Ajatuksia liikunnasta ja hyvinvoinnista

Sparkle.

Olen tässä jo tovin pohdiskellut omaa suhtautumistani liikuntaa kohtaan ja sitä, miten ajatukseni hyvinvoinnista ovat muuttuneet vuosien saatossa. Vielä muutama vuosi sitten saatoin tehdä monta 10km rääkkilenkkiä viikossa, vaikka se vain pahensi asentovirheestä johtuvia lonkkakipujani. Syömistottumukseni olivat aivan hirveät ja unirytmini totaalisesti pielessä. Koko ajan väsytti enkä osannut urheilla tavalla, joka vahvistaisi kehoani hajottamisen sijaan. 

Tänä syksynä alkaa kolmas vuosi, kun treenaan salilla. Aloitin salitreenin fuksivuoden syksyllä monen urheilullisesti epäaktiivisen vuoden jälkeen. Lapsena ja nuorena olin harrastanut vuosia yleisurheilua ja hiihtoa, mutta musiikkiharrastuksen imaistua minut, urheilu jäi taka-alalle. Lukioaikoina urheilin todella harvoin ja saatoin olla jopa kuukauden putkeen syömättä lämmintä ruokaa. Sanomattakin on siis selvää, että kun aloitin saliharrastukseni kaksi vuotta sitten syksyllä, lähdin aivan nollasta liikkeelle. Aluksi en saanut ainuttakaan vatsalihasliikettä tehtyä eivätkä liikkeet ottaneet todellakaan niihin lihaksiin, mihin olisi pitänyt, sillä kehonhallinta ja -hahmotus oli aivan olematonta. Sinnikkään treenaamisen opettelun ansiosta sain kuitenkin kuntoni kohenemaan nopeasti ja painot nousemaan. Tähän kahteen salivuoteen on mahtunut niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin: välillä salitreenit ovat sujuneet kuukausia 4x viikossa -tahdilla, välillä olen ollut salilta jopa 2kk poissa sairastelun ja järkyttävien opintokiireiden takia. Asenteessani on tapahtunut kuitenkin isoja muutoksia tänä aikana ja päätin listata ne tähän postaukseen:

1) Treeni ei ole pakko vaan etuoikeus

Vielä vuosi sitten ajattelin, että treenaamaan on pakko päästä mahdollisimman monena päivänä viikossa. Ja jos treeni jää välistä, on siitä pakko ruoskia itseään ja tuntea syyllisyyttä. Nyt olen tajunnut, että treenaaminen on etuoikeus: omaa aikaa, kehon vahvistamista ja kunnon kohottamista. Ilman pakkoa. Ilman syyllisyyttä. Nykyään ymmärrän, että oman treenini tavoitteena on kehon vahvistamisen ja muokkaamisen lisäksi myös se, että se auttaa minua jaksamaan. Treenin on tarkoitus selvittää ajatuksia ja antaa haastetta istumisesta kyllästyneelle kropalle. Treenin ei ole tarkoitus olla yksi stressin aiheuttajista vaan keino käsitellä stressiä.

kuva

2) Treenaamisessa tulee panostaa laatuun, ei määrään

Kaksi vuotta siihen meni, että tajusin kunnolla, että toistojen määrällä, nopeudella tai painoilla ei ole mitään väliä, jos liike ei ota sinne, minne sen pitäisi. Ennen tein mahdollisimman monta sarjaa, mahdollisimman monta toistoa, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman isoilla painoilla sen kummemmin miettimättä, että tuntuuko tämä liike nyt juuri niissä lihaksissa, mitä tässä liikkeessä on tarkoitus harjoittaa. Nykyään teen neljä 12 toiston sarjaa sillä periaatteella, että jokainen toisto on laadukas ja tuntuu juuri siellä, missä pitääkin. Tämän takia olen pudottanu painoja aikaisempaan verrattuna, sillä on huomattavasti hankalampaa esim. tehdä 12 kyykkyä niin, että laskeutuu hitaasti ja hallitusti alas, pysyy hetken kyykyssä ja nousee sitten myöskin hitaasti ylös. Aikaisemmin kun olin tainnut ottaa mallia kyykkytyyliini mäkihyppääjiltä: suorastaan romahdin alas ja sinkouduin heti takaisin ylös. Varmaan meni sekin liike sinne, minne piti.

kuva

3) Nuku tarpeeksi, jaksat enemmän

Miten yliopisto-opiskelija voikaan olla niin tyhmä, että sillä menee 2 vuotta siihen, että tajuaa säännöllisen unirytmin ja riittävän unensaannin suoran vaikutuksen jaksamiseen? Ennen kun saatoin mennä nukkumaan vasta yhdeltä, vaikka kello soi jo kuudelta. Olin noina aikoina suorastaan kuolemanväsynyt, yliopistolle päästyäni söin heti ensimmäisenä suklaapatukan ja ostin jättikokoisen take-away -kupin teetä, jotta pysyisin edes hereillä. Ensimmäiset pari luentoa menivät totaalisen sumussa ja aloin heräillä vasta puolen päivän jälkeen. Kotiin päästyäni nukuin tietenkin päiväunet, jolloin kaikki tekemättömät työt kasaantuivat illan pimeille tunneille. Jonka takia pääsin nukkumaan taas vasta puoliltaöin. Fiksua.

