Mental Health Monday: Millä on loppujen lopuksi väliä?

Käsittelemme viimeisessä podcast-jaksossa muun muassa masennusta ja uupumusta. Samalla myös pohdimme sitä, mitkä asiat ovat niitä mitkä tekevät onnelliseksi. Olen pyöritellyt sitä kysymystä päässäni paljon tänä keväänä. Onko niillä asioilla, joista stressaan, lopulta mitään väliä? Ovatko ne asiat, jolle aikani uhraan, sen ajan arvoisia? 

Näitä pohtiessani eteeni osui Eeva Kolun Uusi Muusaan kirjoittama teksti, jonka tämä kohta kolahti ja kovaa: "Ainoa, mitä kukaan ei tietääkseni voi koskaan saada takaisin, on aika. Aika on kaikkein arvokkain resurssimme. Silti jakelemme sitä ympäriinsä kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Uhraamme ensimmäisenä sen tavoitellessamme muita asioita: muiden hyväksyntää, rahaa, mainetta…"

Uskon, että levotonta oloa usein seuraa jonkinlainen muutos. Omalla kohdalla levotonta oloa on jatkunut jo yli vuoden verran. Aloin miettiä, että muutosta ei tapahdu niin kauan, kun sille ei raivaa elämästään tilaa. Kun tyhjää tilaa on, se on helpompi täyttää jollain merkityksellisemmällä. 

En ole tällaista tyhjennystä tehnyt, koska olen kuvitellut että raivaan kalenteristani sitten kyllä tilaa, kunhan vain tietäisin sen, mille sitä haluan raivata. Mutta kun harvoin asiat niin päin loksahtelee. Kun oma kovalevy on niin täynnä, ettei muista enää omaa pankkikortin tunnuslukua, ja joutuu jokaiselle kalenterimerkinnälle laittaa varmuuden vuoksi hälytyksen, on siihen soppaan vaikea enää mitään uutta lisätä. 

Aion siis tehdä tilaa, jollekin. Vielä tuntemattomalle, mutta niin kovasti kaivatulle. Meinaan pitää ensimmäisen kerran lomaa viiteen vuoteen. En tiedä vielä, onko se viisi päivää vai kaksi viikkoa, ja miten sen toteutan. Mutta loma on nyt vain pidettävä. Paiskin vaikka yötä päivää töitä ennen sitä, jotta saan katkaistua hetkeksi tämän minun ja koneeni välisen napanuoran. 

Aion olla tiukempi omista aikatuluistani ja kieltäytyä asioista rohkeammin. Antaa sattuman johdattaa. Vaikka en siihen "sattumaan" uskokaan. Aion kääntää pois sivun, joka on niin täynnä tekstiä, että merkintöjä on enää vaikea osata lukea. Ottaa uuden puhtaan tilalle, joka tyhjyydellään innostaa luomaan jotain uutta.

Kommentit

Nellinen (Ei varmistettu)

Nää sun maanantaipostaukset on mun mielestä niin hyviä, tosi hyvä lukea välillä tälläsia ajatuksia herättäviä postauksia. Teijän podcastista oon myös pitäny, se tuntuu vähän ku juttelis hyvän kaverin kanssa, kun käsittelette niin rennosti eri aiheita. Viimenen oli varsinkin tosi hyvä, ja jäinkin miettimään tota aihetta enemmän. Jos jaksatte vaan, niin mun mielestä jakso joka käsittelee teidänki sivuamaa uupumusta/burn outia tarkemmin olis tervetullut. Oon ite kärsinyt siitä tämän vuoden, ja oon huomannut, että siitä on hirveen vaikea löytää kokemuksia netistä. Omassa kaveripiirissä ei oo myöskään tällästä ollut, ja siks oliskin mielenkiintosta kuulla muilta nuorilta naisilta kokemuksistaan ja ehkä jopa paranemisesta.

Elisa Lepistö

Voisin ainakin kirjoittaa aiheesta jos ei muuta! Tärkeä aihe, jonka kanssa jää helposti yksin. <3

Lorelei (Ei varmistettu)

Moikka!
Mun on pakko tulla antamaan palautetta teidän podcasteista.
Muutin vähän aikaa sitten uuteen maahan ja tämä alku on ollut melko rankkaa. Tuntuu että mikään ei onnistu ja olen myös vähän yksinäinen. Teidän podcasteista tulee todella hyvä fiilis ja ne on antanut paljon positiivista energiaa itselleni. Tuntuu kuin olisin teidän kanssa mukana lasillisilla ja yksinäisyys unohtuu kuunnellessa :) Vaikutatte kaikki tosi hyviltä tyypeiltä joilla on fiksuja ajatuksia! Hauska huomata että olette kaikki erilaisia persoonia mutta tulette todella hyvin juttuun ja osaatte pitää yllä fiksua ja mielenkiintoista keskustelua. Odotan jo innolla seuraavaa podcastia!

Elisa Lepistö

Ihana kuulla että podista on ollut seuraa ja iloa uuden arjen keskellä!!<3 mahtavaa saada tällaista palautetta!! Kiiiiitos!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.