Kiihkeitä keskusteluja sukupuolineutraaliudesta

Olen seuranut Instagram storiesin puolella Saran huikeita illallisia eri maiden mukaan, ja miettinyt jo kauan että idea pitäisi apinoida. Nyt vihdoin sain aikaiseksi ehdottaa sitä ystäväpariskunnille, ja he innoistuvat ajatuksesta heti. Meitä on siis neljä pariskuntaa, jotka kukin valmistavat vuorollaan illallisen jonkun tietyn maan mukaan. Maateema näkyy muutenkin ja sen mukaan pukeudutaan ja mietitään aktiviteetteja. 

Eilen oli ensimmäinen illallinen ja maana Japani. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja asetti riman korkealle, enkä malttaisi odottaa seuraavaa kertaa. Illan aikana tuli myös käytyä hyviä keskusteluita, joista osa saattoi jopa hiukan kiihdyttää allekirjoittanutta. Välillä pieni tunteiden kuumeneminen on kuitenkin ihan tervetulluttakin. Niin kauan kun asioista voidaan puhua, eikä homma mene huutamiseksi, on keskustelu hedelmällistä. 

Puhuimme muun muassa siitä, määrittääkö biologia sukupuolen, täytyisikö lapset kasvattaa sukupuolineutraalisti ja miksi nämä asiat ovat tärkeitä. Aiheena oli myös kulttuurinen omiminen ja loukkaantumisen kulttuuri. Ystäväni sanoi "joo siinä vaiheessa mä huomasin että Elisa on vihainen kun se aloitti puheenvuoron lauseella "sä olet suomalainen valkoinen heteromies"." 

Olen sitä mieltä, että tänä päivänä joutuu miettimään välillä liikaakin sitä, loukkaako toiminnallaan, sanamuodoillaan tai esimerkiksi pukeutumisellaan jotain. Mutta jo se, että näitä asioita joutuu miettimään, kertoo siitä kuinka paljon on muutaman vuoden sisään päästy eteenpäin tasa-arvokeskustelussa. Monet asiat ovat nimittäin niin juurtuneita ajatteluumme, että niitä ei edes tiedosta. Kuinka paljon esimerkiksi kielellä on vaikutusta toimintaamme alitajuisesti? Ohjaako se esimerkiksi urapolkujamme tiedostamattomalla tasolla? On esimies, palomies, lakimies ja valtionpäämies. Ja sitten on esimerkiksi aulaemäntä tai tarhatäti.

Silloin kun on esimerkiksi urheilullinen cis-sukupuolinen mies, on helppo sanoa että siksi on miesten punnerrukset, koska miehet nyt vain ovat naisia fyysisempiä. En itsekään kiistä, etteikö meissä olisi eroja. Mutta miehet eivät ole mikään homogeeninen joukko, täynnä urheilullisia alfa-uroksia. Sitten kun johonkin lätkäistään sukupuolileima, ja löydät itsesi sen ulkopuolelta, voi tulla melko joukkoon kuulumaton fiilis. Joonas kirjoitti jonkin aikaa sitten loistavan keskustelunavauksen siitä, mikä tekee miehestä miehen. 

Tällaisen keskustelun myötä on myös tullut pohtineeksi omaa naiseuttaan ja sitä, kuinka alitajuiset naiseuteen liittyvät roolit ovat saattaneet omaa elämää johdatella. Eilen minulta kysyttiinkin, mistä asioista koen jääneeni paitsi minuun kohdistuneiden sukupuoliodotusten takia. Tässä onkin ehkä ongelmallisinta se, että se tiettyyn suuntaan tuuppiminen on ollut niin hienovaraista, että niitä on vaikea osoittaa jälkikäteen. Minulle on annettu valinnanvapaus opiskella ja harrastaa, mitä haluan ja on kannustettukin löytämään omat juttuni. Ovatko valinnat sitten kuitenkaan olleet täysin minun? 

