Kuvattavana olemisesta

 Kuvat toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa

Kerroinkin jo viime viikolla Nellyn Suomen "girl gang" kamppiskuvauksista, joissa olimme. Nyt sain kuvat käsiini ja oli pakko jakaa nämä täälläkin kun tykkäsin niin näiden fiiliksestä. Kuvauspäivä sai muistelemaan myös vanhoja kuvauksia ja sitä kuinka suhtautumiseni kameran edessä oloon on muuttunut vuosien varrella. 

Muistan edelleen kuin eilisen päivän, kun aikoinaan siirryin Cosmoon bloggaamaan, ja siihen asti kuvat oli otettu iphone kolmosella ja kuvaa oli käsitelty mahdollisesti ennen blogiin iskemistä jossain ilmaisessa nettisovelluksessa. Ennen blogin siirtoa oli kuitenkin tarkoitus ottaa uusi bannerikuva, johon minut stailattiin, meikattiin ja luonnollisesti ammattivalokuvaaja otti kuvan. 

Kaikki tapahtui studiossa, jonka kirkkaat valot olivat minulle ihan uusia. En ollut todellakaan tottunut olemaan kameran edessä ja jännitin koko tilannetta varmaan monta viikkoa etukäteen. Muistan, kuinka vaikea koko päivä oli. En tuntenut oloani lainkaan kotoisaksi vaatteissa, jotka minulle valittiin. Se ei tehnyt ainakaan helpommaksi kuvaustilannetta. En osannut liikkua, enkä oikein saanut ohjeistakaan lainkaan kiinni, vaikka useampi tyyppi yritti minua neuvoa. Minulla ei ollut lainkaan käsitystä siitä, mikä kuvakulma olisi paras tai miltä kehoni näyttää eri asennoissa. 

Kun katsoin tietokoneelta minusta otettuja ruutuja, tuijotti kuvassa joku ihan muu. Näytänkö tosiaan tuolta? Itsetuntoni mureni täysin. Olo oli hyvin verrattavissa siihen, kun kuulee oman äänensä ensimmäistä kertaa nauhalta. Äänessä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se on niin erilainen miksi sen on kuvitellut, että suurin osaa vihaa omaa ääntään aluksi. Kun siihen tottuu, voi todeta että se onkin ihan normaali. Sama se on siinä omassa naamassakin. Pahinta on ehkä kuulla muilta, että "no tuolta sä nyt vaan näytät"

Uskon nimittäin vahvasti siihen - varsinkin kun itse nykyään valokuvaajana olen kuvannut hyvinkin paljon erilaisia ihmisiä - että meillä kaikilla on ne upeat puolemme ja kuvaajan tehtävä on saada ne esiin kuvattavasta. Rakastan sitä tunnetta kun joku jota olen kuvannut, katsoo omaa kuvaansa haltioituneena ja kysyy, onko tuossa todella minä? 

Nykyään kameran edessä on toki ihan erilaista. Huomaan, että edelleen jännitän tietyllä tapaa silloin, kun kuvaaja ei ole tuttu tai joku muu tekee meikkini ja valitsee vaatteet. Jännitys on kuitenkin ihan erilaista, ja nykyään linssin toisella puolella on jopa hauskaa. Tiedostan nykyään hyvin myös sen, että kuva on aina vain yksi osa todellisuutta. Jos joku ottaa minusta kuvan niin etten tiedä sitä, näkyy kameran ruudulla aika humoristisen näköinen kaveri. Ja toisaalta jos ruutu on onnistunut, tiedän että oikeassa elämässä en todellakaan näytä yhtä coolilta, ja se on ihan fine.

Näissä kuvissa kuitenkin hetken ajan olin ihan muina cooleina bilemuijina.

All the clothes: here (adlink)

Pictures: Julius Konttinen, edit: me

Share

Kommentit

Jenni / Pupulandia (Ei varmistettu) http://pupulandia.fi

Ei mulla muuta kuin että DAMN GIRL! Olet todella upeana näissä kuvissa. Niin kaunis!

Ja pitää sanoa, että tunnistan todella hyvin nuo mietteesi valokuvattavana olemisesta. Taitava kuvaaja osaa todellakin saada kuvattavastaan sen omimman ja olennaisimman irti. Kaikkien kanssa tällaista yhteyttä ei synny ja olen itsekin katsonut itsestäni otettuja kuvia joskus lähes masentuneena: tältäkö todella näytän? Yhtälailla olen onnistuneen kuvaushetken jälkeen ihastellut kuvia ihan häkeltyneenä, että miten kuvaaja onkin saanut minusta (!) jotakin niin hienoa irti. Pahimpia ovat todellakin olleet ne kommentit, kun itse on jo valmiiksi tyytymätön otettuihin kuviin ja sitten joku tokaisee, että niin, yleensä ne kuvat näyttävät siltä kuin mallikin.

