Kun vatsa vaivaa

Sparkle.

Ei mennyt se tämänviikkoinen Kestilän reissu ihan niin kuin Strömsössä: pääsin Kestilän sijaan vain Oulusta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan mummolaani, jossa sain taas niin pahan vatsakipukohtauksen, että mummo soitti minulle ambulanssin, joka kiidätti minut OYS:n päivystykseen. Mitään vikaa lääkärit eivät tälläkään kertaa minusta löytäneet, vaikka vatsakipukohtaus iski pahempana kuin koskaan aikaisemmin: makasin mummolan vessan lattialla kaksinkerroin ja väänsin huutoitkua, kun koko vatsa oli krampissa. Lääkäreiden keinot alkavat olla jo aika vähissä, kun melkein kaikki on jo tutkittu, mitä tutkittavissa on. Nyt ei auta muu, kuin odotella viime viikolla tehdyn mahalaukun tähystyksen tuloksia, josko niistä selviäisi syy vatsakipuiluuni. Jos siitäkään ei selviä mitään, niin seuraavana on sitten paksusuolen tähystys.

kuva

Tämä vatsakipuilunihan ei ole tosin mitään uutta, sillä minulla on ollut aina herkkä vatsa ja yliopisto-opintojen alettua vatsani vointi on mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan todella kovan opiskelukiireen ja -stressin takia. Lapsena vatsakipuiluni oli satunnaista ja ohimenevää, mutta ylä-asteella jo jokapäiväistä. Silloin otinkin opiskelun ehkä _hieman_ liian tosissani. Lukioaikoina omaan kämppään muutettuani ruokavalioni koostui todella tasapainoisista elementeistä, kuten ABC:n ranskalaisista ja valkosipulidipistä sekä Jackyn suklaavanukkaista, mutta vatsani voi noihin aikoihin erinomaisesti verrattuna nykyiseen.

kuva

Viime keväänä vihainen vatsani otti viimein lopputilin ja päätti alkaa aivan älyttömän hankalaksi. Aikaisemmin yksittäisinä esiintyneet vatsaoireeni iskivät kaikki yhdellä kertaa. Toukokuu oli yhtä helvettiä: saatoin yöllä herätä vatsakipukohtaukseen ja sännätä vessaan oksentamaan, kun vatsaan sattuu niin paljon. Viimeisten opiskelurutistusten aikaan olin niin törkeän kipeä, että teimme parini kanssa ryhmätyötä niin, että minä makasin sohvalla hirveissä vatsakivuissa ja heittelin vaisusti ilmaan ideoita, mitä tutkimusraporttiin voisi kirjoittaa, ja fiksu parini kokosi niistä jotain järkevää. Toukokuun lopussa vatsakipuni kulminoitui erääseen tiistaiaamuun, kun heräsin vatsakipuun, joka vain paheni pahenemistaan ja sai minut konttaamaan vessaan, kun en seisaalleni päässyt kramppaavan vatsan takia. Poikaystäväni onneksi tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja kiikutti minut tk:n päivystykseen. Siellä parrakas lääkärisetä oli aivan vakuuttunut, että nyt on kyseessä umpisuolentulehdus ja passitti minut OYS:iin kirurgian päivystykseen. Kirran päivystyksessä kuitenkin suljettiin pois umpisuolentulehdus, sisäelinvaivat, kystat ja polyypit, jolloin jäljelle jäi se vaihtoehto, että kyllä nyt joku mättää vatsalaukussani. Varasinkin sitten ajan tk-lääkärille, jota kautta sain lähetteen kaupungin omalle gastroenterologille mahalaukun tähystykseen.

kuva

Mahalaukun tähystys oli melkoisen jännittävä kokemus, sillä olin typeryyksissäni lukenut keskustelupalstojen lietsontaa siitä, miten hirveää se tulee olemaan. Nyt, kun oma tähystykseni on ohi, voin kertoa, että ei se nyt niin hirveää ollut. Tärkeintä on vain pysyä rentona ja rauhallisena, niin tähystys sujuu nopeasti ja melko kivuttomasti. Paras hetki joutua paniikkiin ei todellakaan ole se hetki, kun olet niellyt 1,5 metriä puutarhaletkun paksuista tähystintä ja lääkäri yrittää ronkkia näytteitä ohutsuolestasi. Sain ennen tähystystä nielua puuduttavan sprayn, joka hieman vaimentaa yökkäysrefleksiä ja helpottaa tähystimen vientiä nielusta eteenpäin. Tähystys tuntuu kuitenkin todella epämiellyttävältä joka tapauksessa: tähystysletku painaa ikävästi kurkussa, letkun liikkeet tuntee vatsassa ja koko ajan yökkäyttää - mutta kyllä siitä selviää! Omaa tähystyskokemusta helpotti ainakin supermukava sairaanhoitaja, joka kertoi ennen tähystystä operaation kulusta, sekä todella taitava ja nopea lääkäri.

kuva

Tällä hetkellä vatsani vointi on lähes sietämätön ja vatsakipu jokapäiväistä. Olen myös suurimman osan ajasta turvoksissa kuin rantapallo eikä mikään helpota oloa. Olenkin tsekkaillut Oulun yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäreiden vastaanottoaikoja, mutta parhaiden vatsavaivaosaajien ajat menevät pahimmassa tapauksessa parinkin kuukauden päähän. Olo alkaa olla melko toivoton, sillä vatsalaukuntähystyksen jälkeen lääkäri katsoi hetken tähystyksessä ottamiaan kuvia ruokatorvesta, vatsalaukusta ja ohutsuolestani, eikä nähnyt niissä mitään poikkeavaa, joten vaivani ovat entistäkin mysteerisempiä. Toivotaan kuitenkin, että vaivojeni syy selviää ja saan itselleni sopivat lääkkeet ja/tai ruokavalion.