Olen monta kertaa kokenut itseni lokeron ulkopuoliseksi ja naiseuteen liitettävät piirteet vieraiksi. Minulla ei ole hoivaviettiä, en pukeudu kovin naisellisesti eikä minulla ole naisellista vartaloa, en ole siisti, en pidä juoruilusta, kikattelusta tai viihdy suurissa tyttöporukoissa. Minulla on roisi huumorintaju, istun haarat levällään, kiroilen, juon viskiä tai olutta mielummin kuin samppanjaa ja lapsena nukkeleikkien sijasta pelasin sählyä naapurin poikien kanssa. Silti olen monet kerrat näytellyt sellaista roolia, jota minulta on odotettu. Olen mukautunut siihen naiskuvaan, joka on valloillaan, ehkä helpottaakseni muiden oloa. Kun jotain roolia esittää tarpeeksi kauan, siitä tulee osa identiteettiä. Sen takia ärsyttää, kun jaetaan jotain luonteenpiirteitä tai kiinnostuksen kohteita toiselle sukupuolelle sopivammiksi. 

Tämä karkasi taas melkoiseksi tajunnanvirraksi, mutta keskustelua saa ehdottomasti jatkaa kommenttiboksin puolella. Millaisina te koette sukupuoliroolit? Pitäisikö edelleen kutsua toisiamme miehiksi ja naisiksi? Tyttö, poika vai ihminen? Sana on vapaa!

Kommentit

Millie's
Randomilla

Tää oli hyvä postaus. Mäkin voisin ruveta sisältä kiihtymään tämmöisen keskustelun käydessä jopa silloin, kun olisin osittain toisten kanssa samaa mieltä. Oon itse tykännyt puhua ihmisistä sen sijaan että puhuisin miehistä tai naisista, jos puhutaan siitä minkälaisia ihmiset on tai miten ihmiset käyttäytyy. Joskus puhuttiin seksuaalisesta suuntautumisesta teineinä, kun joku meidän tuttu oli bi ja muistan sen muiden hämmentyneen katseen, kun sanoin jotain "Niin, se pitää siis joitain ihmisiä viehättävinä.", en puhunut siitä onko naisten suuteleminen samanlaista kuin miesten jne.

Toki tulee ihan normi tavalla käytettyä kieltä ja joskus on ihan mukavakin korostaa, että naiset erityisesti sitä ja miehet tätä, jos satutaan keskittymään nimenomaan sukupuoleen ja puhutaan sukupuolirooleista kunnioittaen ja kehuen. Esim. tyyliin #voimanaiset #tai #attitudedudes.

En tiiä saiko tästä punaista lankaa selville, mutta oli mukava kommentoida tähän. :)

Kivaa viikonlopun jatkoa sulle!

Milla// https://www.randomilla.com/lifestyle-culture-elaemae-kulttuuri/

Elisa Lepistö

Tää kääntyi yhtäkkiä mun pään sisällä sellaiseksi että oonko mä nyt etuoikeutettu koska mun vanhemmat on keskimääräisiä liberaalimpia ja mun mielestä toi ihmiseen rakastuminen on täysin normaali asia. Että pitäisikö yrittää ymmärtää puolestaan sellaisia ihmisiä ketkä ei tällaista ymmärrä :D vai eikö tarvitse koska sellainen ajattelu on tai ehkä ollut joskus valtavirtaa?

Millie's
Randomilla

Hyvä kysymys. Mäkin itse asiassa jo silloin mietin samaa asiaa, taisin olla 14 tai 16. Mun porukat on aina ollut kans ihanan liberaaleja, varsinkin äiti, joten en nähnyt omassa kommentissani mitään ihmeellistä. Muut oli mun ihmiskommentin jälkeen että "olipas aika ihanasti sanottu". Vastaanotto oli siis hyvä, vaikka kyse olikin pienestä Etelä-Pohjalaisesta kylästä, jossa näistä asioista (Sinkkuelämää-sarjan pyöriessä) kuhistiin. Ja kun sanoin että vanhemmat liberaaleja niin, isän 'liberaalius' oli luokkaa: "Olit homo tai sitten et, mä rakastan sua." :D

Vaikea sanoa pitäisikö yrittää ymmärtää vai ei sellaisia ihmisiä. Mä yritän aina ymmärtää kaikkia ja välillä ei oikeasti tarvitsisi. Saattaa mennä omat ajatukset solmuun. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Silloin kun on esimerkiksi urheilullinen cis-sukupuolinen mies, on helppo sanoa että siksi on miesten punnerrukset, koska miehet nyt vain ovat naisia fyysisempiä. En itsekään kiistä, etteikö meissä olisi eroja. Mutta miehet eivät ole mikään homogeeninen joukko, täynnä urheilullisia alfa-uroksia. Sitten kun johonkin lätkäistään sukupuolileima, ja löydät itsesi sen ulkopuolelta, voi tulla melko joukkoon kuulumaton fiilis."

