Iloitse onnistumisistasi, äläkä vertaa muihin

Tiedän, että olen jalkalihaksiltani paljon heikompi kuin monet muut naiset. Minulla on aina niin lihasta, kuin rasvaakin kerääntynyt helpommin ylävartaloon ja jalat ovat pysyneet sellaisina syömäpuikkoina. Oli todella pitkään epämotivoivaa tehdä jalkaliikkeitä, kun painot olivat ihan mitättömiä ja pelkkä kyykkäyskin tuntui reisissä. Lukemattomia kertoja ollessani body pumpissa tai salilla, on minun käsketty vain laittaa reippaasti enemmän painoja vastusteluistani huolimatta. Muutama vuosi sitten yksi treeni ajoi minut jopa ylikuntoon, kun pt teetätti minulle niin kovan jalkatreenin.

Koska ylikunto oli suoraan sanottuna todella p*rseestä, ja maksoi minulle monen viikon treenit, olin ollut sen suhteen todella varovainen ja jopa pelännyt kovia kuormia. Kerran jopa suutuin yhdelle crossfit-tyylisen tunnin vetäjälle eräällä salilla, kun hän yritti pakottaa minulle kovempia painoja, enkä meinannut saada tankoa edes niillä 10 kiloilla irti maasta. "Hei come on, kyllä sun toi pitää saada ylös!" oli varmasti tarkoitettu motivoivaksi kannustukseksi, mutta minut se vain suututti. 

Jollekin tuollainen valmennustekniikka varmasti toimiikin. Tulee sellainen raivo, että miten en pysty tähän kun muutkin pystyy? Itse lähinnä vain lannistun, kun koen valmentajan ajattelevan minun jotenkin sluibaavan vaikka todellisuudessa annan kaikkeni. En halua mennä salille monta kertaa viikossa vain kuulemaan, kuinka surkea olen. Kaipaan täysin erilaista motivaatiota. Kun vuosi sitten aloitin TFW:llä, tajusin minkä takia ne kovat painot on aina ennen ahdistaneet ja se on ollut juurikin tuosta valmennustavasta. TFW:llä kun ei ikinä verrata muihin, ei koskaan vaadita tekemään enemmän kuin on kykeneväinen ja kannustetaan ottamaan iisimmin, jos jonain päivänä ei ole ihan 100 prosenttinen olo. 

Meillä ei puhuta naisten ja miesten punnerruksista, tai muutenkaan vaikeammista tai helpommista liikkeistä. Jokainen liike on aivan yhtä hyvä ja tärkeintä on se, että treenaaja itse pääsee haastamaan itseään. Mikäli joku ei haasta tarpeeksi, saa skaalattua liikettä raskaammaksi ja mikäli johonkin ei pysty, mietitään korvaava liike. Ei ole tarkoituksena kilpailla ketään vastaan, vaan jokaista kannustetaan, oli hän sitten huippukunnossa tai ensimmäistä kertaa salilla. 

Siellä minua ei koskaan hävetä kysyä helpompaa liikettä, mikäli joku tuntuu liian rankalta, sillä kukaan ei katso kieroon. En pystynyt yhdessä vaiheessa tekemään ojentajapunnerruksia edes jalat maassa, joten sain aina sellaisen kuminauhan avuksi liikeeseen. Kun kuun viimeisellä viikolla nostamme maksimituloksia, ei sillä ole mitään väliä nouseeko sieltä 20 kiloa vai 200. Mikäli se on jonkun henkilökohtainen ennätys, hurraa koko jengi saavutukselle. 

Ja niin, enää ne isot painot ei todellakaan ahdista, vaan nälkä kasvaa treenatessa. Ensi viikolla meillä on tosiaan maksimipäivä, ja veikkaan että sieltä mavesta nousee ainakin se 65 kg, luultavasti enemmänkin. Monille varmasti naurettavan kevyt paino, mutta iso askel meikäläiselle! Tärkeintä onkin mielestäni aina muistaa se, mistä on lähdetty liikkeelle ja se, mitkä on tavoitteita. Jos alkutilanne on ollut sellainen, että muutaman rappusen nousu hengästyttää, saa, ja pitää olla todella ylpeä juostessaan ensimmäistä kertaa vaikka puoli kilometriä putkeen. 

Joten ei vertailla liikaa itseämme muihin, ellei se ole inspiraation hakemista, vaan keskitytään siihen omaan tekemiseen. Muistetaan myös iloita niistä onnistumisistamme, vaikka matkaa varsinaiseen maaliin olisikin vielä paljon. Olemme ainakin aina himpun verran lähempänä sitä. 

