Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Minusta tuntuu, että olen valittanut viime aikoina todella paljon.  Tai en välttämättä valittanut, mutta pohdiskellut asioita negatiivisella sävyllä täällä blogissakin. Toisaalta tiedostan, että tämä on tämän hetken tilanne, ja kohta fiilis voi olla aivan toinen. Nyt on vähän negatiivinen elämänvaihe meneillään, mitä sitä kieltämään. Tämäkin on hassua, kun tuntuu siltä, että omia tuntemuksia pitäisi peitellä ja ehkä näyttääkin muille vain enemmän niitä hyviä asioita. Mutta se ei olisi aitoa, sillä näitä asioita olen viimeaikoina pienessä päässäni pyöritellyt.

Vaikka pohdinnat ovat saattaneetkin olla hieman negatiivisesti virittyneitä, on elämässä aina paljon hyvääkin. Niinpä on taas kiitollisuuspäiväkirjan aika.

Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että

Olen pysynyt terveenä 

Normaalisti tähän aikaan vuodesta allergiat ovat kiusanneet ja olisin tähän mennessä sairastanut ainakin pari pahaa flunssaa. Nyt olen tainnut olla flunssassa ehkä kerran ja allergiatkin ovat toistaiseksi pysyneet poissa. Allergiat saattavat iskeä hetkenä minä hyvänsä, viime vuonnakin taisin olla kipeänä kesäkuun alussa allergioiden takia, mutta yritän nyt nauttia siitä, että olen pysynyt terveenä näinkin pitkään.

Ystävyys ei tunne välimatkaa tai aikaa 

Tapasin pitkästä aikaa erästä ystävääni tällä viikolla. Viimeksi nähtiin yli vuosi sitten, mikä oli toisaalta järkyttävä havainto, mutta toisaalta oli mahtava huomata, että eipä se välissä kulunut aika ole mitään negatiivista välillemme aiheuttanut. Tämä reilu vuosi on kulunut niin nopeasti, että emme yksinkertaisesti tajunneet että tapaamisesta on kulunut niin pitkä aika, mutta silti juttu jatkui normaalisti ja kuulumisia arvatenkin riitti.

Tänään on Cheekin päivä 

Ystävä halusi antaa ennakkosynttärilahjana (koska nyt on juhlavuosi) kokemuksen, josta varmasti pitäisin ja päätyi siihen, että mennään yhdessä Hartwall Arenalle Cheekin kiertueen päätöskeikalle. Aa että, kyllä nyt hemmotellaan. Odotan illan keikkaa jo innolla, somen perusteella melkoinen spektaakkeli odotettavissa. Aineettomat lahjat myös best.

Nukuin hyvin (vaikkakin liian vähän)

Uniongelmat on olleet läsnä jo pidemmän aikaa ja edelleen niiden kanssa painiskelen. Näin kesällä  kukonlaulun aikaan herääminen ei tunnu ihan niin pahalta kuin pahimpaan kaamosaikaan, mutta kyllähän se aina jaksamiseen vaikuttaa. Viime yön nukuin sikeästi, vaikka heräsinkin aikaisin. Heti tuntuu paremmalta

Rentouttavaa ja aurinkoista lauantaita!

xx

Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Päädyin mielenkiintoiseen tilanteeseen jokunen aika sitten, kun mysteerimies menneisyydestä palasi elämääni. Hän on mysteeri lähinnä luonteensa vuoksi, ei siksi etten olisi koskaan tuntenut häntä.

(Sana tuntea tuntuu kyllä myös vähän liioitellulta, mutta ei lähdetä nyt tämän osalta sen syvällisempään analyysiin.)

Sekä hän että tilanne välillämme jäivät mysteeriksi, eikä tilanne koskaan saanut kunnollista päätöstä tai ratkaisua. Jouduin laittamaan pisteen tapahtumille itsekseni, jotta pääsin elämässä eteenpäin. Tilanne jäi siis ikävällä tavalla auki kaiken sen raastavuuden ja kuormittavuuden jälkeen.

Mysteerimies teki kuin tekikin siis paluun elämääni, salakavalasti ja yllättäen. Haluan nyt olla sen verran tylsä ja paljastaa hyvissä ajoin, ettei kyseessä ole nyt mikään vuosisadan rakkaustarina, jossa kaksi ihmistä löytävät toisensa vielä vuosienkin jälkeen ja rakastuvat palavasti. Ehei, tässä on nyt kyse jostain aivan muusta, vaikka joudun tämän suhdekoukeron avulla asiaa pohjustamaankin. Nimittäin siitä, pystyykö kaikista ikävistä kokemuksista huolimatta olemaan toiselle ystävällinen? Olkapää ja kuunteleva korva, mikäli toinen sitä tarvitsee. 

Tilanne eteni tähän valintatilanteeseen muutama viikko sitten, mutta mysteerimies alkoi hämmentää SoulSearcherin elämää vuosien tauon jälkeen jo kuukausia sitten. Yhteydenpito alkoi yllättäen ja ikään kuin mitään ikävää välillämme ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se ei sinänsä yllättänyt. Viestien tyyli sen sijaan yllätti niin isosti, että luulin joutuneeni pilan kohteeksi. Meni todella pitkä aika ennen kuin suostuin edes uskomaan, että kyseessä on mysteerimies. Aloin siis vähitellen uskoa siihen, että kyllä ihminen vain kasvaa ja kypsyy ja voi halutessaan muuttua radikaalistikin, vaikka se uskomattomalta tuntuukin. Ehkä jopa mahdottomalta. 

