Ladataan...

 

Kun mietin elämääni taakse päin, on helppo nähdä syitä ja seurauksia, sattumina näyttäytyviä tapahtumia, jotka kohtalon tapaan ovat johonkin tuuppineet. Mietin monesti myös, kuinka eri tavoin oman tarinani voisi kertoa. Uskon että joka ikisen elämästä löytyy haasteita, synkkiä ajanjaksoja, kiusaamista ja henkisesti rankkoja tapahtumia. Yhtä lailla löytyy myös mahdollisuuksia, hetkiä nousta kaiken yläpuolelle, rohkeutta ja halua ottaa elämä hallintaan. 

Teini-iässä koin ajanjakson, jolloin annoin vastuun omasta onnellisuudesta jollekin muulle. Olin henkisesti niin rikki, että löysin ympäriltäni monia syypäitä omaan huonoon olooni. Luovuin tavallaan vallasta ja ajattelin että on muiden tehtävä minut sieltä kuopasta nostaa, hehän minut sinne olivat tuupanneetkin. Näin itseni aina uhrina jokaisessa tilanteessa, enkä osannut ottaa vastuuta elämästäni. Odottelin jotain uljasta prinssiä, joka tulisi ja nostaisi minut sieltä. Kerroin itselleni melko synkkää tarinaa kohtalostani. 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että itsestä pitää ottaa vastuu, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Uljas prinssi saattaa tulla ja nostaa sinut kerran, mutta paljon tärkeämpää on oppia itse nousemaan kerta toisensa jälkeen takaisin pystyyn. Suuretkaan haasteet eivät tunnu enää pelottavilta, sillä tiedät että kaiken mennessä mönkään, et enää luovuta vaan keksit jonkun toisen keinon päästä tavoitteeseen. 

Se nyt vain on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, edes Suomessa. Sen sijaan mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Jollain muulla tie voi olla miljoona kertaa suorempi ja loivempi kuin toisella, mutta jos perille on päästävä, on se mahdollista myös eri lähtökohdista. 

Itsesääli on melko vaarallista tulevaisuuden kannalta, ja siihen on helppo jumiutua rypemään. Toinen vaihtoehto on hyväksyä tosiasiat, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin valoisamman tulevaisuuden toivossa. Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista. 

Mielipiteitä saa toki aina olla, mutta minusta tämä kuulostaa kiittämättömältä. Missä tahansa muualla kun kertoo, että täällä on ylipäätään mahdollista opiskella ilmaiseksi, eivät ihmiset meinaa uskoa koko ajatusta. Sen lisäksi meille maksetaan siitä, että opiskelemme. Se menee melkein jo omankin ymmärryksen yli. Itse tein töitä koko opiskelun ajan, sillä en halunnut esimerkiksi asua opiskelija-asunnossa. Mielestäni elättämiseni ei ole valtion tehtävä, mutta on hienoa että he ketkä haluavat keskittyä pelkästään opintoihin, pystyvät sen tekemään.

Aina on toki myös poikkeustapauksia, jossa valtion tulisi tukea enemmän yksilöitä. Harmittaa ehkä juurikin sen takia, että ihan tavalliset jampat harmittelevat tällaisia asioita. Siinä tulee luoneeksi sellaista valheellista todellisuutta, jossa odottaa kaiken tapahtuvan ikään kuin itsestään. Vaaditaan asioita ilman, että niiden eteen olisi valmis tekemään mitään. 

 

 

 

 

Pictures: Me & Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hyppäsin eilen Patrickin kyytiin kaupungilta. Meidän oli tarkoitus mennä mustikkamaalle kuvailemaan. Hakaniemen torille kääntyessämme kulman takana olikin auto pysähtyneenä. Teimme äkkijarrutuksen ja saimme auton pysähtymään juuri ennen kuin olisimme osuneet seuraavaan autoon. Juuri kun ehdimme hengähtää läheltä piti -tilanteen takia, tunsimme että joku tulee kovalla vauhdilla meidän peräämme. 

Takaatuleva auto oli suuri hinausauto ja se tuli kovalla voimalla. Olimme niin lähellä edessä olevaa autoa, että räsähdimme samalla sen takaosaan. Mitään ei onneksi käynyt, lukuunottamatta kovia iskuja niskatukeen meillä ja edessä olevassa autossa. Autokin oli tilanteen jäljiltä vielä ajokunnossa, vaikka takaosa oli rytyssä, valot olivat hajalla ja etuosa lommoilla.

Kuitenkin hetken ehdin jo kuvitella, että se on menoa nyt. 

En ollut aiemmin ollut missään autokolarissa, joten olo on vieläkin vähän kummallinen. Mietin moneen kertaan, mitä olisi voinut käydä jos meillä ei olisi ollut turvavöitä. Olen aina todella tarkka turvavyön käytöstä ja taksimatkoillakin olen se ärsyttävä tyyppi joka pyytää muitakin laittamaan vyöt kiinni. Kuitenkin tämän tapauksen jälkeen muistaa taas, miksi se on niin tärkeä. 

Kävimme Dextrassa vielä tarkistamassa, ettei kolauksesta tullut mitään vammoja, eikä pääkään enää jomota tänään. Säästyimme siis todellakin säikähdyksellä. Nyt on kuitenkin vähän sellainen Frendien Rossin newfound respect for life - tyyppinen olo. Ja tietysti hurjan kiitollinen olo, ettei mitään sattunut. Se olisi voinut olla niin pienestä kiinni. 

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla ei ole käynnissä tipatonta tammikuuta, mutta silti tuntuu että kroppa tarvitsee vähän detoxia. Vaikka alkoholia ei ole määrällisesti tullut mitenkään erityisen paljoa juotua moneen kuukauteen, on sellaista tissuttelua tullut tehtyä sitäkin enemmän. Tuntuu, että kaikkiin viikonloppuaktiviteetteihin aina liittyy jollain tapaa alkoholi. Treffit ystävän kanssa oluella, viiniä peli-illassa tai drinksuja tyttöjen illassa. Eikä siinä mielestäni mitään väärää olekaan, silloin kun sitä nauttii kohtuudella. 

Viinittely on mielestäni usein aika ihanaa. Kun tapaan ystävän viinilasillisen ääressä töiden jälkeen, syventyy keskustelut jotenkin helpommin tärkeiden asioiden ääreen ja muutenkin pieni hiprakka on mielestäni mukava tunne. Uskon myös, että lasillisen jälkeen olen usein rentoutuneempi, hauskempi ja helpommin lähestyttävä. 

Kuitenkin itseäni se yksikin lasillinen passivoi. Kotiin tullessani en enää tee mitään "järkevää" enkä varsinkaan urheile. Pienikin määrä saattaa myös vaikuttaa unenlaatuun ja yleisesti seuraavan päivän olotilaan. En myöskään halua totuttaa itseäni siihen, että alkoholi rentouttaa. On olemassa parempiakin tapoja vaihtaa viihteelle.

Päätinkin tämän viikonlopun omistaa kaikelle hyvinvoinnille. Kummallekin päivälle on brunssit, on ulkoilua, perheen luona kyläilyä, treenejä ja elokuvissa käymistä. Tänään ei kallistu kuin smoothie-lasi. Saa nähdä, alkaako seuraava viikko virkeimmissä tunnelmissa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, olitte sitten tipattomalla tai ette!

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Pages