Ihmiset, joita ärsyttää kaikki

En ole small talkin fani lainkaan ja on kestänyt kauan totutella siihen, että sitä vain täytyy harrastaa tietyissä tilanteissa. Jenkeissä ollessa siihen ehti kuitenkin tottumaan hyvin ja se alkoi tulla jo hyvin luonnostaan. Kuitenkin Suomeen palatessa olen alkanut miettiä, kuinka täällä small talk-kulttuuri on usein paljon negatiivismpaa. Siinä missä Jenkeissä kaikki on "AMAZING ja wonderful", täällä kaikki on usein yllättävän huonosti, vaikka oikeasti ei olisikaan.

Tiedättekö kun on ihmisiä, joita tuntuu ärsyttävän kaikki? Joka toinen puheenvuoro alkaa jollain, mikä taas v*tuttaa. Ihmiset, joita ei tunne, ja joiden ei tarvitsisi millään tapaa vaikuttaa heidä arkeensa, tapahtumat jotka eivät kosketa heitä, muiden onnistumiset, jotka eivät ole heiltä millään tapaa pois tai toisten väärin eletty elämä? Tällaisia tyyppejä on tosi paljon ja olen miettinyt, mistä kaikki tuo pahoinvointi johtuu? Keskustelu junnaa ärsyttävien asioiden ympärillä ja asioissa jotka ovat melko kaukana heidän omasta elämästään. 

Onko kyse siitä, ettei oma elämä ole tarpeeksi tapahtumarikasta, vaan pitää sen sijaan puida muiden asioita? Ei uskalleta itse ottaa riskejä tai tehdä mitään, joten arvostellaan niitä jotka uskaltavat? Tai onko kyseessä oma riittämättömyyden tunne, jota peilaillaan muiden onneen ja saavutuksiin ja yritetään painaa niitä alas toivoen sen samalla nostavan itseään vähän ylemmäs? Vai onko kyseessä tottumiskysymys? On helpompi valittaa kaikesta, kun on yksinkertaisesti vain tottunut tekemään niin?

Varmasti useasti kyseessä on monen asian summa. Silti jaksan ihmetellä, kuinka tyhjänpäiväisistä asioista ihmiset tuntuvat ärsyyntyvän. Turhista julkkiksista, naapurin uudesta autosta, puolitutun ylennyksestä, televisio-ohjelmista tai sukulaisen elämäntapamuutoksesta. Tuntuu jo ajatuksen tasolla todella kurjalta elämältä sellainen, jossa täytyy pahoittaa mielensä niin useasti, asioista jotka eivät oikeastaan millään tapaa liity itseensä. Mitä vähemmän näihin asioihin kiinnittäisi huomiota ja antaisi omaa aikaansa, sen vähemmän niitä huomaisi omassa arjessaan.

Itse ainakin mielummin kuulun heihin, jotka puhuvat mieluimmin ajatuksista, asioista, tunteista ja oivalluksista, kuin siitä mitä muut ihmiset tekevät. Haluan itse tehdä, nähdä, kokea ja keskustella oikeista asioista. Haluan keskustellessani tietää miltä erilaiset asiat tuntuvat, mitä ajatuksia jostain herää? Haluan puhua vaikeistakin asioista, kuolemasta, peloista, unelmista, henkisyydestä, epävarmuudesta, virheistä, oppimisista, maailmankaikkeudesta ja älykkyydestä. Meissä kaikissa on niin paljon syvyyttä ja kaikki mielenkiintoisimmat asiat löytyvät pinnan alta.

Miksi siis tuhlaisimme aikaamme keskittämällä kaiken energiamme asioihin jotka muissa ihmisissä ärsyttää? Miksi emme keskity etsimään sitä hyvyyttä, kauneutta ja upeutta mitä ympärillä on ihan yhtä paljon? Seuraavan kerran, kun meinaan kysyä "mitä kuuluu?" taidankin kysyä jotain yllättävämpää, kuten "mistä olet haaveillut lähiaikoina?". 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Tiedän todellakin ihmistyypin, ja pahinta on se, että tollainen negatiivisuus tarttuu! Mullakin oli joskus tapana alottaa kaikki keskustelut valittamalla jostakin, mutta nykyisin olen tietoisesti yrittänyt kääntää sävyä positiivisemmaksi, koska jos small talk on pelkkää valittamista, kaikilla on loppujen lopuksi vaan paha mieli.

