Mental Health Monday: ilman tavoitteita?

 

Kun kyselin muutamia viikkoja sitten vloggaaja suosituksia Instagramissa, joku suositteli minulle Jon Olssonin videoita. Jäin samantien koukkuun niihin, ja olenkin innolla katsellut aina uusia videoita häneltä.

Hän on entinen freeski-laskija ja nykyään pyörittää ilmeisesti muutamaakin omaa yritystä. Pidän kovasti hänen positiivisesta energiastaan ja draivista tehdä asioita. Pidän häntä hyvin päämäärätietoisena ja tavoitteellisena ihmisenä.

Kuitenkin jollain videolla hän kertoi saaneensa kysymyksen tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista ja hän totesi ettei niitä ole. Hän tekee niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja lähtee uusiin juttuihin mukaan, mikäli innostuu niistä. Hänellä ei ole viiden tai kymmenen vuoden suunnitelmaa. Jokin tässä avasi silmäni.

Olin nimittäin ihan järkyttynyt siitä, että joku sanoo ääneen, ettei tulevaisuudelle ole tarkkoja tavoitteita tai päämääriä. Jollain tapaa olin ajatellut, että ollakseen tuottelias ja menestyvä, on pakko olla jonkinlainen suunnitelma omalle elämälleen. Hän on kuitenkin selkeästi tehnyt jotain oikein, sillä pärjää varsin hyvin elämässään.

En ole koskaan osannut itse määritellä tavoitteitani kovin tarkasti ja olen tuntenut suunnatonta syyllisyyttä siitä. Olenko veltto ajelehtija, jos en osaa määrittää tavoitteita joita kohti etenen? Onko minun edes mahdollista saavuttaa mitään suurta, jos en osaa sanoittaa mitä se jokin on? Onko kaikki työ turhaa, jos ei näe, mitä hyötyä siitä jossain vaiheessa tulee olemaan?

Tajusin, että Suomessa on jokseenkin sellainen ilmapiiri, että selkeät tavoitteet ja päämäärät kielivät tehokkuudesta, uutteruudesta ja hyvästä työmotivaatiosta. Tavoitteiden puuttuminen taas kertoo muka siitä, että elämällä ei ole minkäänlaista suuntaa. Tämä saattaa toki olla myös omassa päässäni ja itse itselleni luoma paine.

Miten voisi edetä unelmiaan kohti, jos ei tiedä minne on menossa?

No voipa hyvinkin. En itse tiennyt kymmenen vuotta sitten, mitä haluan tehdä. Unelmien ammatit vaihtuivat päivittäin, enkä tiennyt mikä olisi sellaista, jonka eteen olisin valmis tekemään vuosikaupalla töitä. Sen takia en selkeää tavoitetta valinnutkaan.

Ahdistuin, kun ympärillä olevat ihmiset hakivat yliopistoihin, alkoivat opiskella ja tiesivät kirkkaasti, minkä valitsevat pääaineekseen. Hurjimmissa kuvitelmissa ajattelin päätyväni sosiaalituilla eläväksi syrjäytyneeksi nuoreksi, koska minulla ei ollut selkeää päämäärää uralleni.

Fakta on kuitenkin se, että minulla on aina ollut kova työmoraali ja olen paradoksaalisesti ollut päämäärätietoinen, vaikka sellaista pitkän tähtäimen päämäärää ei ole ollutkaan. Sen sijaan minulla on ollut pieniä projekteja, joita kohti olen lähtenyt aina 100 lasissa.

Olen tarttunut nopeasti uusiin mielenkiintoisiin juttuihin, miettimättä sen tarkempaan sitä, edesauttavatko ne pitkän tähtäimen tavoitteita, sillä niitä ei ole ollut. Lyhyen tähtäimen tavoitteet ovat sen sijaan muuttuneet jatkuvasti ja monia niistä olen saavuttanutkin.

Tämän hetkinen työni olisi kymmenen vuotta sitten kuulostanut täysin utopistiselta. En siis olisi edes osannut tavoitella tätä silloin. Kuten Steve Jobs on hienosti sanonut, ”You can't connect the dots looking forward you can only connect them looking backwards. So you have to trust that the dots will somehow connect in your future. You have to trust in something: your gut, destiny, life, karma, whatever. Because believing that the dots will connect down the road will give you the confidence to follow your heart, even when it leads you off the well worn path.”.

Se, etten tiedä mihin tämä reitti vie, ei ole maailmanloppu. Kun tekee asioita täydellä sydämellä ja intohimoisesti, tulee usein päätyneeksi hienoihin paikkoihin. Vaikkei niitä olisi etukäteen osannut tavoitteiksi määritelläkään.

Se mikä saattaa tuntua ajelehtimiselta ja ahdistavalta elämänvaiheelta silloin, kun ympärillä olevat tyypit porskuttavat opinnoissaan tai urillaan eteenpäin kovaa vauhtia, voi myöhemmin paljastua kriittiseksi osaksi jotain toteutunutta unelmaa. Olet saattanut hanttihommissa työskennellessä tavata tulevaisuuden yhtiökumppanin tai oppinut jonkin eriskummallisen taidon, joka ratkaisee mahtavan työpaikan saamisessa myöhemmin.