Nykyään menen arkisin nukkumaan viimeistään kymmeneltä, soipa kello sitten aamulla kuudelta tai kasilta. Aamulla ei väsytä, luennoilla jaksaa kuunnella, koko ajan ei tee mieli mättää suuhunsa kaikkea sokerista ja untakin saa vähintään sen 8 tuntia yössä. Sain oman unirytmini korjattua, koska nykyään a) tajuan mennä ajoissa nukkumaan, b) herään aikaisin, c) en nuku päiväunia ja d) teen kaikki pakolliset tehtävät pois alta heti yliopistolta kotiuduttuani, jolloin ilta on pyhitetty vapaa-ajalle, eikä nukkumaanmeno veny kotitehtävien takia. Unella kun on valtava vaikutus jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, oli sitten kyse opiskelusta, harrastuksista, terveydestä tai treenaamisesta.

kuva

4) Syö puhdasta

Ruokavaliolla on melkoinen vaikutus hyvinvointiin ja sen merkitys korostuu etenkin silloin, kun omaa vihaisen vatsan (kuten minä), jolle sopii vain erityisruokavalio. Joten ole onnellinen, jos voit syödä mitä vain ilman infernaalisia seurauksia, sillä harva siihen oikeasti kykenee. Omalla kohdallani pahimmiksi kompastuskiviksi ovat nousseet a) makeutusaineet, b) kotimaiset viljat ja c) tietyt kasvikset ja hedelmät. Tällä hetkellä noudatankin lääkärin ohjeistuksesta FODMAP -ruokavaliota, josta olen ajatellut tehdä lähiaikoina oman postauksen.

Mutta miten olen muuttanut ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan, vaikka en olekaan mikään luonnosta omin käsin evästä keräävä hippi? Todella yksinkertaisilla valinnoilla, kuten...

  • olen vaihtanut kaupan keinotekoisesti tuotetut jogurtit luonnojogurttiin
  • teen nykyään myslini itse tällä mainiolla Kemikaalicocktail -blogin ohjeella
  • herkkuiltoina valmiiden dippien sijaan kyhään dippini itse kermaviilistä, mausteista ja yrteistä
  • karkkien sijaan syön vain ja ainoastaan tummaa suklaata
  • vuosia sitten purkitettujen ja vedellä lantrattujen tiivistemehujen sijaan juon tuorepuristettua appelsiinimehua
  • jos ostan kotiin eineksiä, päädyn usein Suomessa tuotettuun porkkanasosekeittoon, jonka kotimaisuusaste on 98%
  • naposteluhimoon syön hedelmiä, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä, naposteluporkkanoita tai pähkinöitä
  • en juo limsaa, alkoholia, energiajuomia tai maustettuja kivennäisvesiä

Vaikka ruokavalioni on muuttunutkin parempaan suuntaan, en ole kuitenkaan täysin ehdoton näiden asioiden suhteen: pääsiallisesti ruokavalioni koostuu ravintoarvoltaan hyvistä elementeistä, jotka ovat valittu vatsani takia FODMAP -ruokavalion mukaan, mutta pitää sitä joskus vähän herkutellakin! Ruokavaliossani on kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä saan aivan liian vähän proteiinia, koska en syö lihaa. Aikaisemmin sain tarpeeksi protskua, mutta nyt tuon FODMAP:n takia olen joutunut luopumaan mm. pavuista, herneistä, linsseistä ja soijasta, joten tasapainoisen ruokavalion koostaminen on käynyt melkoisen hankalaksi. Ainoiksi proteiininlähteiksi jäävät siis kalat, kananmunat ja maitotuotteet.

kuva

Millaisia ajatuksia sinulla on treenaamisesta ja hyvinvoinnista? Samanlaisia vai täysin päinvastaisia kuin tässä postauksessa esitetyt?

 

x Marjo

Share

Kommentit

Joliel (Ei varmistettu)

Jään mielenkiinnolla odottamaan postausta Fodmap-ruokavaliosta! Olen painiskellut vatsavaivojen kanssa jo vuosia ja lääkäri epäili kohdallani IBS:ää, mihin juuri tuo ruokavalio voisi auttaa. En ole vielä päässyt testaamaan ruokavaliota käytännössä, koska sen koostaminen on tuottanut samasta syystä päänvaivaa kuin sinulle (eli kasvisruokavalion ja Fodmapin yhdistäminen järkevällä tavalla).

Marjo A.
Sparkle.

Joo, pitääpä tehdä postaus siitä FODMAP:stä, sen koostamisesta ja omista kokemuksista. :) Mullakin on tällä hetkellä diagnoosina tuo IBS, mutta saa nähdä, että muuttuuko se, kun käyn ensi viikolla uudestaan lääkärissä uusien oireiden takia.

Siihen IBS:ään tuo FODMAP -toimii hyvin: olo helpottuu todella paljon, jos dieettiä noudattaa tarkasti. Hirveän rajoittavahan se on, mutta tulokset voittavat tiukasta dieetistä koituvan tilapäisen haitan. :)

Kommentoi