Vaikka ei olisi urheilullinen, on mies keskimäärin silti naista fyysisesti vahvempi. Tämä on helppo sanoa, vaikka olen bi-nainen (joka sattuu opiskelemaan lääkiksessä ja ymmärtää että tämä on fysiologinen fakta).

Samoin tavoin esimerkiksi ajatellaan, että ihmisyyteen kuuluu jonkinasteinen empatiakyky. Silti osalla väestöstä ei ole tätä (tietyt persoonallisuushäiriöt). Eikö ole väärin siis olettaa, että ihmisyyteen kuuluu empatiakyky, koska muuten jätetään jotkut mielenterveyden sairauksista kärsivät ulkopuolelle? Samoint tätä voi jatkaa ihan minkä tahansa luokittelun suhteen. Jos mietitään, että mitään ryhmää/luokkaa/joukkoa määritteleviä termejä ei saa käyttää jos _joka ikinen_ siihen kuuluva ei varmasti täytä kriteerejä, tulee kielenkäytöstä jo aikamoisen hankalaa. Jokainen ihminen on ulkopuolinen jossain ryhmässä, johon hänet lasketaan kuitenkin kuuluvaksi, jo ihan lääketieteenkin puolesta.

Elisa Lepistö

Yleistettynä kyllä. Mutta olen ollut monesti elämäni aikana miestä vahvempi ja fyysisempi ja olen itsekin aikamoinen rimpula. Sen takia mun mielestä on järjetöntä kutsua niitä miesten punnerruksiksi. Jos joku mies ei pysty niitä tekemään (mikä on aika suuri joukko) ei se tee heistä yhtään vähempää miehiä. En ymmärrä, miksi niitä ei voida kutsua neutraalimmalla nimellä? Mun mielestä on aika paksua verrata "miesten" punnerrukseen kykenemätön mies persoonallisuushäiriöön.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä tulkitsin viestin enemmän niin, että on erilaisia yleistyksiä, määrityksiä ja joukkoja, mutta kaikkien noiden luonne on sellainen, että joku jää aina "poikkeuksena" hieman ulkopuolelle. Yleistys tai jonkun joukon määritteleminen/nimeäminen on keskiarvo, mutta kukaan tai mikään ei määrittele, että keskiarvon ulkopuolelle sijottuva olis epänormaali ja vastaavasti varmasti kaikki jää jossain miljoonista luokitteluista/määrittelyistä hieman ulkopuolelle. Eli minkä takia tehdä haloo jostain sanasta, se on vain sana, joka helpottaa ihmisiä kommunikoimaan ja ymmärtämään toisia edes jotenkuten, se ei ole täysi totuus ja jokainen ymmärtää sanojen eri vivahteita ja fiiliksiä siitä omasta näkökulmastaan. Ja vastaavasti minkä takia joku ihminen antaa jonkun sanan määritellä itseään.

Elisa Lepistö

Ymmärrän toki tän logiikan, niin kuin sanoinkin, enkä kiellä meidän biologisia eroja. Ja sanottakoon vielä, että en itse ole täysin sukupuolineutraalin kielen kannalla. Silti näistä on mun mielestä mielenkiintoista puhua. Sanoit että se on vaan sana, ja sitä tuolla pohdinkin. Että kuinka paljon käyttämämme kieli saattaa ohjata käytöstämme alitajuisesti? Vai onko sillä ylipäätään mitään merkitystä? 

Millie's
Randomilla

Ihan hyvä pointti sinänsä. Jokainen ihminen on ulkopuolinen jossain ryhmässä ja miehet anatomialtaan ja jopa solutasolla poikkeavat naisista. Minusta Elisa kuitenkaan ei tässä yleistä tai luokittele vaan käyttää tekstiä ilmavasti ja kertoo omia kokemuksiaan.  Hankala uskoa, että kukaan loukkaantuisi tässä siitä, että Elisa oli keskustellut ystäväpiirissään näistä asioista ja jakaa meille mitä keskusteluja ja mietteitä tämä herätti. Ihmiset kun harvoin muutenkaan on aivan täysin pilkunviilaajia puhuessaan asioista tai kirjoittaessaan asioista tajunnanvirtana. Mulla jäi fiilis, että Elisa tässä sanoo pääasiallisesti sitä, että ihmiset ovat erilaisia ja sukupuolien ei tarvitsisi määrittää meitä. Hienoa, että pallo annettiin myös meille tässä sukupuolineutraalisuus- ja muissa asioissa, kun näistä on vasta ruvettu nyt aktiivisemmin debatoimaan. 

