jonka syvällinen ruotiminen on niin vaikeaa, etten ole siihen itsekään vielä kunnolla kyennyt. Kysymys, joka paljastaisi varmasti paljonkin ja tekee sen, kun olen siihen todella valmis. 

Pysähtyminen epävarmuuden äärelle kertoo juuri tämän hetken elämästä paljon. Ainakin ehkä sen, mitä kohti kannattaisi seuraavaksi kulkea. 

Ja toisaalta myös ehkä sen, miksi joku toimii niin kuin toimii.

xx

Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Kuva: hbo.com

Olen ollut sarjojen suurkuluttaja viime aikoina. Ongelma on se, että uppoudun sarjoihin aina sata lasissa ja siksi on laitettava sarjoja tarjoavat palvelut toisinaan tauolle. Nyt on ollut käytössä HBO:n ilmainen kokeilukuukausi ja siltä se kyllä tuntuukin. Ihan aivotonta sarjojen tuijottamista en yleensä harrasta, vaan etsin nimenomaan sarjoja, jotka herättävät ajatuksia ja joista saan jotain sulateltavaa. Nyt olen tosin katsonut jo niin paljon tähän "sulateltavaa" -kategoriaan kuuluvia sarjoja, että mieli kaipaisi välillä myös jotain kevyttä ja hömppää - saa ehdottaa!

Uusimpia sarjasuosikkejani ja -suosituksiani on tämä naisenergiaa täynnä oleva sarja Big Little Lies, jossa näyttelijäkaarti on jo aivan omaa luokkaansa, mutta niin on myös tarina itsessään. Sarja perustuu toki jälleen samannimiseen romaaniin eli juonta ei ole sarjaa varten keksitty, mutta toteutus on joka tapauksessa loistava. Sarjasta on (luojan kiitos) tulossa myös toinen kausi, jossa näyttelijänä tullaan näkemään huhujen mukaan myös Meryl Streep. Taattua laatua on siis toivottavasti luvassa. 

Tämäkään sarja ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä, mutta ei ihan niitä rankimpiakaan. Tarina rakentuu hitaasti, pala palalta jokaisessa jaksossa ja lähes kaikki alussa tehdyt oletukset voi jossain vaiheessa heittää romukoppaan. Juuri tämä on se, mikä sarjoissa yleensä allekirjoittaneen koukuttaa; kun ei voi yksinkertaisesti olla varma mikä on totta ja mikä ei. Mikä tapahtuu oikeasti ja mikä tarinan hahmojen pään sisällä?

Sarja on siinä mielessä myös varsin ajankohtainen; millaiset kulissit rakennetaan muiden nähtäväksi ja mitä jää kauniin pinnan alle? Niinhän sitä sanotaan, että jos asia on liian hyvää ollakseen totta, se myös on sitä. Vaikeita asioita piilotetaan kulissien taakse niin hyvin, ettei niitä enää näe itsekään. Vaikka sarjassa nostetaan esille vaikeitakin aiheita, osataan se tehdä juuri oikealla tavalla. Yhtään liikaa mässäilemättä. Niin, että aiheisiin on helppo samaistua ja sitä kautta helpompi ymmärtää

Sen enempää spoilaamatta annan tälle sarjalle täydet pisteet!

Pages