Evening through my phone

 

 

Viime päivät ovat olleet uskomattoman lämpimiä. Kuvittelin "kesän" olevan jo ohi, kun viime viikolla aamut ja illat alkoivat olla viileitä, tai jopa kylmiä. Hiukan varovaisesti olen aamuisin unisena ulko-oven avannut ja antanut hartioiden rentoutua huomatessani, että ulkona on melkein lämpimämpää kuin sisällä.

Olenkin yrittänyt ottaa nyt kaiken irti tästä palanneesta lämmöstä. Päivisin olen kiikuttanut läppäriäni puistossa ja siirtynyt aina auringon mukaan vapaina oleville pöytä-penkki-yhdistelmille. Olen nauttinut lounaat ja illalliset pihalla ihmetellen sitä, ettei takkia yhtäkkiä tarvitsekaan.

Eilen lähdin lähipuistoon nauttimaan iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä. Kuuntelin äänikirjaa, istuin laiturilla ja yritin silmä kovana bongata lisää delfiinejä tai edes manaatteja huonoin tuloksin. 

Iltapäivä oli kuitenkin kaunis ja nappailin pitkästä aikaa muutamia kännykkäkuvia. Täällä tulee enää harvoin julkaistua puhelinkuvia, mutta nämä halusin jakaa. Ihanaa joulukuun alkua kaikille!

It has been really nice and warm the last days and I've been trying to be outside as much as I can. Been carrying my laptop to the park and having my lunch on a terrace. Yesterday I went along the river to enjoy a quite afternoon by myself. Sat on a pier and tried to spot dolphins or manatees without any success. The afternoon was beautiful and I had to take some snaps with my phone. It's been a while since I shared any iphone photos here, but I just wanted to show these.

Share

Kommentit

Miia M (Ei varmistettu) http://the-happiness-theory.blogspot.fi/

Vautsi mitä kuvia! Ei millään uskoisi puhelimella otetuiksi! :-)

Elisa Lepistö

Joo näissä maisemissa on harvinaisen helppo onnistua kuvien kanssa! Ihan sama millä laitteella niitä ottaa :D Kiitos!

Heinienne (Ei varmistettu) http://myclothingandsomethings.blogspot.fi/

Hei Elisa!

Ajattelin tulla kertomaan (jälleen kerran ;) ), että viime aikaiset postaukset ovat antaneet täällä Suomen puolella, jossa on ollut paikoittain kylmää ja pimeää, ihanaa toivoa siitä, että elämän mutkainen polku on haastettavissa ja lopulta voitettavissa. Lumen laskeutuminen maahan on saanut minut ihailemaan sen kauneutta ja myönnän että suustani pääsi riemun kiljahdus ensilumien aikaan.

Viime vuonna kaamosaika nappasi minut tummaan syliinsä ja jäin sen puristavaan ja ahtaaseen ansaan, paluu pinnalle oli yhtä räpiköintiä, olin ärsyyntynyt, kiukkuinen ja kateellinen toisten kiiltokuvaisesta elämästä ja ihanista matkakuvista.

Mutta nyt katselen kello puoli seitsemän tuohon tuttuun pimeyteen ja naurahdan hiljaa, nautin ison kupillisen aamukahvia ja katselen asuntooni. Tämä on koti ja hyvä paikka, jossa saan olla rauhassa maailmaa, silloin kun siltä tuntuu - silloin kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Kirjoitit postauksessasi Introvertin elämää ihania oivalluksia siitä, kuinka tärkeää oma tila ja rauha onkaan. On tärkeää ladata akkuja, että kestää kohdata maailman nurjat kuin ilon puolet. Tänä vuonna olen ollut täysin fiiliksissä, varmaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana, joulupuuhasteluista ja lahjolistan läpikäymisestä ja suunnitelusta. Askartelin myös elämäni ensimmäisen joulukranssin! :D

Ottamasi kuvat tuovat minulle inspiraatiota ja toivoa siitä, että jonain päivänä palaan käymään Amerikassa. Haluan myös kiittää videoistasi valokuvien ottamiseen. Ystäväni tuleekin sunnuntaina opettamaan minua lainakameran käytössä ja harjoittelemme yhdessä kameralla kuvaamista taas sunnuntaina! Eli toivon juttusarjalle jatkoa, se oli todella kaunis kokonaisuus, mutta informatiivinen!

Ihanaa loppu vuotta sinulle Elisa (ja tietysti hovikuvaajallekin), toivon sinulle paljon unohtumattomia hetkiä, niitä löytää niin lomareissuilta kuin arkisista asioista, kun vain keskittyy olennaiseen. ♥♥♥

Elisa Lepistö

Kiitos paljon! Tosi kiva kuulla, että kaamosaika on ollut tänä vuonna vähän helpompi :) Se on jännää miten joskus se tosiaan vie ihan mennessään ja toisena vuonna tuntuukin ihan kivalta. Ihanaa loppuvuotta myös sulle! Ja toivottavasti Amerikan reissusi toteutuu pian :)

Kommentoi