 

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

IHANA POSTAUS! Ja törkeen raivostuttava ohjaaja!! Se ei tiennyt CrossFit-ohjaamisesta mitään. Nimittäin tuo kuvauksesi TFW:stä kuvaa ihan yhtä lailla meidänkin CrossFit -boksia ja lajia ylipäätään: "ei koskaan vaadita tekemään enemmän kuin on kykeneväinen ja kannustetaan ottamaan iisimmin, jos jonain päivänä ei ole ihan 100 prosenttinen olo." Kaikki muu on mun mielestä vaan huonoa ohjaamista. :(

Onnea maastavedon pr:ään ja kiitos vielä tästä kirjoituksesta! :)

Elisa Lepistö

Joo se ei ollutkaan mikään crossfit sali, vaan ihan tavallinen kuntosaliketju. Kaikilla crossfit-saleilla millä oon käynyt, on ollut tosi hyvä meininki! :) Ja kiiitos! Kiva kun tykkäsit :)

Susanna (Ei varmistettu)

Ihanaa et puhut tälläsestäkin asiasta! Pystyn samaistumaan tosi hyvin, koska oma lajitaustani on joukkuevoimistelussa, olen tottunut treenaamaan ilman lisäpainoja ja voimistelu-urani jälkeen käynyt enimmäkseen ryhmäliikuntatunneilla joissa tehdään oman kehon painolla. Ja aina kun käyn esim. body pumpissa ja biisien välissä vaihdellaan painoja, niin ohjaaja huutaa aina että naisille sitten vähintään x-määrä painoja! Ja usein vielä mulkaissut minua, kun mulla ei vaan yksinkertaisesti ole niin paljoa voimaa kuin muilla vaikka varmastikin näytän urheilulliselta ja siltä että jaksaisin enemmän. Ja yleisesti muutenkin ärsyttää munkin salilla vallitseva kulttuuri, että kenellä on eniten painoja on paras. Musta on parempi, että tekee laadukkaasti itselleen sopivilla painoilla, kuin että väkisin laittaa ohjaajan käskemät painot ja pahimmillaan jopa loukkaantua sen takia.

Elisa Lepistö

Ah, mä niin tiedän mistä puhut! Ja ihan sama ongelma ollut aina täälläkin entisenä tanssijana. Se on ihan hölmöä kun jengi alkaa riuhtomaan itselleen aivan liian isoja painoja huonolla tekniikalla. Ei oo ihme jos paikat menee rikki siinä vaiheessa. Sen takia on hyvä keskittyä tekemään vaan se oma paras suoritus, eikä tuijotella liikaa kilojen perään. Kiva kuulla että mulla on kohtalotovereita :D <3

Ainojee (Ei varmistettu)

Niinpä!! Mulle tulee välillä kauhea kiukku ohjaajaa kohtaan, joka hyvää hyvyyttään kannustaa että kaikki jaksaa vielä ja näin jaksaa tehdä tehostaakseen liikettä! No en piru vie jaksa enkä osaa!! :D Oon lähtenyt kuntoilemaan pitkän epäsäännöllisen/taukojakson jälkeen, olen huonommassa kunnossa kuin näytän ja pistäähän se ärsyttämään kun ei vaan pysty siihen, mihin tuntuu että jokaisen tulisi pystyä. Mutta tästä vaan kuntoa rakentamaan rauhallisesti ja onnistumisista iloiten - uskalsin just laittaa 2,5 kiloa tangon lisäksi penkkiin!!:D

Elisa Lepistö

Ah, tiedän tunteen! Ja hei, toi on jo 25 kg (jos tanko on 20 kg) ja sehän on tosi hyvä penkkipaino! Ja just niin, rauhassa vaan omaa kroppaa kuunnellen. Niille ohjaajillekin voi sanoa tiukasti vastaan jos ne ei tajua ettei kaikilla ole samanlaisia voimatasoja :D Tsemppiä treeneihin! 

mystery
Vision One

Mulla taas on niin että jalat on olleet aina supervahvat mutta esim vatsalihaksissa ei ole MITÄÄN voimaa vaikka yritänkin niitä kovasti treenata, ja samalla tavalla joskus ohjaajat on huutaneet että kyllä mun nyt on pakko pysyä lankussa minuutti, ilman että on polvet maassa :D mäkin oon nyt löytänyt paikan jossa ei kommentoida yksittäisten ihmisten suorituksia noin.

emmms (Ei varmistettu)

Hyvä postaus! Ja siis 65kg on hyvä tulos! Itsellä on jalat aina olleet vahvemmat kuin kädet, eikä silti maasta nouse juuri tuon enempää.

Nm (Ei varmistettu)

Ihana teksti, kiitos Elisa!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.