Vasta viime vuosina minulle on alkanut hahmottua jonkinlainen kuva siitä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä ja olen kuitenkin jo kolmenkympin hujakoilla ikävuosissa. Tämänhetkinen elämä valmistaa minua sitä varten, mutta voi olla että jossain käännöksessä päätänkin lähteä täysin eri suuntaan.

Vihdoin olen sinut tämän asian kanssa ja päässyt eroon syyllisyydestä, joka tätä tavoitteellisuuden puutetta on varjostanut. Ystäväni sanoi myös hyvän huomion. Ei ole mitään maalia tai ”end gamea”, mitä varten elämme. Tavoitteet ja unelmat muuttuvat joka tapauksessa niiden täytyttyä. Sen sijaan on tärkeää nauttia siitä matkasta, vei se sitten mihin tahansa.

Share

Kommentit

Annaree (Ei varmistettu)

Kiitos! Olen saanut usein kummasteluja siitä, kun kerron olevani tyytyväinen elämääni nyt ja ettei ole mitään suurta päämäärää jota kohti olisin menossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi kunnianhimoinen. Kokoaikainen työ yhdistettynä maisteriopintoihin vaatii paljon ja tällä hetkellä se tuntuu hyvältä. Ärsyttää, kun kysytään että mikä mun tavoiteaika valmistumisen kanssa on ja sitten ihmetellään kun kerron ettei sitä ole. Se että opiskelen ei tarkoita sitä, etten olisi tyytyväinen nykyiseen työhöni. Eletään tässä hetkessä :)

Elisa Lepistö

Just näin! :) Joo se on jännä että tuollaiset asiat vaivaavat enemmän usein muita :D

Taru Mari
Stuff About

Lohduttava teksti! Mullakaan ei ole koskaan ollut sellaista selkeää tavoitetta ennenkuin nyt ja joltain osin sekin on epäselvää. :D

Elisa Lepistö

Ja se on täysin OK ;)

Lilly Pierce (Ei varmistettu) http://bellefernal.com

No mutta eikös sitä sanota, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se matka? Jos kuitenkin kaikki, vaikkei meillä "konkreettisia" tavoitteita olisikaan, tavoittelemme siihen, että vanhana on jotain muisteltavaa ja ehkä lapsenlapsille kerrottavana hyviä ja hauskoja tarinoita? Ja eikö niitä juuri synny siitä Carpe Diem-ajattelusta?

Ja sitä taidetaan myös sanoa, että harvemmin suunnitelmat tuppaa onnistumaan just niinkuin on suunnitellut ;) Kyllä universumilla on sulle tarkotus, ja toki pitää itsekin tehdä sitä mistä tykkää ja olla aktiivinen. Itse olen alkanut sisäistää ajatusmaailman siitä, että kaikella on tarkoitus. Omalla tavallaan se on lohduttavaa, ja omalla tavallaan se saa taas hiukan kapinoimaan vastaan ja ponnistelemaan itsekin kovemmin.

Mutta taas jälleenkerran ihana, ajatuksia ja inspiraatiota pursuava postaus, jonka aiheesta taidan itsekin raapustaa! Kiitos ♥

x Lilly

http://bellefernal.com

Elisa Lepistö

Niinän niitä syntyy :) Toki kaikki eivät kaipaa seikkailua elämältään, ja joillekin menestyksen mittari on vaikkapa arki, missä ei tule yllätyksiä ja on turvallinen olo. Mutta I get the point :) Ja kuulun itse juuri enemmän tuohon porukkaan, joka haluaa kokea kaikki hulluimmat tarinat jotta on sitten jotain muisteltavaa.

Suvi K.
Sisunainen

Miksi yleensäkin pitäisi olla "menestyvä" ja "tuottelias"? Mitä se edes tarkoittaa? Miksi pitäisi tavoitella jotain suurta hyötyä, joka yleensä tuntuu olevan jotain ulkoista ja materialistista tai uraan liittyvää? Miksei todellakin voisi olla onnellinen tehden sitä, mikä sillä hetkellä on kivaa, täysin riippumatta siitä, "johtaako" se mihinkään edes jälkikäteen katsottuna? :)

Elisa Lepistö

Mulle menestys ja tuotteliaisuus ei ole koskaan merkinnyt mitään materialistista. Mun mielestä kaikki määrittelevät itse sen, mikä kullekin tarkoittaa menestystä. Itselleni työ on toki iso osa sitä, sillä haluan tehdä jotain, johon suhtaudun intohimoisesti. Haluan myös paljon muita asioita, kuten nähdä maailmaa, ja saada ympärilleni ihmisiä joista välitän ja jotka välittävät minusta. Nämä asiat tarkoittavat minulle menestystä. Joten periaatteessa juurikin noin kuin viimeisessä lauseessa ilmaisit :)

