Mental Health Monday: Irtipäästämisestä

Muutokset vaativat usein luopumista. Oli kyseessä sitten ajattelumalleista, ihmisistä, työpaikasta, asenteista tai tavasta tehdä jokin asia tietyllä tavalla. Luopuminen on sanana jotenkin ikävä. Jollain tapaa lopullinen ja haikea. Oikeastaan luopumisen voisi nähdä myös irtipäästämisenä. Helpottavana ja uudella upealle tilaa tekevänä. 

Jotta asiat saisi liikahtamaan haluamaansa suuntaan, täytyy joskus luopua jostain, vaikkei vielä tiedä mitä sen tilalle saa. Täytyy sietää keskeneräisenä oloa. Epävarmuutta tulavaisuudesta. Vaikka lähtötilanne olisi kuinka piinallinen tahansa, on se silti tuttu ja turvallinen. 

Helpointa asiaa on varmaankin tarkastella ihmissuhteiden kautta, vaikka ilmiö on sama monissa muissakin asioissa. Jos kituu huonossa ihmissuhteessa, ajatellen lähtevänsä sitten, kun parempi vaihtoehto tulee, ei tule koskaan löytämään sitä parempaa vaihtoehtoa. Kun elämässä ei ole tilaa sille hyvälle tyypille, emme sitä myöskään tapaa. 

Joillain on varmasti taipumusta tarrautua vanhoihin asioihin, ihmisiin ja elämäntilanteisiin kuin toisilla. Itsekin olen joskus melkoinen nostalgikko ja esimerkiksi muistojen laatikko repeilee liitoksistaan. Kuitenkin minulle on aina ollut helppoa kävellä pois kaikesta, mikä aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa. Uskon, että vaikka luopuminen ja irtipäästäminen ei olisi luontaista, voi sitä myös harjoitella. 

Kun luopuu ensin vaikka jostain pienestä, sanotaan nyt että tekee vaikka sen syyssiivouksen vaatekaappiin ja luopuu kaikesta mitkä ei enää tunnu omalta. Siitä seuraa yleensä pieni hetki luopumisen tuskaa, jonka jälkeen saa hurjan hyvän mielen pitkäksi aikaa. Kun tätä toistaa pienissä asioissa, vahvistuu mielikuva siitä että luopuminen kannattaa. Sen jälkeen sitä on helpompi soveltaa myös niissä elämän suuremmissa kysymyksissäkin. 

Sen voi ajatella vaikka sellaisena ilmapallona, jota puristaa rystyset valkoisina, ja kun siitä vihdoin päästää irti, jännitys lakkaa ja kädet on taas valmiita tarttumaan muihin asioihin. 

Picture: Tomi Taskula

TallennaTallenna

Share

Kommentit

rosalias (Ei varmistettu) http://rosalias-inspirations.blogspot.fi

Ihan huippu teksti! Antoi voimaa omaa pääsykoerutistusta varten :)
http://rosalias-inspirations.blogspot.fi

ps. Olin se joka kesällä kyseli niitä sun jakamia kotitreenejä ja haikailisin vielä keskivartalotreenin perään :D

Elisa Lepistö

Ihana kuulla! Tsemppiä hurjasti luku-urakkaan! :) Ja hei, hyvä kun muistutit! Tänään vielä myöhemmin olisi luvassa kotona tehtävä keskivartalotreeni ;)

lottay (Ei varmistettu)

Haha! Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen pohdiskellut asioita muutaman päivän ja sitten olet kirjoittanut aiheesta blogissasi! Aivan mielettömän inspiroiva blogi kaikella tapaa, kiitos siitä :)

Elisa Lepistö

Aivan ihana kuulla! <3 kiitos kun kerroit!

radicalsoftness

Todellakin. Kirjoitin itse just äsken siskoni anoreksiasta ja tää osui ja upposi. Irti päästäminen kaikesta mikä satuttaa ja kaikesta mikä ei vaan enää istu omaan elämään. Kiitos tästä!