Vuosien varrella toki on itsekin oppinut poseeraamisesta ja kuvakulmista yhtä sun toista, joten onnistumisprosentti on tätä nykyä huomattavasti korkeampi jo siitä syystä. Mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, joita ahdistaa olla valokuvissa, jos omat kokemukset kuvattavana olemisesta ovat kielteisiä. Itsehän en teinivuosina suostunut yhteenkään valokuvaan, koska olin niin traumatisoitunut epäonnistuneista kuvistani, että välttelin kameraa lopulta koko teini-ikäni. Sen tiedon valossa tuntuu aikamoiselta, että pääsin lopulta irti kamerakammostani ja viihdyn nykyisin myös kameran edessä toisinaan. Se on ollut harjoittelun ja muutamien positiivisten kuvauskokemusten ansiota.

Elisa Lepistö

Kiitos Jenni! Tosiaan, taitava tiimi koko lookin takana <3 Ja onpa jännä kuulla, että sullakin on ollut joskus epävarma olo kameran edessä. Sua kuvatessa on vaikea uskoa sitä, sillä kuten sanoit, vuosien varrella olet tosiaan oppinut yhtä sun toista ja tuntuu ettei epäimartelevaa kuvaa oikein ole edes mahdollista ottaa susta. :D 

Mun mielestä olisi ihana tehdä joku sellainen tempaus jossain vaiheessa, missä kuvaisin nuoria joilla on huono itsetunto. Tavallaan auttaisi heitä näkemään itsensä niin kuin muut heidät näkee. Me ollaan usein ihan liian ankaria itsellemme jo valmiiksi, eikä ne epäonnistuneet koulukuvat ainakaan auta asiaa. 

Santsa (Ei varmistettu)

Ei hitsit, miten upea oot!!!

Elisa Lepistö

No kiiiitos! <3 Tän ilmeen luomiseen tarvittiinkin aika monta tyyppiä :D 

Hentsu (Ei varmistettu)

Mä oon kuvitellut olevani jotenkin vähemmistöä sen asian kanssa, että koen olevani ihan nätti, mutta kun näen kuvia itsestäni väärässä kulmassa totean että voi kurjuus mihin se kauneus on kadonnut ja kuka tuo on :D onko se sitten narsistista kun kuvittelee itsestään "liikoja", vai tosiaan väärässä kulmassa otettuja kuvia, tiedä häntä, toivon jälkimmäistä :D

Loppuun pakko sanoa, että näytät kyllä ihan älyttömän hyvältä noissa kuvissa, wau! Vaikka olet kyllä muutenkin aina upea kuvissa, tykkään sun tyylistä, kaunis nainen :)!!

Elisa Lepistö

Siis et todellakaan!! Veikkaan että tosi moni jakaa tän fiiliksen meidän kanssa. Ja oon pistänyt myös merkille sellaisen asian, että ihminen jolla on hyvin eläväiset kasvot, näyttää usein todella kauniilta luonnossa, mutta juuri tämän eläväisyyden takia saa sitä kauneutta näkymään yhdessä pysäytetyssä kuvassa. Tai se on haasteellisempaa. Ja kiiiiitos! <3

Millie's
LAISKA SUNNUNTAI

Ensimmäinen juttu mikä tuli mieleen, on vau! <3 Itse en ole yhtään luonteva kameran edessä, tykkään mieluummin olla takana. Mutta mitä tutumpi tai rennompi kuvaaja. sitä parempia kuvia tulee.

Elisa Lepistö

Kiitos!Ja se on kyllä ihan totta! Huomaan itsekin kuvaajana ollessani, että mitä paremmin henkilökemia toimii kuvattavan kanssa, sitä upeampia kuvia tulee. :)

Susanna / Pure Connection (Ei varmistettu) http://pure-connection.blogspot.fi/

Damn miten upeita kuvia! Rakastuin varsinkin noihin kahteen viimeiseen kuvaan sinusta yksinään &lt;3 WAU!

Elisa Lepistö

Kiitos, ihana! <3

Lainenoora (Ei varmistettu)

Ihania kuvia, vau!
Tästä samasta aihepiiristä kirjoitti hyvin myös Inkeri https://rakastarakkautta.wordpress.com/2017/10/23/aidotkasvot/

Kommentoi