Suvi K.
Sisunainen

Joo siis ymmärsin pointtisi jo itse postauksesta. :) Oon vaan itse viime aikoina paljon pohtinut yleisellä tasolla tätä menestysdiskurssia ja tullut yhä enemmän siihen tulokseen, että se ei välttämättä ole ollenkaan mun juttu. Omien unelmien seuraaminen ja intohimoinen suhtautuminen siihen, mitä tekee, sen sijaa on, niinkun sullakin. :)

Ipe (Ei varmistettu)

Kiitos tästä tekstistä!
Mua ahdistaa juuri tuo, että kaikilla muilla tuntuu olevan elämällään joku selkeä suunta, kuten haaveammatti jota he ovat jo opiskelemassa. Itse teen pienipalkkaista 'hanttihommaa', ja pidän siitä. Silti koen paineita siitä, että muut pyrkivät koko ajan eteenpäin, kun itse en mieti kunnianhimoisesti jotain 5-vuotissuunnitelmaa. Jonkun mielestä en voi menestyä ilman sitä, mutta toisaalta itse määrittelen menestymisen elämässä niin, että on onnellinen. Saa tehdä asioita, joista nauttii. Mä olen ja teen, ja ehkä siksi mulla ei olekaan tarvetta pyrkiä vimmatusti eteenpäin. Onko se väärin, jos pyrkii vasta sitten kun alkaa siltä tuntumaan?

Elisa Lepistö

Juuuuri näin! Sitä alkaa helposti vertailemaan itseään muihin ja miettimään, pitäisikö omat unelmat määritellä samanlaisiksi kuin heidän. Vaikka siinä ei ole mitän järkeä :D Tärkeintä on, että itse nauttii tilanteestaan!

Maiju/ Dashing Designers (Ei varmistettu) http://www.dashingdesigners.net

Tämä postaus oli tosi hyvä! Sulla on muutenkin tosi siisti ajatusmaailma ja samaistun usein sun kirjoittamiin juttuihin. Ihanaa viikon alkua sinne! :)

Elisa Lepistö

Ihana kuulla! Kiitos samoin <3

MMK (Ei varmistettu)

https://vimeo.com/176370337

Ei mulla muuta :)

Fiia Emilia (Ei varmistettu) http://rantapallo.fi/fiiaemilia

Tää oli todella hyvä postaus, olisin melkein voinut itse kirjoittaa ihan samanlaisen.

Ennen ahdistuin jatkuvasti, kun en osannut tehdä tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja suhtautunut intohimoisesti siihen mitä teen. Se lisäsi ahdistusta tulevaisuudesta, kun ei ollut selkeää kohdetta mihin kaikki se energia ja kunnianhimo suunnata. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, ettei ole pakko olla tarkkoja suunnitelmia. Kunhan tekee sitä mitä juuri sillä hetkellä haluaa oikeasti tehdä, sillon on oikealla suunnalla!

Sun blogi on yksi mun suosikeista, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen! Suureksi osaksi senkin takia, että voin helposti samaistua moniin asioihin mistä kirjoitat. (:

xx

souf (Ei varmistettu)

Hyvin kirjoitettu postaus hyvästä aiheesta! Itse tuppaan olemaan kaikesta stressiä ja ahdistusta keräävä tyyppi joka vertailee omia saavutuksiaan muihin, ja tämä oli taas hyvä muistutus siitä että on ihan OK vetää sitä omaa kaistaansa omaan tahtiin ja nauttia maisemista ja vaikka harhareiteistäkin matkan varrella. Ja kiitos muuten hyvästä blogista, täältä löytää aina ihania asuja, mielettömiä kuvia ja myös ajatuksiaherättäviä tekstejä, kuten nyt tämäkin :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Siis just samoja asioita olen kelaillut tässä kuluneen viikon aikana?! Päätin myös, että luovun liian tarkoista suunnitelmista. Ala on muutenkin niin muuttuva, etten millään voi tietää mitä tuun tekemään 5 vuoden päästä. Päätin, että nyt vaan teen hommani niin hyvin kuin pystyn ja uskon siihen, että se tuottaa tulosta!

Ihan huippu postaus!

dippi (Ei varmistettu)

En ole lukenut blogiasi pitkään aikaan, mutta onneksi eksyin lukemaan tämän postauksen. Olen aina ollut melko huono sietämään epävarmuutta ja nyt, kun olen vastavalmistunut ja etsin töitä, epävarmuutta tulevasta on enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Välillä ahdistaa, kun joku kyseenalaistaa valintani jäädä asumaan kaupunkiin, jossa kilpailu alani työpaikoista on kovaa. Täällä on kuitenkin urheilujoukkueeni, ystäväni sekä perheeni, ja haluan pitää kiinni näistä itselleni rakkaista asioista senkin kustannuksella, että väliaikaisesti työtilanne näyttää hyvin hankalalta. Työpaikka ei voisi kuitenkaan millään korvata näitä muita asioita, ja haluan uskoa siihen, että lähitulevaisuudessa jokin sijaisuus tai muu tilaisuus avaa ovet työelämään. Kiitos tästä postauksesta, auttaa jaksamaan taas muutaman viikon eteenpäin :)

Kommentoi