Elisa Lepistö

Se on just noin! Ja jotenkin alkaa itsekin huomata niitä kaikkia ikäviä asioita paljon helpommin, kun juttelee jonkun kanssa jonka höpöttely on pelkkää negatiivisuutta. 

Olen tuntenut paljonkin tällaisia ihmisiä ja olen myös ollut itsekin juuri sellainen valittajatyyppi. Paha olohan siitä vaan tulee. Mutta uskon, että olet täysin oikeilla jäljillä noiden motiivien suhteen. Itselläni se johtui sellaisesta syvästä ja laaja-alaisesta tyytymättömyydestä omaan elämään ja itseen. Sitten kun sai kiinni siitä miten omaa elämäänsä haluaa elää ja itseään toteuttaa, ei ollut enää mitään tarvetta valittaa tai miettiä toisten tekemisiä. :) 

Elisa Lepistö

Siitä se varmaan usein johtuu. Itsekin olen ollut valittaja joskus aiemmin. Omalla kohdalla tuntuu ettei se välttämättä ollut edes niin paljon sitä tyytymättömyyttä (vaikka toki sekin varmasti näytteli suurta osaa) vaan suurin syy oli se, etttä se oli se ilmapiiri mikä ympärillä oli ja siihen lähti helposti mukaan. 

möö (Ei varmistettu)

Mietin tätä ihan samaa viimeksi eilen, kun luin jonkun Iltalehden Patrik Laineeseen liittyvän FB-päivityksen kommentteja. Heti ensimmäinen kommentti oli tyyliin: "Vituttaa kun Patrik Lainetta hehkutetaan koko ajan. En jaksa enää lukea yhtäkään artikkelia hänestä, voitaisiinko keskittyä Suomeen joukkueena, oksettaa jo koko Laine-sana." Siis ihan oikeasti, kuinka joku voi välittää niin paljon??? :D Ei kukaan pakota lukemaan niitä uutisia. Ja tässäkin tapauksessa kyse on huippulahjakkaasta nuoresta, miksi ihmeessä sitä ei hehkutettaisi??? Kuinka joku kokee sen oikeudekseen, että oman henkilökohtaisen ärsytyksen takia KUKAAN ei saisi uutisoida tästä Suomen megaurheilulupauksesta. Suorastaan nolottaa tuollaiset kommentit, että joku jaksaa vääntää ärsytystä noin pikkumaisista jutuista. Ärsyttää (heh) tämmöset joka-pikku-asiasta-ärsyyntyjät! :D

Mutta joo luulen, että yleisellä tasolla tää suomen valitus-small-talk-kulttuuri on vaan hyvin syvälle juurtunut tapa. Huomaan välillä itsekin, kuinka puolituttujen kanssa niin helposti voisi lipsahtaa valituksen puolelle, kun yrittää keksiä luontevia puheenaiheita. Oonkin tietosesti joutunut pyrkimään tästä pois, ja vähitellen päässyt vihdoin siihen zen-tilaan, että pikkuasioista vääntäminen vääntämisen vuoksi on karsiutunut puheesta pois. Sempä takia pyrin yleensä myös välttämään tällaista valittamisesta valittamista (kuten toi mun yllä oleva kappale oikeestaan on :D), sillä se vaan ruokkii samaa turhaa kehää, joka ei johda mihinkään. Parempi antaa kommenttien vaan lipua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja nautin siitä, että pystyn olemaan välittämättä, ja keskittymään oleellisempiin, kivempiin juttuihin. :)

Annis (Ei varmistettu)

