Mental Health Monday: Kesä ja elämää suuremmat kysymykset

En tiedä onko syynä nämä yöttömät yöt, tai ehkä se, että olen kulkenut joka paikkaan pyörällä tai kävellen, jonka takia olen saanut paljon aikaa itselleni ja ajatuksille. Pari tuntia päivässä olen tuntenut vain tuulen kasvoilla, kuunnellut ihania kappaleita, ottanut pidempiä reittejä, jotta olen saanut ajaa merenrantaa pitkin tai keskellä metsää. Johtui se mistä tahansa, niin joku tässä kesässä vain saa aina sellaiset kummalliset hiukan suuremmat ajatuskelat pyörimään. 

Alan kyseenalaistaa kaikkea ja pohtia asioiden merkityksellisyyttä ja merkityksettömyyttä. Miettiä omaa elämää uuvuksiin asti ja tarkastelemaan niitä polkuja joita tähän on kuljettu ja toisaalta kuikuilemaan myös niitä, jotka siintävät vielä edessä. Tämä tismalleen sama ilmiö on toistunut jo monena kesänä.

Kurkkailin myös vanhaa päiväkirjaani, ja usein talvisin ei ole ollut hirveästi kirjoitettavaa. Kesällä sen sijaan monena yönä kynä sauhusi ja tekstiä tuli sivutolkulla. Sen jälkeen kun aloin kirjoittaa blogia, ei ole päiväkirjaan tullut ainuttakaan päivitystä. Se on todella sääli, sillä eihän tänne kuitenkaan taltioidu ne asiat, jotka mielen syvimmissä sopukoissa pyörii. 

Ehkä talvisin menee niin paljon energiaa siihen pelkkään selviytymiseen, ettei mielellä ole resursseja edes tarttua mihinkään kovin syvälliseen. Silloin taas, kun kaikki asiat on hyvin, on aikaa ja energiaa kriiseillä kaikenlaisista päätöksistä ja valinnoista. Olen siinä vaiheessa elämääni, että kaikki päätökset tuntuvat todella isoilta. Ympärillä tapahtuu suuria asioita perhe- tai urarintamalla. Ihmiset ostavat asuntoja, saavat osakkuuksia firmoista, menevät naimisiin tai muuttavat ulkomaille. Itse ei halua sulkea vielä mitään ovia, mutta samalla pelkää astua yhdestäkään sisään. 

Tuntuu kuin seisoisin tällä hetkellä jossain odotusaulassa, jossa kaikki ovet ovat vielä avoinna, mutta olen jumiutunut lukemaan naistenlehtiä ja vilkuilemaan eteenpäin tikittävää kelloa. 

Jumitan tässä niin pahasti, etten pystynyt edes sitoutumaan uuteen nettiliittymään. Sanoin puhelinmyyjälle, että luultavasti en asu syksyllä edes Suomessa. Kun vieressä istuva Johanna kysyi, minne olemme lähdössä, vastasin etten oikeastaan tiedä. Vaikka Berliiniin. Ja oikeastaan, se voi yhtä hyvin olla joko vale tai totuus. 

Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia mielessä?

Share

Kommentit

minnapa (Ei varmistettu)

Itsellä ongelma ehkä kulminoituu siihen, etten oikeastaan tiedä mitä haluan tehdä. Mulla ei ole koskaan ollut mitään suurta intohimoa yhtä tiettyä asiaa kohtaan, vaan olen enemmänkin tasaisen hyvä kaikessa ja tykkään osata vähän kaikkea, jotta voin ymmärtää eri alojen asiantuntijoita ja heidän ajatusmaailmaansa paremmin. Se auttaa itseäni hahmottamaan laajempaa kuvaa. Tämä kuitenkin johtaa siihen, etten tiedä, mikä on se minun polkuni. Innostun viikottain jostain uudesta asiasta, mutta en voi luottaa siihen että tämä olisi nyt se mun juttu koska tiedän, että seuraavalla viikolla luen taas inspiroivan uratarinan ja alan haaveilla uusista jutuista :D samalla olen myös aika kunnianhimoinen ja käytännönläheinen, ja tässä kolmenkympin lähestyessä sellainenkin asia kuin perhe alkaa kummitella mielessä. Ja nimenomaan kummitella: en koe haluavani lapsia vielä, mutta samalla en myöskään halua niitä kovin vanhana, ja ahdistaa, kun ajattelee, että viiden vuoden sisään pitäisi tässä lapsia jo miettiä. Se olisi juuri sitä työelämän kulta-aikaa milloin miehet saa ylennyksiä ja uusia jännittäviä positioita - ja naiset jää äitiyslomalle. No, ehkä vähän kärjistetysti mutta kuitenkin.

Kävin viime viikolla koulutuksen, jossa puhuttiin tavoitteiden tärkeydestä menestyksessä, ja tavoitteeni onkin loppuvuoden aikana selvittää, millä alalla haluan työskennellä ja millaisissa tehtävissä. Välitavoitteena on hankkia itselleni mentor ja käydä ammatinvalintapsykologilla. Viikkotasolla tavoitteena on lukea vähintään kerran viikossa muiden uratarinoita ja kokemuksia sekä selata työpaikkailmoituksia ihan vain selvittääkseni, millaisia tehtäviä edes on tarjolla. Mutta kaiken tämän lisäksi aion myös muistaa nauttia kesästä.

