Ladataan...

Olen todella herkkä. En ollut oikeastaan koskaan tajunnut sitä aiemmin, mutta te lukijat aloitte jossain vaiheessa siitä kommentoimaan. Täällä kun tulee avattua omaa mielenmaisemaansa ja siitä saattaa piirtyä hyvinkin tarkka kuva jollekin ihan jo pelkästään juttuja lukemalla. Aloin tutustumaan silloin erityisherkkyyteen ja totesin, että aikalailla kaikki kohdat sopivat minuun. 

Olin ennen ajatellut herkkyyttä jonkinlaisena vahvuuden tai kovuuden vastakohtana. Kuvittelin että herkkä ihminen on sellainen, joka romahtaa heti pienestäkin kritiikistä tai vastoinkäymisestä. No, eihän sillä ole mitään tekemistä herkkyyden kanssa. Herkkyyttä on myös se, että tuntee kaiken voimakkaasti. Nykyään pidän sitä voimavarana. 

Eräs ihminen taannoin kysyi minulta, mihin luovaan toimintaan puran herkkyyttäni? Jouduin miettiä tätä hetken, koska hämmennyin kysymyksestä. Kaipa työni on aika luovaa, mutta sen lisäksi maalaan joskus ja piirrän, vastasin. Hän sanoi että minun pitäisi tehdä sitä useammin. Herkkyys pitää saada paperille, tai jollain muulla tapaa itsestä ulos. Ilman sitä tulen hulluksi.

Tämä jäi pyörimään päähäni moneksi päiväksi, sillä mietin että Nycissä ollessani olin niin kovin onnellinen. Siellä maalasin melkein päivittäin. Voisiko näillä kahdella asialla oikeasti olla jokin yhteys? 

Marssin hämeentien taidetarvikeliikkeeseen ja ostin asioita jotka minua jollain tapaa puhuttelivat. Palasin kotiin muutaman uuden maalipurkin ja pienen canvas-taulun kanssa. Laitoin stereoista ranskalaista pianomusiikkia ja tartuin siveltimeen. Siinä keskittyessäni tuhrimaan kangasta, pääsin niin hyvään flow-tilaan että mielestä katosi kaikki murheet ja stressi. Ainakin hetkeksi. 

Parhaiten pääsen irti kaikesta, kun en yritäkään maalata mitään tiettyä. Seuraan vaan pensseliä ja valitsen värit intuitiolla. Ei rumaa, ei kaunista, ei mitään tarkoituksellista. Ja voin kertoa, että jonkinlainen luova tekeminen tulee ainakin kerran viikossa meikäläisen elämään. Tällaista hengenravintoa on vaikea korvata millään muulla.  

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Täällä ehti näyttämään jo melko valmiilta juuri muuttomme jälkeen (tässä remppapäivityksessä) juuri ennen kuin vanha keittiö revittiin auki. Sen jälkeen keittiön kaappeihin tungettu kama ja muutenkin sinne piilotetut laatikot, jätesäkit ja muut purun alla olevat roinat valtasivat olohuoneen ja siisteys otti taas muutaman askelta taaksepäin. 

Hommat kuitenkin etenevät hitaasti mutta varmasti. Tilasimme keittiön A.S. Helsingöltä, joten odottelemme nyt sen saapumista. Jos firma ei ole entuudestaan tuttu, niin konseptiin kuuluu se, että keittiö rakennetaan Ikean rungon päälle. Meillä on tällä hetkellä siis se vaihe, että rungot on pystyssä, ja odottelemme ovien ja päätylevyjen saapumista.

Saareke on tosiaan todella iso ja sen keittiön puolella on 3 x 80 cm leveät laatikostot. Olohuoneen puolella on puolestaan vain 37 cm syvät kaapit 40 cm ovilla. Ainakin säilytystilaa pitäisi nyt olla reippaasti, enkä malttaisi odottaa että pääsee järjestelemään kaikkia paikkoja kunnolla. Nyt kun asiat on tungettu vähän minne sattuu ja niitä saa olla jatkuvasti etsimässä. 

 

Hanat, allas ja vetimet ovat jo tulleet, mutta ne päästään asentamaan vasta myöhemmin. Meillä tosiaan jäi vanha astianpesukone, kaasuliesi, sekä uuni. Lukijan vinkistä tarkistin vielä että ne ovat standardikokoisia, joten mikäli ne haluaa (tai joutuu) vaihtaa myöhemmin, on se helppo tehdä. 

Keittiön takaseinän kanssa meillä tuli tosiaan hiukan mutkia matkaan kun vanhat kaakelit olivat niin tiukasti liimattuja, että seinä alkoi murentua kun niitä yritettiin poistaa. Piti tehdä pikapäätöksenä valinta siitä, otammeko sittenkin jonkinalaisen välitilan siihen, joka olisi mahdollista asentaa kaakeloinnin päälle. Pähkäilimme tätä muutaman ratikkapysäkinvälin verran matkalla töihin ja lopulta soitimme remontoijalle ja kysyimme, voisiko kaakeloinnin päältä vain tasoittaa seinä. 

Tämä onnistui ja siihen jää nyt tietysti pieni tasoero muuhun seinään verrattuna. Sen näkee sitten, häiritseekö se kuinka paljon, kun koko seinä on valmis. Pähkäilimme pitkään myös valoja, sillä sähköt oli valmiiksi vedetty seinään, joten ne olisi helppo korvata lampuilla. En kuitenkaan keksinyt, millaiset valot siihen haluaisin, kun emme halunneet niistä liian keittiönvalojen näköisiä. 

Yhtenä iltana ystävämme tulivat käymään, jotka asuvat naapurissamme ja joilla on aivan ihana koti. Kyselinkin heiltä ideoita lamppujen suhteen ja Sonjalta tulikin hyvä visio Lampe Gras -tyylisistä valaisimista. Googlailimme hetken ja löysimme hiukan edullisemman version Elloksen valikoimasta. Tilasimme kolme kappaletta mustan värisinä, mutta hiukan jännittää että miltä ne näyttää sitten seinässä ja onko kolme liikaa. Ihanat ne ainakin on, ja tuovat kivaa industrial vibaa mielestäni sisustukseen. Ne sopivat myös hyvin mustakarmiseen lasiseinään ja tiilipintoihin. 

Pahoittelut vähän epämääräisistä ja sotkuisista kuvista, mutta tällaista tämä raksaelämä nyt vain on :D

 

Share

Pages