Oon samaa mieltä, että toi on monille vaan sellanen juurtunu tapa. Varsinkin puolitutuille puhuttaessa, kun on vaikea keksii puheen aihetta ni monelle on helpointa valittaa :D ton kontrastin small talkin negatiivisuudessa huomaa kyllä aina kun on viettäny pidemmän ajan ulkomailla. Vaikka esim jenkkien small talk on usein vähän teko pyhää (kasvotusten hehkutetaan jotain asiaa/tyyppiä, vaikka oikeesti ajatellaan ihan muuta ja puhutaan selän takana paskaa) ni jää sen kuulemisesta ainaki vastapuolelle paljon parempi fiilis :)

Elisa Lepistö

Se on tosiaan ikävä oravanpyörä. Mutta toisaalta, se toimii myös toiseen suuntaan! Kun alkaa puhua asioista, jotka ovat ihanasti, huomaa niitä enemmän ympärillään ja saattaa saada jopa oman hyvän tuulen tartutettua muihin. Ja sekös vasta on mahtavaa! :)

Ajatuksen kanssa

Hep hep! Oon täysin samaa mieltä postauksen ja kommentoijien kanssa, MUTTAAA oon myös kuullut tällaista tutkittua tietoa, että valittaminen on yksi "small talkin suuntaus", sillä valittamisella voi helpommin tuntea yhteenkuuluvuutta ihmiseen, jonka kanssa ei ehkä muuten olisi mitään yhteistä. Hassua tavallaan. :D Ehkä Suomen hääppöinen small talk -kulttuuri on tästäkin syystä siis niin negatiivissävytteinen. "Valittaminen on helppoa", jos ei meinaa löytyä muuta sanottavaa. 

AnotherTaru (Ei varmistettu) http://blog.anotherstory.fi/

Argh, tiedän tyypin. Mun mieleen oon jäänyt semmoinen lause, jossa todetaan, että valittaa saa, jos itse ei pysty asialle mitään tekemään. Jos taas valittaa asiasta, johon itse voi vaikuttaa... No, miksi valittaa? Mä olen aikuisiällä ihan kylmästi katkaissut suhteen parin tyypin kanssa, jotka oli niin valittajia, etten enää jaksanut. Itse masennuin aina heidän tapaamisten jälkeen ja huomasin tosiaan, että se tarttuu. Mulla sattui tässä yks maanantai työvuoron jälkeen niin, että törmäsin työvuoroon tulleisiin työkavereihin ja olin niin iloinen ja pirteä, että ne kysyi miks mä oikein hymyilen maanantaina. Sanoin, että hei, jos mulle vittuillaan kassalla ja muutenkin ollaan töykeitä, niin kyllä nyt jonkun täytyy pitää positiivisuutta yllä. Työkaverit väähn hämmentyi, mutta antoi selkeesti propsit, koska nekin lähti sitten hymyillen töihin, vaikka selkeästi harmitti tulla aurinkoisena ma-iltana työvuoroon. Hymykin tarttuu!

Elisa Lepistö

Mä oon paljon pohtinut tota, koska oon vähän samaa mieltä sun kanssa, että oma hyvinvointi pitää laittaa etusijalle ja huomaan myös, että joidenkin todella negatiivisten henkilöiden kohdalla yhteydenpito jää todella vähiin. Mutta kun sitä miettii niin päin, että niillä kenellä on tosi negatiivinen meininki, on varmasti myös tosi rankkaa itsellä henkisesti kun sitä pitää purkaa ulospäin sillä tavalla. Niin onko sekään oikein, että sellaiset tyypit vain rajaa pois? Kirjoitin joskus tästä, että mielestäni on tärkeää miettiä millaisessa seurassa viettää aikansa, mutta jälkikäteen olen alkanut miettiä tätä uudestaan, enkä oikein tiedä enää mitä mieltä olen. 