Muutama viikko sitten kävi ilmi, että mysteerimiehellä on huolia, ilmeisesti suuriakin. Jo se, että mysteerimies puhuu tunteista on siis jotain mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Saati sitten sitä, että aihe satuttaa niin paljon, ettei hän pysty juuri nyt asiaa enempää avaamaan. Hämmennyin ja ajattelin jälleen olevani pilan kohteena. Joku muu kirjoittaa hänen nimissään aivan varmasti.

Nyt olin siis valintatilanteessa, jossa toisaalta mietin, että kaiken sen (vuosia sitten) koetun paskan jälkeen hän ansaitsisi kuulla kunniansa. Sen perusteella olisin vastannut hänelle pintapuoliset voivottelut ja toivottanut tsemppiä jatkoon. En kuitenkaan pystynyt. En siksi, että vanhat tunteet olisivat ottaneet vallan, vaan siksi että koskaan ei voi tietää kuinka reunalla toinen ihminen on ja mikä on fiiliksen todellinen tila.

Toisaalta ihmiset saattavat toki dramatisoidakin oloaan, useimmiten kuitenkin yleensä vähättelevät - ”Ei tässä mitään, kyllä tämä tästä.” Valitsin sanat siis toisin, kerroin hänelle että olen täällä jos hän tarvitsee kuuntelevaa korvaa ja pääasia on se, että hän ei jää asian kanssa yksin. Vastaanotto oli ensin vähän hämmentynyt, sitten lämmin, vaikka ei asiasta enempää kertonutkaan.

Sain tästä arvatenkin paljon kommenttia ystäviltäni. Yksi ajatteli minun tehneen virheen, toinen että sydämeni on kultaa ja että harva olisi pystynyt toimimaan samalla tavalla. Kolmas piti minua täysin typeränä hupakkona, joka astuu samaan ansaan kerta toisensa jälkeen.

Asiasta ei koskaan tämän enempää puhuttu, mutta yhteys ei myöskään katkennut. Muiden silmissä kyseessä olisi varmasti vain pieni sävyero, mutta välimme muuttuivat jollain tavalla lämpimämmäksi ja läheisemmäksi. Se vuosien aikana välillemme kasvanut muuri ehkä murtui pikkuisen.  Luulen itseasiassa, että tästä mysteerimiehen mieltä painavasta asiasta ei koskaan tulla edes enempää puhumaan, vaan kokemus tuesta ja kuulluksi tulemisesta juuri siinä hetkessä oli riittävä tuki.

Minä valitsin tässä sen kuuluisan ”high roadin”, ystävällisyyden ja empatian, ja ehkä mysteerimies murheineen tuli kohdatuksi ilman menneiden tapahtumien aiheuttamaa varjoa. Edelleen silti pohdin teinkö virheen vai olisiko pitänyt antaa tyypin kuulla kunniansa, kun siihen tarjoutui näin hyvä tilanne. Toisaalta olen todella iloinen tilanteesta, jossa ollaan nyt. Sovussa on aina kivempi olla.

Tapahtuneen suurempi merkitys saattaa jäädä mysteeriksi, kuten hänen kohdallaan kaavaan kuuluu.

Ollaan kilttejä toisillemme. Ihanaa perjantaita!

xx

Ladataan...
SOUL SEARCHIN’

Tuleeko teille koskaan sellainen tunne, että jotain olisi tapahtumassa mutta ette tiedä mitä? Minulle tulee useinkin. Se tuntuu siltä, kuin jotkut ”palaset” olisivat liikahtamassa, vähän sellaisella perhosvaikutuksen tyylillä. Tällä hetkellä on myös kyseinen fiilis päällä - on ollut jo pidemmän aikaa. Niin pitkään, että se alkaa olla jo vähän rasittavaa.

Koska olen tällainen hihhuli, uskon toisinaan tämän fiiliksen yllättäessä, että saan ohjausta jostain muualta; intuitioksi sitä monet kutsuisi, minä pohdiskelen myös henkimaailmaa ja entisiä elämiä. Entä jos ne ovatkin se meidän intuitio?

Minulla on jo pitkään ollut tunne siitä, että jotain on muuttumassa. En ole oikein itse ollut varma tuleeko muutos olemaan hyvä vai huono, mutta yleensä muutokset ovat aina lopulta johtaneet johonkin hyvään. Kävin muutama kuukausi sitten näkijällä, joka kertoi näkevänsä muutoksia työelämässä 2-3kk päässä - jokseenkin näillä näppäimillä aletaan olla siinä 3kk rajapyykin kohdalla ja alkaa jännittää osuuko hän oikeaan tai kuinka lähelle hän osui.

Minulla on lehmän hermot, mutta rajansa kaikella. Nyt on ollut odottelua ilmassa jo niin pitkään, että turhautuminen alkaa ottaa vallan eikä millään enää malttaisi.

Virran vietäväksi on ihanaa heittäytyä, mutta mitäs sitten kun tuntuu siltä, ettei se vie mihinkään? Aletaan soutaa?

Ladataan...

Pages