Haluan olla aurinko

Törmäsin tällä viikolla pitkästä aikaa yhteen tyyppiin, jonka näkeminen ilahduttaa aina suuresti. Hän on niin suloinen, ystävällinen, iloinen ja aurinkoinen tyyppi, että saan pienestäkin kohtaamisesta aina hurjan paljon energiaa. Seuraavana päivänä tältä tyypiltä tuli viesti, joka alkoi näin "Oli kiva törmätä nopsaa eilen, oot ihana pikku aurinko". Ja olin ihan hämmentynyt. Hänhän se aurinko on. Tajusin kuitenkin, kuinka paljon tunnetiloihini vaikuttaa se, millainen toinen ihminen on. Aurinkoisen tyypin tavatessa omatkin kasvot kirkastuu. 

Minulla on muitakin samanlaisia kokemuksia ja tänä kesänä toinenkin energinen, elinvoimainen ja aina hyvällä tuulella oleva tyyppi luonnehti minua  tällaisilla sanoilla ja hämmennyin ihan samalla tavalla. Miten juuri hän voi kokea minut sellaiseksi? Nämä energiat tarttuu kuitenkin myös negatiivisessa mielessä. Jos vastapuoli on esimerkiksi kovin varautunut, laitan itsekin suojamuurin vähän korkeammalle ja toisaalta taas avoimien tyyppien seurassa olen itsekin heti avoin. 

Kira kirjoitti joskus aikoinaan blogissaan, kuinka ihmiset eivät sinut kohdatessaan muista mitä olet sanonut tai mitä olet tehnyt, he muistavat sen millaisen olon olet saanut heissä aikaan. Allekirjoitan tämän täysin ja olen miettinyt sitä monesti sen jälkeen. Mietin myös, kuinka esimerkiksi tällaisella peilaamisella saattaa tulla väärinymmärretyksi. 

Olen itse esimerkiksi vähän sellainen tuijottelija, minkä tiedän olevan paha tapa, mutta rakastan yksinkertaisesti katsella ihmisiä. Parasta on ulkomaillakin parkkeerata johonkin kahvilaan ja fiilistellä ohikulkevia ihmisiä, heidän asukokonaisuuksia ja vaikkapa hiustyylejä. Saan paljon enemmän inspiraatiota esimerkiksi pukeutumiseen juurikin kaupungilla pyöriessä. Tällainen tuijottelu kuitenkin voi tuntua vähän epäkohteliaalta ja aiheuttaa vastapuolessa kurjankin olon. Tiedän itsekin, kun jonkun katseella mittailu on joskus tuntunut arvostelulta, vaikka kyseinen tyyppi olisi saattanut yhtä hyvin ihailla vaikka housujani. Tällaisissa hetkissä kuitenkin epävarmuus varmasti loistaa myös omilta kasvoilta, eikä ole tosiaan parhaimmillaan.

Olisikin ihana olla sen jatkuvan "peilaamisen" sijaan itse se peili. Kun pystyisi kohtaamaan aina ihmiset samalla tavalla iloisesti ja aurinkoisesti, tulisi varmaan kohdanneeksi myös sellaisia tyyppejä. Kaikissa meissä kuitenkin on hyvät ja huonot puolemme, joten olisi mahtavaa kun voisi tuoda ne hyvät pirteet esiin myös muissa. Olla se aurinko, joka piristää heidän päivää joilla on ollut kurja mieli, eikä vajota samantien itsekin alakuloon samaistuessaan niin kovasti muiden tunteisiin. 

 

Jeans- Monki, Shoes - Nelly (here*) Jacket - friend's old, Collar - Onar *adlink

Pictures: Sara Vanninen

Kommentit

aino_ (Ei varmistettu)

Niin osuva kirjoitus, ihanaa kuulla että joku muukin toimii samalla tavalla! Kohtaan toiset todella vahvasti sen mukaan, miten he käyttäytyvät ja avaavat itseään. Myös osui tuo tuijottelu ja ihmisten seuraaminen, varsinkin kun rento perusilmeeni on mietteliäs(vähän kulmat rypyssä). Saatan katsella jotain ihmistä ja hänen asuaan miettien, että onpa ihana asu tai upeat hiukset. Ulospäin se voi näyttää siltä, että katson arvostelevasti. Tätä ei usein edes itse huomaa, ellei sisko tai kaveri huomauta :D

Elisa Lepistö

Tiedän hyvin tunteen :D se on kamalaa, mutta sitä tekee ihan huomaamattaan! Ihanaa, etten ole ainoa :D

janikamariella
janikamariella

i-ha-na postaus! totta puhut!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.