KORVIANI MYÖTEN RAKASTUNUT

Sanomattakin lienee selvää, että olen korviani myöten rakastunut. Olen vähän menettänyt järkeni ja katselen kaikkea vaaleanpunaisten lasieni läpi. Hurmaannun kaikesta, mitä rakkaudenkohteeni itsestään paljastaa ja malttamattomasti haluan kaivautua syvemmälle, tietää enemmän. 
 
Puhun tietysti New Yorkista. Kaupunki ei ole kaikkia varten, mutta minun sydämeni se on napannut tiukkaan otteeseensa. 
 
Aurinko, joka lämmittää pitkälle marraskuuhun ja kutsuu istuskelemaan puistoihin ja rantabulevardien penkeille. Kattoterassit, joista näkee koko kaupungin kauneuden ilta-auringon vajotessa korkeiden talojen taakse. Ruska, joka värittää keskuspuiston kauniimmaksi kuin koskaan ennen. 
 
Katusoittajat, jotka maalaavat kaupungin maagisen äänimaiseman. Ihmiset, jotka tuntuvat samaan aikaan älykkäiltä, kiehtovilta ja luovilta. Uudet ideat, jotka kolahtavat tajuntaan kävellessä kadulla ja inspiroivat kokeilemaan jotain erilaista. Jazzklubit, jotka kutsuvat syleilyynsä ilmojen viiletessä ja lämmittävät ruumiin ja sielun musiikillaan. 
 
Monimuotoisuus, joka näkyy eri kaupunginosien välillä. Yläkaupungin korkeat talot ja hektinen liikenne, Bushwickin autiot kadut ja upea katutaide, Lower East Siden nuorisokulttuuri ja musiikkiskene, West Villagen suloiset kadut ja ruokapaikat, Meatpacking districtin trendikkäät ihmiset ja design-kaupat, jotka tarjoavat kaikki eri ärsykkeitä mielikuvitukselle. 
 
Galleriat, jotka ovat vallanneet kotikadun ja vaihtavat näyttelyitä ennen kuin kaikkiin ehtii edes mennä tutkimusretkelle. Ravintolat, jotka joka arki-iltakin täyttyvät puheensorinasta ja naurunremakasta. 
 
Aivan kuten lomaromanssin, tiedän tämän pian päättyvän. Ehkäpä myös sen takia aika on tuntunut erityisen maagiselta. Tällä ajalla tulee varmasti olemaan muistoissani ihan erityinen paikka, jota ajatellessa vatsanpohjaa kutittaa.
 
Yhtenä päivänä tein töitä koneella, kun poikaystäväni tulee sisään asuntoon ja huutaa TUU ÄKKIÄ ULOS! Mielessäni vilisi miljoona eri vaihtoehtoa siitä, mitä ulkona mahtaa olla aina George Clooneystä tähdenlentoihin ja hävittäjälentokoneisiin. Kun astuin ulos, tippui leuka kyllä maahan, vaikkei herra Clooney siellä seissytkään. 
 

Koko taivas oli ihan purppuran värinen. En tiedä olenko koskaan nähnyt vastaavaa auringonlaskua kaupunkimaisemassa. 

Share

Kommentit

pia (Ei varmistettu)

wow the color of the sky is incredible!
lunjasky.wordpress.com
Lunjasky bloglovin

Elisa (Ei varmistettu)

I know! It was amazing! I've never seen something like that before :)

Elisa (Ei varmistettu)

Joo täällä tosiaan on niin paljon nähtävää, että helposti kuluttaa itsensä ihan loppuun kun yrittää yhden päivän aikana juosta miljoona eri paikkaa. Mutta komppaan tota ihan täysin, että kaupunki on parhaimmillaan juuri silloin kun ei tee liikaa suunnitelmia vaan nauttii tunnelmasta :)

hvmi (Ei varmistettu)

Mahtavia kuvia! Sydän alkaa tahtoa entistä enemmän vierailemaan Nykissä♡

Elisa (Ei varmistettu)

Joo toi loi kyllä ihan huikea taivas! :)

Lina-Maria (Ei varmistettu)

Vau, upeat värit!!

Oon kysynyt tämän jo aikaisemmin (mutten muista missä postauksessa, joten en löydä tätä ja mahdollista vastaustasi), mutta ootteko siis jatkamassa matkaanne johonkin muualle NYCin jälkeen? :)

Ja kun olette lähdössä pois/matkan jälkeen olisi tosi kiva lukea sun mietteitä ja pientä yhteenvetoa mitä kaikkea puuhastelittekaan siellä NYCissä (kauan teillä btw on vielä aikaa jäljellä?). Ja siis ehkä vähän deepinpääkin pohdiskelua, esim. opitko itestäsi tai elämästä jotain uutta, oliko reissu jotenkin erityisen silmiä/sielua avaava. Ja oliko tällanen "luova breikki" ulkomailla hyvä juttu ja tuliko missään vaiheessa sellaista oloa, että nyt pitää etsiä duunia tmv tmv.
Mun mielestä tää sun reissu on vaan tosi inspiroiva ja tykkään sun tavasta kirjottaa pohdiskelevia, syvällisempiä juttuja elämästä! :)

Itse vietin reilu vuosi sitten n. 4 kk lähinnä hengaillen Amsterdamissa (asun täällä nyt vakituisesti!). En ollut budjetoinnut reissailujani kauhean hyvin enkä halunnut heti hommata töitä Hollannista. Muistan vaan, että itse olin jotenkin aika hukassa ja pienellä budjetilla oli vaikea keksiä ja löytää tekemistä. Tän sun reissun seuraaminen on herättäny innostuksen ja mielenkiinnon lähteä tutkimaan elämää ja maailmaa uudella avoimemmalla tavalla ja on jotenkin tajunnut että ois vaan hyvä elää hetkessä ja ottaa kaikki irti tilanteesta, joka oliskin ehkä vaan väliaikainen. :)

Elisa (Ei varmistettu)

Heii Lina-Maria, joo ollaan lähdössä jatkamaan matkaa, mutta kohteet eivät ole vielä mitenkään selkiintyneet. Joulukuun lopussa lennetään Costa Ricaan ja siitä olisi tarkoitus jatkaa Nicaraguaan. Sen lisäksi kiinnostaa ainakin Peru. Mutta mitään ei olla lyöty vielä lukkoon, vaan pidetään kaikki vaihtoehdot avoimina. :)

Ja hyviä postausideoita, varmasti toteutan jossain muodossa! Ja tosiaan, oli sitä missä tahansa, niin kannattaa kaikki hetket elää niin täysillä ja mieli avoimena kun vain pystyy.- Koskaan ei niitä hetkiä saa kuitenkaan elää uudestaan. Jotenkin täällä sen on tajunnut erityisen hyvin, kun tilanteen ohikiitävyys on kokoajan takaraivossa. :)

sonja (Ei varmistettu)

En kestä. Tää kaupunki <3 <3 osaat nautti siitä täysin siemauksin, ihanaa :)

Sini (Ei varmistettu)

Vaude mikä taivas.

Kommentoi