Mutta IHANA toi sun asenne ja varmasti tarttuu myös muihinkin ihmisiin! Ja hymy tarttuu AINA :) <3 Pidä toi sun positiivinen meininki!

maitokahvi
Päivän ajatus

Hyvä  kirjoitus! Meidän kulttuurissa kieltämättä valittaminen on aika sisäänrakennettua. Vähän ehkä hymyilyttää tääkin, miten helposti tämä teema kääntyy siihen, että valitetaan, miten paljon muiden ihmisten valittaminen ärsyttää :D Itse suhtaudun siihen vähän niin, että jokaisella ihmisellä on varmasti omat syynsä valittamiseen; kaikki toimivat aina senhetkisen henkisen kapasiteettinsa mukaan. Itsekin olin joskus aika kova valittaja, mutta ajattelen, että tuolloin en vain osannut toimia toisin. Nykyään valitan aika harvoin (lähinnä stressaantuneena tai väsyneenä), koska voin henkisesti niin paljon paremmin kuin ennen. Loppujen lopuksi valittaminen on eniten pois valittajilta itseltään, kuten sanoitkin, ja me voimme vain valita oman suhtautumisemme.

Just tänä aamuna luin Eckhart Tollen instagram-tililtä seuraavat sanat: "Wherever you are, be there totally. If you find your here and now intolerable and it makes you unhappy, you have three options: remove yourself from the situation, change it, or accept it totally." Pidän tästä filosofiasta tosi paljon :)

Elisa Lepistö

Hahaha sepä se! Valitetaan, että joku valittaa tai valitetaan että jotain kiinnostaa mitä muut tekee, eli valitetaan siitä mitä joku muu tekee :D Melko paradoksaalista kieltämättä! Mutta olen ihan samaa mieltä, ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Silloin kun on itsellä henkisesti hyvä olla, saataa unohtaa ettei kaikilla ole sama tilanne. Toi oli hyvä lause! Pitää painaa mieleen <3

Taru Mari
Stuff About

Olen itsekin pyrkinyt vähentämään turhaa valittamista. Ja olen kyllä myös huomannut että se tarttuu! Pitää vain yrittää saada ne helposti ärsyyntyvät ihmiset näkemään asiat positiivisemmin. :D

Elisa Lepistö

Se tuntuu välillä olevan vaan ihan loputon suo, kun aina löytyy kuitenkin jokin asia, mikä on huonosti :D Joskus yritin tehdä tota ihan väsymykseen asti. Ja halusin yrittää myös ymmärtää, joten kyselin aina "mikä siinä siis ärsyttää". 

naked truth

Jep, valittaminen tarttuu, varmaankin sen takia että ihmiset yrittävät reagoida aina sosiaalisesti suotavalla tavalla ja negatiiviseen kommenttiin vastataan helposti että ''niinpä, oon samaa mieltä!!'' Ei viititä olla eri mieltä. Siitä se lumipallo lähtee pyörimään ja kaikilla on sitten loppujen lopuksi vaan paha mieli. Itekin sorrun välillä valittamaan, mutta heti kun huomaan sen - yritän keskittyä positiivisiin asioihin! :)

Elisa Lepistö

Noinhan se on. Tuntuu oudolta hehkuttaa elämän ihanuutta, jos toinen on juuri heittänyt täyslaidallisen harmituksia, kurjaa mieltä ja ärsytyksen aiheita päälle. Mutta onneksi lumipallo-efetki menee kumpaankin suuntaan :)

Senja_ (Ei varmistettu)

Kiitos Elisa taas ihan mahtavasta tekstistä! Ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun puet postauksen muotoon juuri omassakin päässä pyörineet mietteet.

Täytyykin ehdottomasti kokeilla tota "Mistä olet haaveillut viimeaikoina?" :)

Kiitos siitä, että blogisi(/sinä) on aina yhtä ajatuksiaherättävä ja älykäs!

Elisa Lepistö

Voi ihanasti sanottu Senja! Kiva kun luit <3 Kiitos!

Sofiammla

Olen samaa mieltä kuin ylemmällä kommentoinut, että negatiivisuus todellakin tarttuu:/ Varmaa se mihin on totuttu,vaikuttaa paljon esim. jos on tottunut että ainainen valittaminen on ok, eikä siinä ole sen ihmeellisempää niin sitä tekee automaattisestikkin.