Ymmärrän kyllä tuon, että varsinkin lääkisopiskelijoita ja muista ihmisen anatomian ja fysiologian tuntijoita jokin ilmaisu saattaa jäädä mietityttämään, mutta musta tässä ei ihmisfysiologian tuntijana ollut mitään erikoista. Ok, oon 'vaan' sairaanhoitaja, mutta silti.

Hyvä, että tuot esiin "tietyt peroonallisuushäiriöt", niitä kun ei käsittääkseni ole kovin montaa, johon tuo empatiakyvyn puutos yleisesti ottaen liittyisi suoraan. Toki ihmiset on yksilöjä. Ainakin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö itsessään altistaa sille että ihmisestä saattaa tulla psykopaatti tai narsisti tai ainakin joutuu opettelemaan elämää tämän häiriön ja muiden ihmisten kanssa. Oliko niitä muitakin häiriöitä, jotka altistavat empatiakyvyn puutoksille? (Ihan mielenkiinnosta kyselen. Oon opiskellut näitä juttuja, mutta persoonallisuushäiriöihin keskityttiin harmillisen vähän.)

En tässä nyt varsinaisesti tullut puolustelemaan, vaan esitän vain oman mielipiteen joka tuli mieleen tästä sun kommentista.  Elisan blogia pitkään lukeneena uskon, että Elisa on tiedostava, fiksu ja hyvän elämänasenteen omaava ihminen, joka varmasti miettii mitä hänen postauksensa ihmisissä herättää. Start Living Your Best Life-blogi yrittää ja varmasti myös onnistuu vähän herättelemään ihmisiä miettimään asioita eri tavalla ja varsinkin sen positiivisen kautta. 

On the spectrum (Ei varmistettu)

Myös joillakin autismin kirjon henkilöillä on puutteellinen empatiakyky. Autismi ei tosin ole persoonallisuushäiriö vaan neurologinen poikkeavuus :-)

Millie's
Randomilla

Totta joo! :) Tuli mietittyä näitä juttuja liikaa vaan noiden persoonallisuushäiriöiden kautta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko tällä postauksella jotain tekemistä Saran Sloggi-postauksen ja sen kommenttien kanssa? Tuo punnerrusjuttu ja "valkoinen suomalainen hetero" ovat suoraan sieltä poimitun kuuluisia...

Elisa Lepistö

Voi olla että toi punnerrusesimerkki tuli Saran takia mieleen, mutta se on peräisin meidän salilta. Meillä niitä ei kutsuta miesten punnerruksiksi vaan meillä on vaan neutraalimmin punnerrukset ja niitä voi tehdä eri kuntotasoilla. Sen takia oonkin alkanut aikoinaan pohtia, minkä takia niihin pitää sotkea sukupuoli? En tiedä miten valkoinen suomalainen heteromies liittyy Saraan, mutta se nyt on aika yleinen argumentti mansplainausta vastaan. Miehen nyt vaan on mahdotonta sanoa, miltä naisesta joku asia tuntuu. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Näitä ns. Miesten punnerruksia pystyy naisetkin tekemään! On siis niin turhaa ohjailla kielellä ketään alisuoriutumaan. Urheilun yhteydessä on parempi puhua eri tasoista, kuten Elisa sanoi.

Maija (Ei varmistettu)

Aah vitsi miten huikea postaus! Voin kyllä allekirjoittaa oikeastaan kaiken mitä sanoit ja todellakin olen sitä mieltä, että kieli vaikuttaa moneen asiaan, myös tiedostamattomasti. Ja varmasti kaikille meille tulee jossain tilanteissa ulkopuolinen olo jossain porukassa, sekin kuuluu elämään, mutta jos sukupuolineutraaleilla sanoilla voi vaikuttaa siihen, että joku tuntee vähemmän ulkopuolisuutta, niin eikö se ole vain hyvä juttu.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.