Mental Health Monday: Kun onnellisuus hävettää

En tiedä mistä johtuu, tai onko sille ylipäätään mitään erityistä syytä, mutta lähiviikkoina olen ollut jotenkin ihan järkyttävän onnellinen. Jopa niin onnellinen, että se on hävettänyt. Lieneekö suomalainen tapa, mutta on tuntunut etten kehtaa edes kertoa sitä ääneen. Alan ajattelemaan, kuinka niin moni voi huonosti, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja onnellisuus tuntuu saman tien itsekkäältä. 

Saako omasta työstä iloita silloin, kun niin moni on työttömänä? Onko oikein olla onnellinen omista ystävyyssuhteesta, silloin kun moni kärsii yksinäisyydestä? Saako tulevaa reissua odottaa innoissaan, vaikka lentäminen on epäekologista, eikä kaikilla ole edes varaa ulkomaanmatkoihin? Onko oikein iloita ihanasta parisuhteesta, kun niin moni on huonossa suhteessa tai kumppania vailla?

Tiedän järjellä, ettei näissä kysymyksissä ole mitään järkeä. Ollessamme onnellisia jaamme hyvää oloa myös ympärillemme, ja olemme valmiimpia auttamaan myös muita. Silti tuntuu siltä, että sitä omaa onnea pitää vähän piilotella. Olenko yksin tämän ajatukseni kautta, vai kokeeko joku muukin joskus huonoa omaatuntoa onnestaan?

Ymmärrän hyvin, ettei oma onnellisuus ole muiden onnesta pois, eikä huonoa fiilistä potemalla auta yhtään ketään. Silti joudun välillä tekemään mielessäni oikein töitä sen eteen, että osaan vain nauttia hyvästä mielestä. Tiedän kokemuksesta, että silloin kun voi itse huonosti, on myös muiden auttaminen paljon vaikeampaa. Elämä on sellaista omien asioiden kanssa solmussa olemista ja päivistä selviytymistä. Ei silloin ole resursseja samalla tavalla auttaa muita tai tehdä muutenkaan mitään hyvää. 

Yksilön onnellisuus on siis myös suuremmassa mittakaavassa positiivinen asia, sillä se usein myös leviää ympärille hyvinä tekoina, inspiraationa, tsemppinä tai tukena. Tämän yritän pitää nyt mielessä ja jakaa sitä hyvää mieltä myös muille. Pelkällä valittamisella ei tehdä mitään hyvää. Auttaminen vaatii tekoja, kuuntelua, läsnäoloa sekä tukea ja ne onnistuvat usein paremmin, kun on itsellä hyvä olla. 

Share

Kommentit

Faijahommia. (Ei varmistettu) https://faijahommia.fi/

Älä missään nimessä piilottele onnellisuuttasi ja onneasi. Onnellisuus ja positiivisuus tarttuu :)
Jos joku on katkera sinulle sinun onnen vuoksi niin se on hänen ongelma ja hänen pitäisi miettiä, että mitä pitää korjata asenteessaan. Piste!

https://faijahommia.fi/

Elisa Lepistö

Ihana Niko! :D oikea asenne! Ja näinhän se on :)

Minnea
Minnean muruja

Onnellisuus ja positiivisuus lisää onnellisuutta ja positiivisuutta :) Ymmärrän kuitenkin ajatuksesi, joskus tuntuu ettei halua "leveillä"omalla onnellaan, jos esim. ystävällä sama asia on huonolla tolalla.

Elisa Lepistö

Niin, ei se edes oikein ole siitä kiinni. Jotenkin päänkin sisällä alkaa sensuroimaan sitä omaa onnea. Ihan kuin se olisi joltain muilta pois :D hölmöä, mutta näin vaan käy!

Aino A (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Olen itsekin kamppaillut samojen asioiden kanssa. Kun muutin n. 1,5v sitten ulkomaille, ensin oli niiiiin ihanaa ja olin onnellisempi kun koskaan, mutta pikkuhiljaa hiipi mieleen ajatus että hitsi onko nyt ihan ok olla näin hiton onnellinen kun ei kaikki muut ole. Tunsin siis oikeesti huonoa omatuntoa siitä että mä oon muuttanut pois Suomesta koska kaikki ei voi tehdä samanlaista maisemanvaihdosta noin vaan. Mutta eihän tollasessa ajattelutavassa ole siis mitään järkeä :D ei mun onnellisuus ja tekemät asiat ole keneltäkään pois.