Esimerkiksi sieltä mistä olen kotoisin niin small talk on iso osa arkea, ja siellä kun kysytään mitä kuuluu niin, automaattisesti vastaus on hyvää/hyvin menee. Tämä on vähän niinkuin "käyttäymiskoodi" siellä päin:D 

Elisa Lepistö

Joo se on jännä, että Jenkeissä jengi menis ihan puihin jos sanois, että oikeestaan ei kuulu kamalan hyvää :D Mutta toisaalta hyväntuulisuuskin tarttuu onneksi! 

Janina F. (Ei varmistettu) http://thefeelgooddiary.com

Hyvä teksti taas! :) Valittamisen kuuntelu on jotenkin tosi tylsää ja se fiilis tarttuu helposti. Joskus tulee kyllä itsekin valitettua (ei kyllä muiden onnistumisista!) ja sen voin sanoa, että samantien kun se valitus on tullut ulos suusta, niin olo on lähinnä vaan huonontunut :D Harmittaa, että on levittänyt sitä omaa hetkellistä kökköä fiilistä eteenpäin. Kauheinta näissä _jatkuvasti_ juuri toisten tekemisistä/vaatevalinnoista/treeni-intoiluista/some-postauksista ym. valittavissa ihmisissä on se, että tietää siinä taustalla olevan sen ihmisen huono olo itsensä kanssa. Sitten kun se ihminen on vielä joku tuttu/läheinen, niin haluaisi vaan saada hänet ymmärtämään, ettei se oma huono olo missään nimessä parane toisten lyttäämisellä, päinvastoin! "You never look good trying to make someone else look bad" ja tohon voisi myös vaihtaa "...never feel good trying..."

Elisa Lepistö

Kiitos Janina! Ja oon kyllä ihan samaa mieltä tossa!! Siitä tulee vaan entistä kurjempi olo. Tottakai joskus auttaa, kun joku oikeasti painaa, että pääsee sen jollekin purkamaan, mutta suurin osa valittelusta on sellaista keksimällä keksittyä huonoa ilmaa. 

Larsson (Ei varmistettu)

Hei Elisa, olen suhteellisen uusi lukija blogissasi, ja ajattelinkin laittaa viestiä ensimmäistä kertaa. Tykkään blogistasi ihan hirmuisesti ja lueskelen mielelläni syvällisiä pohdintojasi ja elämän oivalluksiasi. Vaikka käsitteletkin erilaisia aiheita (jotkut raskaampia kuin toiset), saan blogistasi valtavasti energiaa ja positiivisia fiiliksiä. Eli ei muuta kuin hyvää työtä, positiivisia fiiliksiä ja rutkasti hymyä sinne. Kiitos loistavasta blogista ja kaikkea kivaa tulevalle kesälle!

Elisa Lepistö

Moi Larsson ja kiva kun kommentoit! Ihana kuulla että saat täältä energiaa ja positiivisia fiiliksiä! <3 Ja kiva kun luet! Ihanaa kesää sullekin!

