Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa

Olemme asuneet nyt viisi (vai jopa kuusi?) vuotta tismalleen samoilla huonekaluilla sisustetussa asunnossa. Ainoa hankintamme on ollut uusi matto, jonka teimme noin vuosi sitten. Koska tämän asunnon oli tarkoitus olla vain väliaikainen, emme ole halunneet tehdä uusia hankintoja. Ilmettä on piristetty maalaamalla huonekaluja ja seiniä, sekä siirtämällä järjestystä uudella tavalla. Suurin osa huonekaluista ja elektroniikasta on ostettu silloin 12 vuotta sitten kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon.

Olemme olleet yhtä mieltä siitä, että sitten kun tästä muutamme, ostamme harkiten ja laatua. Dyykatut ja lahjoituksina saadut huonekalut saavat jäädä, ja on aika ostaa sellaisia, mitkä kestävät vuosikymmeniä. Juliaihminen kirjoittikin juuri tästä aiheesta postauksen. Hänkin sanoi, että on elitististä puhetta kehoittaa ostamaan vain designia ja laatua. Tämä itseänikin on aina hiertänyt. 

Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta ostaa kalliita huonekaluja. Kun sen ruokapöydän nyt kuitenkin tarvitsee, ei ole kamalasti valinnanvaraa, jos budjetti on 100 euroa. Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä sellainen taloudellinen tilanne, että kummatkin meistä on saanut koulut kutakuinkin päätökseen ja yrityksemme tuottavat säännöllisiä tuloja. Voi siis oikeasti haaveilla niistä vähän kalliimmistakin asioista. 

Toistelimme toisillemme, että tulevaa sisustusta rakennetaan sitten pikkuhiljaa. Ostetaan harvemmin ja säästetään vähän pidempään yhteen juttuun, jotta saadaan mitä halutaan. Tämä ajatus kuitenkin ontuu hiukan. Nyt nimittäin kun muutto alkaa olla lähellä, kysymys kuuluukin että mitkä on niitä asioita joita ilman voi elää säästäessään niihin rahaa? 

Keittiöremonttia ei nyt viitsisi hirveän paljon odotuttaa sillä sitä tarvitaan päivittäin. Siinä ei siis penninvenytys onnistu. Myös vaatekaapit olisi hyvä saada heti, sillä jätesäkeistä vaatteiden päivittäinen penkominen ei kuulosta hyvältä. Myös jonkinlainen senkki / kirjahyllykin olisi kiva saada pian, jotta asunto olisi helppo pitää siistinä, eikä pahvilaatikot valtaisi sieltä lääniä moneksi kuukaudeksi. No, jos näistä ei voida tinkiä, onko parempi elää pidemmän aikaa ilman sohvaa, ruokapöytää vai valaistusta? Eihän noista mitään haluaisi kovin kauaa odotella. 

Aina sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Mutta kyllä se kalliin ostaminenkin kuulostaa nyt aika hankalalta, kun lainan käsirahaan hupeni kaikki säästöt ja kohta realisoituu remonttikulutkin. Olen nyt ratkaissut tämän niin, että valaistus on sellainen, missä on varaa odotella. Meillä on yksi lamppu joka muutetaan ja se saa toimia väliaikaisena valonlähteenä. Myös ruokapöytä muuttaa väliaikaisesti uuteen asuntoon, jotta sen suhteen ei tarvitse kiirehtiä. Sänky on alle 10 vuotta vanha ja palvelee edelleen hyvin, joten sen suhteen ei tarvitse kiirehtiä. Luultavasti teen itse jonkinlaisen väliaikaisen kirjahyllyn laudanpätkistä, joita asuntoon jäi edellisten asukkaiden toimesta. Niillä on helppo mallailla sitä, millainen sinne sopisi parhaiten. 

Jäljelle jää oikeastaan vain sohva. Minua himottaisi nahkasohva, juurikin sen kestävyyden takia. Voisin hyvin kuvitella sen pysyvän mieluisena vuosikymmeniä. Toisaalta se maksaa 1000 euroa enemmän kuin kangasverhoiltu versio, joten jälleen palataan rahakysymykseen. Olen myös harkinnut jonkinlaisen remonttilainan nostamista, mutta mitä nopeasti googlailin niitä, tuntuvat olevan melkoisen kovilla koroilla. 

En ole kovin merkkiuskollinen, joten laatu ei tarkoita välttämättä kallista design-merkkiä. Usein kuitenkin se, että huonekalu on kauniisti muotoiltu ja kestävä, tarkoittaa korkeaa hintalappua. 

Onko muita jotka tuskailevat saman ongelman kanssa?