T. IG akeesi :D

Elisa Lepistö

Just noin! :D kun sen sanoo ääneen tai kirjoittaa, tajuaa kuinka hullua se onkaan. <3 ja ainakin itse huomaan kuinka oma fiilis nousee kun joku on silminnähden onnellinen, siitä huolimatta mikä tilanne itsellä on.

Taru Mari
Stuff About

Juuri itsekin mietin uskallanko nyt iloita yhdestä kivasta jutusta, ettei sitä vain viedä multa pois. :D Hieman eri asia kuin tämä, mutta kuitenkin. Aivan hassu ajatus. Mielestäni se onni ja hyvä olo juurikin leviää, kuten sanoitkin. :) Ihana paita muuten!

Elisa Lepistö

Tää on kyllä hassu ilmiö :D kiitos!

oona_amanda
Oona Amanda

Tiedän tunteen! Mä muutin New Yorkiin pari kuukautta sitten ja jokin tässä kaupungissa tekee mut vaan ihan älyttömän onnelliseksi. Välillä on jopa sellainen euforiatila, että miettii onko tää ihan tervettäkään :D Mut oon myös huomannut, että välillä sitä saattaa alitajuisesti alkaa sensuroimaan itteään vaikkapa somessa ja miettiä kuinka paljon haluaa sitä omaa onneaan hehkuttaa. Mutta sitten herää kysymys: Miksi pitäisi hävetä? Oon täysin samaa mieltä tuosta, että onnellisuus parhaimmillaan vain leviää ympärilleen ja inspiroi muita. Tähän sopii mun mielestä täydellisesti Marianne Williamsonin kuuluisa toteamus: "As we let our own light shine, we unconsciously give others permission to do the same. As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others".

Elisa Lepistö

Ahhhh, tiedän niiiiiiiin hyvin ton tunteen. Aina nycissä oon niin järkyttävän onnellinen että sydämeen melkein sattuu :D lennän sinne ylihuomenna ja tuntuu jo mahanpohjassa!

ja ihana lainaus! En ollut kuullut aiemmin :) 

Elinajee (Ei varmistettu)

Pohdin ihan samoja juttuja joskus itsekin! Ehkä oma (liiallinen?) empaattisuus puskee esiin, ja sitä ajattelee enemmän sitä miltä toisesta tuntuu kuin itsestä? Just vaikka jos on itse saanut uuden duunin, muttei kehtaa hehkuttaa siitä, jos joku kaveri on pitkään etsinyt töitä tuloksetta. Vaikkei se ole toiselta pois, niin silti tulee sellainen olo että onko tästä ok puhua :D Mutta onneksi yleensä ihmiset (ainakin ystävät) osaavat olla onnellisia myös toisen puolesta! :)

Elisa Lepistö

Voi olla :) ja onhan se ihan ymmärrettävää esim. just mainitsemassasi tilanteessa. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni yli vuosi sitten ja löysin nopeasti elämäni rakkauden, joka tekee minut niin onnelliseksi. Minua usein hävettää hehkuttaa onneani, kun tämä onni tuntuu niin uskomattomalta. Erityisesti se on vaikeaa niiden seurassa, jotka jäivät vanhojen poikaystäviensä kanssa yhteen vaikka ei ehkä olisi pitänyt tai jotka ovat yhä tiiviisti yhteydessä exäni kanssa. Hävettää, että ystävilläni tai exälläni ei mene yhtä hyvin.

Elisa Lepistö

Ihanaa kuulla että olet noin onnellinen! Jaat vaan ympärillesi sitä hyvää fiilistä, niin se tarttuu muihinkin :) <3

Tindeliini

Ihanaa että joku uskaltaa nostaa tämän asian esiin! Nykyisin tuntuu että onnellisuutta joutuu häpeämään, turhaan. Hymy tarttuu, ja niin myös onnellisuus. Useiden masennuksien kanssa taistelleena voin sanoa että minua eteenpäin kohti parempia aikoja on työntänyt juuri ystävieni kuvaukset siitä kuinka onnellisia he ovat juuri nyt. Ei se että kaikilla on vähän vaikeaa. Masennus saa sairastuneen unohtamaan että muitakin tunteita on, joten pieni muistutus siitä on aina välillä tarpeen. 

Onnellista kevättä <3

Kommentoi