Elisa Lepistö

Kävin lukemassa sun tekstin. Ihan mielettömän kauniisti ja koskettavasti kirjoitat <3 hirmu paljon tsemppiä kurjan tilanteen keskelle. Toivon koko sydämestäni ettö siskosi parantuu.

Jansson (Ei varmistettu)

Oon vuoden ajan ajatellut tätä irtipäästämisen teemaa. Itse haluaisin päästää irti eräästä tunteestä, mutta en vain yksinkertaisesti pysty. Silloin kun menee hyvin, on helppo olla ajattelematta koko asiaa ja miettiä, että se on jo mennyttä elämää. Mutta, mutta.. Sitten tulee jokin vastoinkäyminen tai huono päivä ja palaan aina tähän samaan tunteeseen, pelkoon, enkä vain osaa yksinkertaisesti päästää siitä irti vaikka haluaisin.

Elisa Lepistö

Ootko yrittänyt ohjata pelon tunteen kynnyksellä ajatuksia johonkin mukavaan ja iloiseen asiaan? Usein jäämme kiinni ikäviin tunteisiin kun yritämme etsiä ratkaisuja. Jos sen sijaan etsisimmekin vain huojennusta, ja keskittäisimme mielen johonkin ihanaan, kurjat tunteetkin usein väistyisivät. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai kauhia, miten osuva teksti. Tässä kun omassa elämässä kikkailee isojen valintojen keskellä yrittäen löytää sitä oikeaa ratkaisua, niin jotenkin maailmankaikkeus lähettelee nyt joka sunnasta tällaisia "viestejä". :D En vaan jotenkin millään haluis uskoa näitä viestejä, sillä pelottaa. Niin kuin sanoitkin; tyhjään heittäytyminen tutusta ja turvallisesta on kamalaa, mutta samalla hurjan houkuttelevaa!

Tää mental health monday -juttusarja on kyllä ihana! Ootan joka maanantai ihan tohinalla uusia pohdintojasi! Tykkään kyllä ihan hirveesti blogistasi muutenkin, mutta etenki nää on ihan *sydän* :)

Elisa Lepistö

Ihana kuulla, kiitos! 

Paljon rohkeutta uuden elämäntilanteen aloittamiseen! Kuuntele sitä maailmankaikkeutta ;) ja usein harvat päätökset ovat lopullisia. Sitäkin on hyvä miettiä jos uuteen hyppääminen pelottaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon juurikin tällä hetkellä ison irtipäästämisen edessä. Vaikeinta kaikessa on se tyhjyys. Ensin mielen täytti tämän tietyn ihmissuhteen kaikki hyvät puolet ja se auvoinen elo. Viime aikoina mielen on täyttänyt epävarmuus ja arvailu, suoranainen spekulointi. Kun tämä kaikki murretaan, vaikeinta on se, että on tottunut täyttämään päivänsä ja ajatuksensa tällä asialla jo pitkään, hyvässä ja pahassa. Siihen on voinut ja halunnut panostaa. Enää ei voi. Tai voihan tätä vatvoa vaikka vuosia eteenpäin, mutta juuri nyt en jaksa enkä halua. Sain päätöksen, en sellaisen kuin halusin, mutta päätöksen kuitenkin. Enää ei tarvitse arvailla. Yllätyin kuitenkin siitä miten irtipäästämisen tuska iskee yksin ollessa ja taittaa kaksinkerroin kylppärin lattialle.

Yllätyin myös miten hyvin pidän itseni kasassa, kukaan tuskin huomaa juurikaan eroa. Spekulointi ja pelonsekainen odotus siitä mitä tuleman pitää oli nimenomaan järkyttävän ahdistavaa ja tämä nykyinen tila on vain äärettömän surullinen ja jostain syystä hyväksyn ja "siedän" tämän jälkimmäisen olotilan paremmin.

Elisa Lepistö

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat <3 Voimia ihan hirmu paljon uuden tilanteen eteen! Muista, että välillä myös auttaa se, että näyttää läheisille, kuinka hajalla on. Aina ei tarvitsekaan pitää itseään kasassa. 

Kommentoi