Tässä taas vähän Pinterest-fiilistelyä kauniiden sistustuksien muodossa.

Kommentit

lollipop (Ei varmistettu)

Täytyy kyllä pitää se myöskin mielessä, että hinta ei läheskään aina takaa laatua. Joissain asioissa saattaa hyvinkin se konstailematon ja halvin vaihtoehto oikeasti olla se kestävämpi. Kalliissa tuotteissa on myöskin se, että jos ne menevät pilalle/rikki niin sitten kyllä harmittaa oikein kunnolla. Uskon, että välimaasto olisi hyvä. Ei ota kaikkein kalleimpia vaihtoehtoja, ja pitää silmänsä auki myös tarjouksille. Ja Ikeassakin myydään kunnon huonekaluja muovirimpuloiden lisäksi.

Esim. ystäväni osti muutama vuosi takaperin upean rustiikkisen kokopuisen pöydän joka painoi miltei toistakymmentä kiloa, mutta sellaista saakin oikein yrittämällä kolhia ja nekin vain tuovat huonekalulle lisää luonnetta. Eikä varmaankaan ole huono idea miettiä ihan puusepän tekemiä jos haluaa sitä laatua. Toki hinnoista en sitten tiedä. Voi olla kalliimpaa käsityönä, mutta voi myös löytyä halvempaa kun välikädet ja ahneet kauppiaat on pois tieltä.

Suosittelen Grand Designs-sarjaa (etenkin brittien ja Australian) jossa tehdään uusia, innovatiivisia rakennus- ja sisustusratkaisuja.

Elisa Lepistö

Joo ei meillä oo tarkoituksenakaan hankkia niitä kalleimpia vaihtoehtoja, mutta pitkän pennin siihen kestävään sisustukseen saa silti menemään. Ja kuten sanoin, mulle merkkiä tärkeämpää on kaunis muotoilu, ja se ikävä kyllä usein maksaa. Pitääpä katsoa tuota ohjelmaa, kiitos vinkistä :)

iidis
Varpain jaloin

Me elettiin yli puoli vuotta ilman sohvaa, koska ei haluttu enää yhtään väliaikaisratkaisua tai jonkun toisen ylijäämää, joka ei sovi omaan makuumme. Meillä oli neljän hengen perheelle kaksi lepkkotuolia ja iso tyhjä tila olohuoneessa, johon kasasimme tyynyjä ja lampaantaljoja (nämä siis kotoa löytyi jo vanhastaan). Hyvin pärjättiin tällä se odotuksen hetki. Ja sohva oli sitä rakkaampi, kun sen sitten lopulta saimme.

Elisa Lepistö

Apua, puoli vuotta ilman sohvaa kuulostaa hurjalta! :D Mutta toki nojatuoleilla pärjää hyvin myös. Ja varmasti hyvää kannattaa odottaa :) Näin muuten sun blogin nimestä unta viime yönä :D joku kysyi että onko "varpain jaloin" normaali sanonta ja nyökyttelin että on on. Että se tarkoittaa sitä että kävellään varpaillaan ja paljailla jaloilla :D 

iidis
Varpain jaloin

:D Mahtavaa, sä selitit nimen unessasi vieläpä ihan oikein! Varpain jaloin -sanonta on jäänyt mun lapsuuden perheessä käyttöön siltä ajalta, kun mä oon ollut jotain 3-vuotias. Olin silloin varma, että musta tulee isona metsän keijukainen ja kuljin milloin missäkin "varpain jaloin, koska niin keijut tekee" :D

VV (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin mistä puhut! Jonkinlainen tasapaino pitäisi löytää. Tosin kierrätetyt kaluusteetkin saattavat olla todella kestäviä ja laadukkaita eivätkä maksa paljon. Pelkona on, että kalliiseenkin designiin voi kyllästyä...

Kangassohvakim voi kestää vuosikaudet, jos materiaalit ovat hyvät. Ja onhan kangas huomattavasti nahkaa ekologisempi ja eettisempi vaihtoehto :) Itse haaveilen Hakolasta.

Elisa Lepistö

Niin toi kyllästymisaspektikin vielä! Joo me ollaan haaveiltu Hakolan sohvasta jo kauan ja taidetaan kyllä siihen lazyyn panostaa :) Nyt pitää vaan päättää että ostaako nahkaisena vai kankaalla. 