Onko lukijoiden joukossa ketään vatsavaivaista?

 

x Marjo

Share

Kommentit

Tsemppiä ja jaksamista!

Marjo A.
Sparkle.

Kiitti! :)

mh (Ei varmistettu)

Onko sulla tarkastettu ettei ole sappikiviä? osa oireista nimittäin kuulostaa samoilta kun itsellä on. Ultralla löytyy.

Marjo A.
Sparkle.

On sitäkin epäilty, mutta kiviä ei löytyny eikä sappiarvotkaan ollu koholla, joten mysteerin ratkaisu jatkuu edelleen.

mh (Ei varmistettu)

Voih :( Itsellä löydettiin sattumalta ultrassa muun tutkimuksen yhteydessä, veriarvot olleet myös normaalit. Toivottavasti mysteeri ratkeaa pian!

Marjo A.
Sparkle.

Toivotaan! :)

riksrakspoks
Opiskelijasafkaa

Itselläni on vatsan kanssa ollut ongelmia vähän yli vuoden verran. Oireet eivät ole yhtä pahat kuin sinun, mutta ongelmia ovat ilmavaivat ja ripuli. Olen aina ollut kova stressaamaan, joten lähdin viime syksynä yliopiston alotettuani koulumme psykologille. Tätä ennen oli testattu keliakia ja muutama muu perusjuttu tuloksetta. Koitin noudattaa fodmapiä, mutta en pystynyt siihen kunnolla, joten luovutin. Koen, että stressasin vain lisää ruokavaliosta, mikä pahensi oireita. Olin täysin täysin vakuuttunut, että oireet johtuvat psyykkisistä ongelmista esim. ahdistuksesta, jonka kanssa olen kamppaillut vaihtelevin oirein. Aiemmin on ollut esim. hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä.. Tuntuu, että kehoni vaan vaihtaa ahdistukseen reagointitavan yhdestä toiseen. Mielestäni stressaan jo nykyään hieman vähemmän, mutta silti viime aikoina ongelma on vain pahentunut. Nykyään vatsaa turvottaa lähes koko ajan ja alan jo kieltäytyä kaikenlaisista tapahtumista, joita pelkään etukäteen. Päätinkin eilen, kun itkin asiaa taas vaihteeksi yrittää vielä kerran hieman tiukemmin fodmapia. Suoraan sanottuna en enää jaksa vatsaongelmiani ja ne vaikuttavat jo paljon sosiaaliseen elämääni, sillä minua hävettää ja pelkään vatsasta lähteviä ääniä. Kauhea avautuminen, mutta et todellakaan ole yksin. Toivon molemmille apua ruokavaliosta ja jaksamista sen tiukassa noudattamisessa. 

Marjo A.
Sparkle.

Kuulostaapa kyllä kurjalta, miten paljon vatsavaivat rajoittavat sinun(kin) elämää! Stressihän pahentaa aina vatsavaivoja (varsinkin niillä, joilla on ärtyvän suolen oireyhtymä), joten oletko etsinyt apua stressinhallintakeinoista tai mindfullnessista? IBS:ssää kun ei voi parantaa, mutta omaan stressitasoonsa voi vaikuttaa, joka voisi helpottaa myös vatsavaivoja. Saitko apua psykologilta stressiin? Olisiko sinun mahdollista hakeutua uudestaan jonnekin juttelemaan siitä, että olet aivan ylistressaantunut? Suosittelen sinua kokeilemaan vielä uudelleen FODMAP:iä, mutta älä ole itsellesi liian ankara: joskus tulee syötyä jotain "väärää", mutta ei siitä tule muuta kuin vatsanväänteitä! Muista olla itsellesi lempeämpi.

riksrakspoks
Opiskelijasafkaa

Se mikä onkin jännää on se, etten itse välttämättä edes koe olevani stressaantunut yleisesti. Minulla ne ovat erityisesti tietyt tilanteet, jotka jännittävät etukäteen, jolloin vatsa reagoi. Yleinen mielentilani on varsin hyvä. Silti, jos tiedän joutuvani hiljaiseen tilaan tai esim. jännitän esitelmän pitoa, vatsa saattaa vihastua oikein pahasti. Jonkin verran psykologilla käynti auttoi, mutta olen ajatellut mennä uudelleen syksyllä, jos asia ei kesän aikana helpota. Enemmän tarvitsisin varmaan juuri niitä keinoja hallita äkillisiä stressitilanteita ja onnistua olemaan jännittämättä (jopa koko päivän) etukäteen tiettyä tilannetta.. Yritän nyt uudelleen fodmapia, mutta tiedän että se tulee olemaan todella hankalaa, sillä lähden kesävaihtoon, jossa en voi aina säädellä syömisiäni, sillä olen usein ns. muiden ruokittavina tai ravintoloiden armoilla. Mutta ajattelin kertoa ystävilleni joiden kanssa lähden, jotta he eivät ihmettele miksi haluan kokata omat ruuat ja ottaa omat eväät. :D Eniten odotan sitä, että fodmap voisi ehkä lievittää ahdistuskohtauksieni oireita, niin että pääsisin vähän helpommalla.

Kommentoi