Mental Health Monday: Eikö sitä koskaan v*tuta?

 

Muistan joskus nauraneeni Jodel-keskustelulle minusta, jossa joku kysyi että eikö minua koskaan v*tuta, vai käännänkö sen v*tutuksenkin jotenkin inspiraatioksi? Ensin se huvitti sen takia, että tietty asiat ärsyttää ja monesti kiihdyn varsin nopeastikin nollasta sataan, mikäli jokin asia menee oikein ihon alle. Mutta toisaalta, olen myös huomannut että palaudun näistä ärsytyksistä hurjan paljon nopeampaa kuin minua rauhallisemmin asioihin suhtautuva lähipiiri. 

Yhtenä syynä on tietysti vain temperamenttierot. Toiseksi syyksi uskon sellaisen tietynlaisen ratkaisukeskeisyyden, joka minussa on aina ollut vahvana. Kun jokin asia oikein ärsyttää, yritän mahdollisimman nopeasti nähdä jonkun positiivisen asian, mikä siitä voi seurata. Tiedän myös, että joillekin tämä tapani käy hermoille, kun heistä tuntuu etten anna heille aikaa olla harmistuneena. Ymmärrän hyvin myös tämän puolen. Itsellenikään tämä taktiikka ei toimi surun kanssa. Sille täytyy antaa oma aikansa, eikä silloin ole syytäkään miettiä kuinka tämä nyt kasvattaa henkisesti. 

Ärsyyntyminen on kuitenkin hyvin energiaa täynnä oleva tunne. Siinä missä suru yleensä lamaannuttaa, on ärsytyksessä voimallinen olo. Syke nousee hiukan nopeampitempoiseksi, äänikin saattaa tulla voimakkaammaksi ja nopeammaksi. Kun tämän energian valjastaa omaan käyttöönsä, voi siitä olla paljonkin hyötyä. Raivopäänä ei tietenkään kannata toimia, mutta kun happea on ottanut ensin hiukan, voi pieni kiukku olla juuri se sysäys mitä tarvitsit. Hiukan samanlainen tunne voi seurata kritiikin vastaanottamisesta, ja siitäkin on lähes aina sinulle itsellesi hyötyä. 

Listailin muutamia esimerkkejä, joissa eri v*tutuksen tasot voi kääntää positiiviseksi ajatteluksi.

Aamulla kahvinporot levähtää lattialle ja ensimmäinen ajatus on "jaa tällanen päivä!". Sen sijaan että annat sinänsä mitättömän asian asettaa koko päivällesi negatiivisen suunnan, käännä ajatus vaikka niin että "siitä onkin aikaa kun olen siivonnut keittiön lattian ihan kunnolla, parissa minuutissa parketti taas kiiltää. Tehokas aamu!"

Olet lukenut koulun pääsykokeita varten koko kevään, eikä opiskelupaikka auennut silti. Sen sijaan että moitit itseäsi ja luovut urahaaveistasi ajattele, mitä mielettömiä mahdollisuuksia välivuosi voikaan tuoda. Ehkä lähdet reissuun, käyt avoimessa mielenkiintoisia kursseja joille ei olisi ollut aikaa opintojen ohessa tai haet työpaikkaan, joka tulee olemaan hyvinkin merkityksellinen tulevaisuudessasi. Ehkä olitkin haaveillut pienestä breikistä ja nyt se sinulle suotiin!

Kollegasi on tytötellyt/vähätellyt sinua jo pitkään ja nyt mollaaminen tapahtuu palaverissa koko työyhteisön edessä. Sen sijaan että nielet kiukun ja häpeän ja alennut rooliisi, mieti kuinka hyvä paikka tässä on vihdoin puuttua tähän kohteluun. Se että kuulijoita on ollut paikalla useita, on oikeastaan vain positiivinen asia, sillä nyt sinun on helpompi viedä asia eteenpäin. Ehkä vihdoin selvii, mistä hänen asenteet kumpuaa ja teet oikeastaan vähättelijälle palveluksen, kun pakotat hänet hiukan tutkailemaan omaa käytöstään kriittisemmin. Ehkäpä muutkin ovat kokeneet samanlaista käytöstä ja tämän ansiosta saatte kaikki vihdoin äänenne kuuluviin. 

