Ladataan...
Sparkle.

Jep, edellinen postaus on ajalta ennen vappua. Mutta kuulkas hyvät kansalaiset, tähän on loistava syy: pitkääkin pidemmän radiohiljaisuuden aikana olen suoriutunut loppuharjoittelusta, palauttanut graduni esitarkastukseen, tehnyt puheterapeutin kesälomansijaisuuksia ja saanut ensi syksylle vakituisen työpaikan. Olen myös nähnyt Ultra Bra:n Ruisrockin rantalavalla, päätynyt paikallisliikenteen bussilla Tattarisuon bussivarikolle, todennut olevani sittenkin vain 159cm pitkä, yrittänyt kerätä voimia feisbuuk-kirppismyyntiä varten, potkaissut polveni ihan helkkarin lujaa puiseen sängynreunaan ja nähnyt tämän vuoksi tähtiä, lukenut monta hyvää kirjaa, intoillut Game of Thronesin uuden kauden alkamista, hamstrannut pikku hiljaa kotiimme pienimuotoista viherkasviviidakkoa, viettänyt (en oikeestaan, tein gradua) 25-vuotis synttäreitäni ja jo vähän salaa miettinyt, että miten juhlistaisin maisteroitumistani (lue: katsellut, mitkä Marimekon servetit valitsen juhliini. First things first.), kunhan se mahtava päivä jossain vaiheessa syksyä koittaa. Joten kiirettä on pitänyt, älkää kivittäkö.

Kengät, legginsit, tunika, laukku ja aurinkolasit: second hand. Huivi: A + more.

Kävimme tosiaan yhden yön pikareissun Turussa Ruisrockin aikaan, sillä halusin ehdottomasti nähdä ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen festarilavoille paluunsa tekevän Ultra Bran, jota olen fanittanut teinistä saakka. Sunnuntaina aurinko helli festarikansaa ja olin grillaantua tuossa kokomustassa asussani, kun muut painelivat minishortseissa menemään (btw, aurinko taitaa vihata minua, sillä tuosta vaatemäärästä ja +50 -aurinkorasvasta huolimatta paloin). Mutta UB:n keikka oli täyttä taikuutta, erityisesti se hetki, kun risteilyalus lipui Rantalavan ohitse juuri Vesireittejä -kappaleen soidessa. Harmikseni parhaat rallit jäi soittamatta (kuten Ken Saro-Wiwa on kuollut ja Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!), mutta Ultra Bra oli kyllä livenä yhtä hyvä kuin levyllä. Ja se on kyllä aika uskomaton suoritus. Ruisrockiin mahtui UB:n lisäksi myös energisen ja kreisin keikan vetänyt Tiisu sekä pienoiset kauhunhetket, kun olin liiskaantua väkijoukossa, kun valtavat ihmismassa pyrkivät sekasortoisena massana kahteen eri suuntaan Rantalavalle johtavaa kapeaa kulkuväylää pitkin. Vaikka en yleensä ahdistukaan väentungoksesta niin tuolla Ruississa kyllä vähän puhallutti, kun jouduin puristuksiin väkijoukon keskelle, jonka etenemistä estivät vastavirtaan villiintyneiden virtahepojen lailla kyynärpäät edellä rynnivät Travis Scottin fanit ja tungoksen läpi kiemurteleva Bajamajajono. Tuohon kokemukseen verrattuna Stockmannin Hullujen päivien avajaisaamu alkoi yllättäen tuntua leppoisalta koko perheen eväsretkeltä.

Tämän viikonlopun agendana on parhaan ystäväni vierailu Hessoissa, jeeee! Mutta tuntuu ihan älyttömältä, että kohta kesä on jo ohi, eihän se ole vielä alkanutkaan? Mulla on tänä "kesänä" viikko vapaata elokuun lopussa ja olen suunnitellut muutaman päivän rentoutumislomaa Tallinnaan, jolloin jäisi aikaa myös Helsingissä hengailuun. En ole nimittäin ehtinyt tutustua Helsinkiin yhtään niin paljon kuin haluaisin, kun nämä 8 tunnin työpäivät ja liki 2 tunnin päivittäinen työmatka julkisilla (ah, poikittaisliikenne, rakastan sinua) ovat tehneet minusta fletkumadon, joka vapaa-ajallaan vaan löllöttelee ja katsoo Netflixiä. Mutta Helsinki-tavoitteita on tälle kesälle vielä ainakin retki Suomenlinnaan, Alvar Aallon näyttely Ateneumissa, Taiteiden yö, Siivouspäivä, uusintareissu Kuusijärven savusaunalle, about miljoonan marjakilon hamstraaminen turuilta ja toreilta sekä kaupungin kartoittaminen pyörän selästä. Ja jos sulla on huikeita Helsinkivinkkejä tai haluat ilmiantaa lempparikahvilasi, niin otan mieluusti ideoita vastaan!

Friyay!

x Marjo

Share