Gisette
Tuonti Tarinaa

Olipa hyvä postaus. Olen huomannut saman asian. Suomalaiset, etenkin Kaenuulaiset saattavat katsoa vähän ihmeissään, jos rupeat liikaa hehkuttamaan onnellisuuttasi ja tyytyväisyyttäsi elämääsi kuulumisia kysyttäessä. Täällä se on ihan normaalia, että joku asia aina vähän hiertää ja sapettaa. Siitä sainkin idiksen oman blogini avaukseen...kitistään sitten ihan random jutuista kunnolla, tosin puoliksi huumorilla :D Totta se on, että täällä negatiivisuus tarttuu nopsaan, jos ei tee työtä sen eteen, ettei lähde aina mukaan jauhamaan negatiiviseen sävyyn asioista. Täällä muistetaan harvoin mainita positiivisia asioita missään esim. muiden tekemisistä, persoonallisuudesta, työstä, työkavereista etc...kaikki lähtee aina siitä "no kun sekin" asetelmasta. Asuin muutaman vuoden Englannissa ja siellä small talk aiheet vaihtelivat ihan laidasta laitaan, ihmiset sanoivat aika avoimesti miten menee(olin asiakaspalvelu työssä), mutta vaikka jollain olisikin ollut vähän huonompi päivä niin mentaliteetti oli, että "No, huomenna on uusi päivä, mitäs pienistä". Siellä puuttui myös työpaikka/naapuri/ihan mikä tahansa kateus ja kellään ei ollut tarve painaa toista alaspäin ja ihmisiä kannustettiin aina eteenpäin(mikä ikinä tilanne olikin), hyvin harvoin kuulin myös kenenkään arvostelevan toisia ihmisiä millään tavalla...siellä ei paljoa näkynyt ns. "mielensäpahoittajia" tai yli hilseen menevää vihan värittämää maahanmuuttokriittisyyttä, mitä täällä puskee nyt joka tuutuista. Siellä oli ikään kuin lupa olla onnellinen elämässään ja tyytyväinen itseensä. Täällä näyttäisi menevän vielä hetki, että joka puolella siihen päästään. Itse voimme onneksi luoda omaan ympäristöömme positiivista ilmapiiriä. Olen monesti miettinyt, että mistä tämä negatiivinen mentaliteetti juontaa juurensa, koska Suomessa vielä kaikki asiat ovat aika hyvällä tolalla, mutta silti me valitamme enemmän kuin yhdenkään muun maan kansalaiset joita olen tavannut. Hahahahaa....valitinpas nyt taas vaihteeksi vähän itsekin :D Mutta toi oli hyvä idea, sen " Mitä kuuluu?" sijasta vois heittää jotain aivan muuta, mihin olisi hankalampaa vastata mitään negatiivista :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Valittaminen on niin tyhmää! Itse valitan lähinnä asioista joille ei välttämättä mahda oikein mitään - huono politiikko, jossain kestää ja kestää itsestä riippumattomista syistä, naapuri kolisuttelee öisin, ajattelemattomat ja tympeät ihmiset jne. Säästä en niin valita, kyllä ne enemmän liittyy ihmisten käytöstapoihin yms. Valitan ja puran jollekulle joka ei myöskään mahda mitään, mutta ettei se patoudu täysin sisälle hiljaisena raivona. Se on varmaan se syy miksi valitetaan. Joskus onneksi voi löytyä ratkaisukin kun tarpeeksi kauan murehtii ja joku voi konsultoida, ja jotain hyvääkin voi seurata sen tuloksena. Mutta onhan se käsittämätöntä valittaa ihan kaikesta. Säästä voi Suomessa selvitä hengissä, mutta ihmiset voivat tappaa vähintään välillisesti. Tosin ei siihen kolinaankaan vielä kuole, heh, että jotain positiivista omassakin elämässä. Ois vaan niin siistiä löytää ratkaisu siihen, koska musta olisi kamalinta lähestyä valittamismielessä naapuria suoraan. Ei, ei auta kuin valittaa itsekseen.

johni (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/dejohanna/

No älä! Palasin just itse myös Suomeen kuuden vuoden tauon jälkeen ja ensimmäinen asia, jonka huomasin, on se, että täällä se "small talk" on valittamista. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että se on varsinkin vanhemmalla ikäpolvella kulttuurikysymys. Heille on luontevaa aloittaa keskustelu jonkun kanssa valittamalla, kuinka on niin kuuma tai olipa taas töissä ärsyttäviä asiakkaita jne. Eli se on heille vain sitä tavallista jutustelua. Valittaminen myös tarttuu todella helposti ja sen ohella negatiivinen ajattelutapa, mutta itselläni on sellainen prosessi käynnissä, jossa opin sivuuttamaan nämä negatiiviset kommentit ja vaihtamaan puheenaiheet positiivisempaan päin. Niin se positiivisuuskin sitten tarttuu ;)

Kommentoi