Jos huomaat ärsyyntyväsi usein, mieti millaisissa tilanteissa ne tapahtuvat? Onko kyseessä joku ihminen, joka saa aina sykkeesi kohoamaan vai kenties joku toistuva asia arjessasi? Voisiko tätä muuttaa jotenkin? En usko sellaiseen ”hyväksy kaikki asiat sellaisina kuin ne ovat” -ajatteluun. Joskus on ihan ok miettiä, että hei tähän en ole tyytyväinen, teenpäs jotain muutoksia asian suhteen. Kun pitää ärsytystä sellaisena suunnannäyttäjänä, voi siitä olla paljon hyötyä. 

Toki omassakin elämässä tulee sellaisia juttuja vastaan, mitä ei yksinkertaisesti osaa kääntää hyödylliseksi. Silloin lähden yleensä salille tai puran ärsyytymiseni jollekin läheiselle. Yleensä heti tämän jälkeen asia tuntuu taas paljon pienemmältä. Jos taas ärsyynnyn paljon ja ilman syytä, on yleensä aina kyse unenpuutteesta, hormonitoiminnasta tai huonosti syömisestä. 

Miten te suhtaudutte ärsyyntymiseen tai kiukunpuuskiin?

Shoes - here*, Jeans - here*, Shirt - here*, Bag - Furla *adlinks

Pictures: Sara Vanninen

Share

Kommentit

JokiJohanna (Ei varmistettu) https://secondhandlifejohanna.blogspot.fi/

Mä ärsyynnyn tai no oikealla nimellä puhuttaessa suutahdan aika helposti varsinkin tilanteissa, joissa koitan hoitaa homman tehokkaasti ja muut eivät ymmärrä tekotapaani tai näkökulmaani :"D varsinkin kun mielialani on alhaalla se on todella herkkää, mutta koitan hallita sitä ja jättää omaan arvoonsa ihan pienissä asioissa, koska ei kaiken kannata antaa häiritä ja pysyy muillakin hyvä mieli. Mutta joissain asioissa on ihan oikein suuttua ja ottaa asia puheeksi ja käsitellä sitä, joillekin se vain tuntuu vaikealta kun halutaan, että "ollaan aina iloisia". Kaikelle on aikansa ja paikkansa :)

Hyvä kirjoitus kyllä :D

https://secondhandlifejohanna.blogspot.fi/

Elisa Lepistö

Joo mun mielestä kaikessa on parasta aina ottaa asia heti vain puheeksi, eikä jäädä vellomaan siihen omaan ärsytykseen. Usein ne asiat ovat lopulta ihan hölmöjä tai henkilö josta on ärsyyntynyt, ei ole edes ymmärtänyt tehneensä mitään väärin ja koko juttu saattaa olla vain omaa ylitulkintaa. Jos itse olisin tämä josta ärsyynnytään, kuulisin mielummin sen heti, kun antaisin tämän toisen osapuolen jäädä pyörimään vihaansa. :D 

Tytsy (Ei varmistettu)

Pyrin suhtautumaan ärsytykseen ja suuttumukseen miettimällä, mikä tarve/tarpeen täyttymättömyys tunteen saa aikaan. Kun kahvinporot kaatuvat lattialle, saattaa se aiheuttaa ärsyyntymistä, jos on tarve olla luotettava ja pitää kiinni aikatauluista. Jos taas opiskelupaikka menee sivu suun, saattaa se harmittaa, sillä on tarve menestyä elämässä tai saada ammatti, josta nauttii. Jos taas työtoverin mollaus tuntuu pahalta, voi miettiä omia tai toisen tarpeita. Vähättely ärsyttää, sillä on tarve saada kunnioitusta ja arvostusta muilta. Mutta miksi työtoveri mollaa? Olisiko hänellä tarve, joka ei ole täyttynyt ja tämä saa hänet käyttäytymään huonosti? Ehkä hänellä olisi tarve tulla kuulluksi, mutta hänen ehdotuksiaan ei ole kunnioitettu ja nyt hän yrittää mollaamalla saada omille mielipiteilleen huomiota.

Suosittelen luettavaksi Marshall B Rosenbergin Myötäelämisen taito. Kirja, joka on auttanut minua käyttäytymään suututtavissa tilanteissa ja ymmärtämään, miksi ihmiset välillä käyttäytyvät huonosti toisiaan kohtaan.

Kommentoi