Paluu luonnonväriin, osa 2

Sparkle.

Vielä pari vuotta sitten meikällä oli sysimusta tukka. Sitten tulin allergiseksi väriaineille ja päätin palata hiusteni osalta luonnontilaan. Olen tarinoinut tästä paluu luonnonväriin -projektista sekä hiusteni värjäyshistoriasta jo kerran aikaisemmin täällä, mutta nyt päätin tehdä jatko-osan: mitä on tapahtunut sitten edellisen hiuspostauksen eli vuoden 2014 huhtikuun.

Well hello, hamppukasa! Hiukseni hieman räjähtivät vaalennusraidoituksesta ja tältä ne näyttivät toukokuun alussa 2014. En vain raskinut saksia tätä pehkoa ennen kuin kyllästyin totaalisesti siihen, että edes Tangle Teezer ei jaksanut enää sukia kuontaloani takuttomaksi.

Uskaltauduin kampaajalle, mutta pupu meni pöksyyn, kun kuulin, miten paljon tukasta pitäisi saksia, jotta siinä olisi vain tervettä hiusta jäljellä. Vähän liikaa. Päädyin siis seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon eli polkkaan, jonka latvat ovat vielä kurjassa kunnossa. Tämä tarkoitti sitä, että aina kun tukkani kasvoi hieman, sitä täytyi myös lyhentää. En tahtonut kampaajan ehdottamaa superlyhyttä tukkaa, jolloin hiukseni olisivat olleet saman tien huippukunnossa ja 100% oman väriset, vaan päädyin enemmän aikaa vievään ratkaisuun, jolloin sain pitää polkkamittaisen tukan, mutta samalla kasvattaa rauhassa omaa väriä esiin ja huonoja latvoja pois. Tästä kuvasta näkee hyvin myös, että omaa väri (a.k.a. juurikasvu) ulottui tässä vaiheessa noin korvien korkeudelle.

Kesän aikana polkkatukkani lyheni, kun kävin kampaajalla napsimassa lisää kuivia latvoja pois.

Kesän lopussa polkkaa pätkäistiin oikein lyhyeksi. Tässä vaiheessa tukka alkoi olla jo melko hyvässä kunnossa, vaikka latvat olivatkin edelleen vaalennuksen jäljiltä punertavat.

Syksyllä hiukset tuntuivat jo paljon terveemmiltä, kiitos kuivien pituuksien karsimisen sekä Redkenin Extreme -sarjan tuotteiden.

Talvella tukka alkoi olla jo niin pitkä, että sen sai jopa ponnarille!

Keväällä kävin Elisan luona leikkauttamassa jälleen kerran skarpin polkan, jolloin tukasta lähti viimeinkin kaikki kuivat ja kärsineet (ja epätasaiset!) latvat pois. 

Ja tämä on tilanne nyt, elokuussa 2015, 2 vuotta ja 2 kuukautta myöhemmin projektin aloittamisesta vaalennusraidoituksella. Hiukset ulottuvat jo olkapäille ja ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin! Ja hiukseni ovat myös viimein saavuttaneet luonnollisen värinsä koko pituuksiin. Tämä projekti on vienyt melkoisesti aikaa ja rahaa, mutta on ollut kyllä sen arvoista! Enää ei tarvitse stressata juurikasvusta ja hiukset näyttävät omaan silmään jopa yllättävän kivan värisiltä. 

Onko joukossa muita luonnonväriinsä palanneita? Mitä mieltä muuten olet hiusteni muodonmuutoksesta?

 

x Marjo

Share

Kommentit

Maaria1 (Ei varmistettu) http://pihipennonen.blogspot.fi

Täällä toinen oman luonnollisen hiusvärin kasvattaja! Kuukauden päästä tulee täyteen 3 vuotta viime värjäyksestä. Värjättyä hiusta on latvoissa vielä noin 5 senttiä, mutta haluan nyt kasvattaa hiuksiani niin vaaleat latvat eivät haittaa, ovat oikeastaan ihan piristävä lisäys hiuksissa. Sinun hiuksesi näyttävät nyt upeilta ja terveiltä! :)

Tuntuu, että Suomessa värjääminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Naiset pelkäävät usein ihan liikaa sitä "asfaltinharmaata hiusväriä". Itse huomasin, että aluksi hiukset voivat näyttääkin juuresta harmahtavilta ja etenkin, jos kontrastina on lämmin sävy latvoissa. Kun mulla hiukset kasvoivat enemmän, niin ne alkoivat näyttää kivan viileän ruskeilta, ei kuitenkaan asfaltinharmaalta.

Minulla hiusten värjääminen loppui aluksi niin, että opiskelijabudjetilla en raaskinut käydä moneen kuukauteen kampaajalla. Juurikasvu kasvoi kasvamistaan ja se alkoi jo näyttää ihan kivaltakin. Sitten aloin lukea enemmän hiusvärien myrkyistä ja tunne vahvistui siitä, että haluan kokeilla miltä täysin oma hiusväri näyttäisi. Ja olen kyllä ollut tyytyväinen! Ennen sai aina stressata juurikasvua jo kuukauden jälkeen kampaajakäynnistä. Nyt hiukset näyttävät hyviltä ja terveiltä, ja sitä paitsi, oma luonnollinen väri sopii yleensä parhaiten itselle; oma ihonväri ja kulmakarvat passaavat yhteen hiusvärin kanssa! :)

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! :) Olin itsekin aluksi aivan kauhuissani siitä, että minkäköhän värisinä ne omat hiukseni oikein kasvavatkaan värjäyskierteen jälkeen. Mutta yllätyksekseni väri olikin kiva ja sopii kalpeaan olemukseeni 100x paremmin kuin sysimusta tukka. Itsekin olen vasta värjäyksen lopetettua miettinyt, että ei siinä taida olla mitään järkeä levitellä myrkyllisiä aineita päänahkaan ja iloita uudesta hiusväristä melkoisissa ammoniakkipöhinöissä. Plus siihen touhuun menee hulluna rahaa!

vrase (Ei varmistettu)

Sun hiukset näyttää todella hyviltä! Mulla on itselläni noin 1,5 vuotta nyt kasvatusta takana ja enää 10cm latvoissa. Oon kaks kertaa leikannut aika lyhyeksi polkaksi, mutta nyt kasvatan häitä varten. Värjätty osuus on myös haalistunut aika paljon ja on yllättävän hyväkuntoinen (ehdin olla värjäyskierteessä vain 6 vuotta), joten sitä ei oikeastaan edes asiaan vihkiytymätön omasta väristä erota. Ennen häitä sitten napsitaan loput pois.

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! :) Sullahan on luonnonväri-projekti ihan loppusuoralla! :> Ootko jo ehtinyt hääkampausta suunnitella?

Oma väri, paras väri eli hyvältä näyttää! :)

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! Näinhän se taitaa olla. :)

naked truth

Ihana tukka! Oma väri sopii sulle erinomaisen hyvin :)

Marjo A.
Sparkle.

Kiitti! :)

Kommentoi