Elisa Lepistö

Tunnistan todella hyvin nuo ajatukset! Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta, mutta kuitenkin enemmän juuri samalla asenteella: on mukava oppia vähän kaikesta, jotta kokonaiskuvan saa kirkkaammaksi. Tällaisella ajattelulla on kuitenkin kääntöpuolensa silloin, kun pitäisi olla yhdeltä alalta sitä asiantuntijuutta. Vaikka moniosaaminen on nykyään valttia, ei se oikein riitä itsessään. Sun suunnitelmat kuulostaa kuitenkin todella hyviltä, ja taidan itse ottaa nyt vähän samanlaisia tavoitteita omaan elämään :) Kiitos!

TheLillyPierce (Ei varmistettu) http://www.bellefernal.com

Itsellä on myös odotusvaihe menossa. Mutta erona se, että olen jo melkein koko elämäni tiennyt mitä haluan tehdä (kirjoittaa kirjoja, elokuvia ja ehkä jopa näytellä ja mahdollisesti työskennellä musiikin parissa), mutta minulla ei edelleenkään ole siihen mahdollisuutta. Suurimmat ongelmat valitettavasti koostuvat rahasta, sillä minulla ei ole varaa muuttaa ulkomaille tai hakea haluaamani kouluun. Velkaa en halua, sillä se on suurin syy perheeni rahaongelmiin. ¨

Yritän tehdä kaikkeni, että saisin jotain töitä lähetettyä eteenpäin, mutta periaatteessa olen jumissa. Ja olen ollut jo neljä vuotta. Toki nyt valmistuin ammattikoulusta kokiksi, mutta se ei ole ollenkaan unelma-ammattini ja tässä tilanteessa aivan liian stressaava työ, sillä olen tavallaan aika perfektionisti ja välitän jopa liikaakin tekemisistäni, joka puolestaan uuvuttaa ja pidemmän ajan jälkeen milteinpä lamaannuttaa.

Nyt kuitenkin kesällä saan hurjasti enemmän aikaan, kun koulu on pois alta, ja toivon todella, että tänä vuonna asiat alkavat muuttumaan. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta muutama konkreettinen muutos pitäisi tapahtua ensin. Odottelu saa kyllä omalta osaltani nyt riittää. Nyt on toiminnan aika.

x Lilly

P.S. Kommenttikenttäsi ainakin itselläni ei meinaa koskaan aueta ennenkuin lataan sivun muutaman kerran uudelleen ja silloinkin välillä hyppii edestakaisin. En tiedä onko omasta koneestani vai mistä :o

Elisa Lepistö

Oletko ajatellut että hakisit Suomeen kouluun ja tekisit vaihdon ulkomailla jossain "unelmakoulussa" stipendin avulla? Toivottavasti pääset tavalla tai toisella toteuttamaan unelmasi. Sekin on jo ensimmäinen askel, että tietää ainakin mitä haluaa. 

Onpa outoa tuo kommenttijuttu! Pitää kysellä että mistäköhän johtuu :) Kiitos kun kerroit!

Taru Mari
Stuff About

Tuttua! Itselläni on se ongelma, että haluaisin ehtiä tekemään kaikkea mutta aika ja jaksaminen ei kaikkeen riitä. Sitten pitää tedä valintoja. Plääh. :D

Jallu (Ei varmistettu)

KIITOS kun kirjotit just tästä aiheesta. Ajankohta erittäin bueno, sillä Itse pohdin samanlaisia asioita ja tuntuu ettei saa rauhaa omilta ajatuksilta. Toisaalta uskomattoman ihana tunne, mutta välillä vähän uuvuttavaa :D

Samaistun myös vahvasti ensimmäisen kommentoijan tunteeseen siitä, ettei oikeastaan tiedä, mitä haluaisi tehdä. Sen sijaan olen kuitenkin keskittänyt energiani pohtimaan sitä, että KUKA tai MILLAINEN haluan olla, sen sijaan, että miettisin MITÄ haluan olla tai tehdä. Ehkä sen oman jutun löytää ajan myötä, tai sitten se voi olla koko elämän mittainen matka. Kaikista siisteintähän olisi löytää työ, jossa nuo kaksi aspektia olisi hyvin lähellä toisiaan, eikä jyrkästi erotettavissa.

Iloa ja aurinkoa kesääsi ja YOLO!

Elisa Lepistö

Toi on hyvä ajatus, että mielummin ajattelee että kuka ja millainen on. Kyllä sekin aina kuitenkin vahvasti johonkin suuntaan vie! Ihan varmasti se oma juttu löytää ihan kaikille, kun vaan jaksaa sitä etsiä, eikä tyydy ensimmäiseen polkuun jos se ei tunnukaan omalta vähän matkaa tallusteltua. 

Kiitos samoin!! <3

Kommentoi