Susanna N. (Ei varmistettu)

Mun mielestä tasapaino on kaikken tärkeintä! Panostaa välillä enemmän, ja välillä taas tekee hankintoja kirppareilta. Olen 19 ja muutin syksyllä omilleni, ja mun ruokapöytä on tätini roskalavalta bongaama, kun taas ruokapöydän tuolit upouudet Artekilta. Elin ensimmäiset puoli vuotta ilman tuoleja, koska en halunnut väliaikaisratkaisuja, vaan panostaa heti tuoteeseen joka kulkee mukana läpi elämän. Designin lisäksi rakastan kirppistelyä, ja uuden ja vanhan yhdistely on musta tosi kivaa :) Kannatan sohvaan panostamista, se on tosi näkyvässä ja merkittävässä roolissa asunnossa ja jatkuvassa käytössä, ja nahka on kestävä materiaali, joten se palvelee teitä varmasti useita vuosikymmeniä.

Elisa Lepistö

Joo näin mekin ollaan mietitty :) Sohva voi olla sitten vaikka koko loppuelämän ratkaisu! 

mystery
Vision One

Suosittelen lämpimästi Tori.fi-sivua, sieltä löytää vaikka mitä aarteita jos vaan jaksaa kytätä tasaisin väliajoin. Ja varsinkin jos laittaa muita seutuja kuin pääkaupunkiseutu. Se että joutuu ajamaan pari tuntia laadukkaan sohvan takia on kuitenkin pieni juttu sitten kun se sohva kestää vuosikaudet :)

Elisa Lepistö

Joo oon sieltäkin selaillut, mutta tosiaan autottomana toi on vähän hankalampaa. :/

emmms (Ei varmistettu)

Itselle väliaikaisratkaisu tarkoitti muuttaessa sitä, että otimme esimerkiksi rumat ja vanhat kattolamppumme mukaan uuteen asuntoon, koska juuri nyt ei ole varaa ostaa uusia. Eipähän tarvitse olla ilman valaistusta.

Remontin suhteen ihmettelen, ettette saaneet/halunneet asuntolainan yhteydessä ottaa isompaa lainaa, joka olisi kattanut myös remppakulut. Näin ainakin tuttavat ovat tehneet kun ovat remppakohteen ostaneet.

Elisa Lepistö

Nykyään sitä ei saa! Olisin halunnut ottaa ehdottomasti. Tai voi olla että kyseessä oli vain meidän pankki mistä ei saanut. Kuulemma olisi pitänyt otttaa remonttilaina erikseen, ja niissä on tosi huonot ehdot. Ajattelin että venytetään vaan sitten penniä :D Mutta on tää aikamoista venyttelyä!

emmms (Ei varmistettu)

Okei siis voi hyvin olla, että ehdot on muuttuneet eikä mistään pankeista saa enää remonttilainaa samaan yhteyteen. Asuntolainojen korot on niin alhaalla, että jostain pankin pitää saada voittonsa.

Emilia M

Kannatan myös ratkaisua, että sinnittelee ilman/ vanhoilla siihen asti että on varaa mieluisiin. Loppujen lopuksi aika harva asia on pakollinen. Me asuttiin putkiremppaevakon aikana kolme kuukautta pienessä yksiössä, joka ei ollut kalustettu. Vein kotoa patjat, pienen pöytälampun ja maton ja verhot, keittiönpöytä ja muutama tuoli saatiin kaverilta lainaksi, muutama hylly oli huoneessa seinällä valmiiksi. Näillä pärjäsi! Tekstiilit toivat paljon kodikkuutta, muuten olisi ollut ankeaa. Lisäksi meillä oli pari kappaletta sellaisia isoja vanhoja kauniita pyykkikoreja ja ne latasin täyteen tavaraa: yhdessä oli liinavaatteet ja huopa kauniisti päällimmäiseksi aseteltuna, toisessa mun vaatteet ja jälleen huopa päällimmäisenä. Keittiötavaraa vein myös paljon kotoa, mutta ne sujahti kaikki kaappeihin. Joku sohva tai nojatuoli eli löhöilypaikka oli oikeastaan ainoa asia, jota kaipasin, mutta kyllä se siinä patjoilla löhöillessäkin meni.

Elisa Lepistö

Joo kyllä me näin tehdään! Ei haluta mitään sellaisia ratkaisuja, mitä ei rakasteta :) Kyllä niitä osaa sitten arvostaakin enemmän.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi hyvä postaus Elisa. :) Musta on tosi hienoa miten rehellisemmin ja yleisemmin julkisuudessa ja somessa ollaan alettu puhumaan "rahavaikeuksista" tai siis siitä että kaikkeen ei oikeasti ole heti nyt varaa. Se lisää tosi paljon samaistuttavuutta ja tekee näistä asuntopostauksistakin aitoja ja mielenkiintoisia. <3

Elisa Lepistö

Ihana kuulla! Ja joo, mulla ei oo mitään syytä miksi ei voisi avata rehellisesti näitä kustannuksiakin, kun monia remontti ja kämppäjutut kiinnostaa :) 

Tasaraita

Kyllä hyvää kannattaa odottaa ja panostaa mieleisiin ja laadukkaisiin huonekaluihin.

Pienenä vinkkinä, että Vepsäläisellä ja monella muullakin sisustusliikkeellä on välillä poistonurkkia, joista voi saada edullisemmin kivoja design-juttuja, jotka ovat esim. poistumassa valikoimasta. Myös kierrätyskeskuksista ja Tori.fi:stä voi tehdä hyviä löytöjä jos vaan jaksaa etsiä. Eihän sieltä välttämättä löydy, mutta toisaalta taas voi käydä myös mieletön tuuri. :)

Itse vähän aikaa opiskelupaikkakunnalla toista asuntoa asuneena, voin sanoa että ilman sohvaa pärjää aika kivasti jonkin aikaa. Sängyllä voi löhötä ja lukea kirjaa ja katsoa tv:tä siihen asti kunnes sohvan saa. Mutta itse on olisi pärjännyt ilman ruokapöytää. Sen ääressä tuli syötyä, luettua, katsottua läppäriltä ohjelmia, tehtyä koulujuttuja jne. Sänky ja ruokapöytä ja joku lamppu katossa tuomassa valoa, niillä pärjäsin itse aika hyvin sen väliaikaisen vuoden minkä siinä kämpässä asuin.

Tsemppiä remonttiin ja sisustukseen. Sisustaminen on kyllä niin ihanaa ja tiedän kokemuksesta että se on puuduttavaa kun joutuu odottelemaan eikä kaikkea saa heti kuntoon, mutta lopputulos varmasti palkitsee lopulta. :)

Savon (Ei varmistettu)

Samassa tilanteessa ollaan! Olemme muuttamassa yksiöstä uuteen kolmioon ja meillä on lähinnä nelisen vuotta vanhat huonekaluni, jotka olen ostanut halvalla sinkkukämppääni. Uuteen asuntoon pitää hommata vaikka mitä. Olen päätynyt siihen, että nämä asiat saavat odottaa (säästetään näihin vielä): terassilasitukset, terassikalusteet, integroitava mikro (vanha tulee toistaiseksi vielä käyttöön), mittatilaustyönä teetettävät lisäkaapistot, viinikaappi, uudet vetimet kaappeihin (en tykkää niistä mitkä rakennuttaja on valinnut), keittiön valaisin (vanha Ikean saa kelvata jonkun aikaa), uusi tv (8v. vanha saa kelvata vielä vähän aikaa), kylpyhuoneen lisäkaapit ja pyykkisysteemit (kun on asunut vähän aikaa asunnossa, niin näkee mikä olisi toimivin ratkaisu), verhokiskot ja sälekaihtimet. Oho, tulipa pitkä lista. :/

Ne, mitkä täytyy hankkia heti ovat sitten: uusi leveä sänky (180cm tuntuu luksukselta 140cm leveän jälkeen, yli 2v. nukuttu siinä!) ja sängynpääty, kivitaso keittiöön (vaihdetaan rakennuttajan valitsema laminaattitaso), uusi keittiön hana (vaihdetaan rakennuttajan valitsema), valkoinen lasi keittiön välitilaan (ei haluttu kaakeleita), uuni (vaihdetaan rakennuttajan valitsema laadukkaampaan), jääkaappi (vaihdetaan rakennuttajan valitsema isompaan ja laadukkaampaan), pyykinpesukone (vanha lahjoitetaan pikkusiskolle), valaisimet x3 (ei haluta pimeässä pyöriä) ja keittiön pöytä heti kun keksitään minkä muotoinen tilaan sopii... Hurja lista siis molempia. Mulla on sisustussuunnittelijaksi opiskeleva kaveri, joka auttaa hieman suunnittelussa.

Me saatiin nämä (+muuta) rahoitettua niin, että rakennuttajan tekemät muutostyöt saatiin katettua pankkilainalla. Itse hankitut materiaalit pitää sitten maksaa itse, joten käytetään kertyneitä säästöjä ja myöhemmin hankittaviin juttuihin pitää vielä säästää lisää. Oman asuntoni myyn kesän jälkeen, joten niillä rahoilla sitten viimeistään saa viimeiset jutut hankittua. Uskon, että se on kyllä palkitsevaa, kun ahkerasti säästää ja sitten saa ostettua ne tarvitsemansa asiat asuntoon! Ei mekään aina kaikkein kalleinta valita, esim. ruokapöytään tai johonkin verhoihin ei kiinnosta hirveästi panostaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.