Mental Health Monday: Ota vastuu

 

Kun mietin elämääni taakse päin, on helppo nähdä syitä ja seurauksia, sattumina näyttäytyviä tapahtumia, jotka kohtalon tapaan ovat johonkin tuuppineet. Mietin monesti myös, kuinka eri tavoin oman tarinani voisi kertoa. Uskon että joka ikisen elämästä löytyy haasteita, synkkiä ajanjaksoja, kiusaamista ja henkisesti rankkoja tapahtumia. Yhtä lailla löytyy myös mahdollisuuksia, hetkiä nousta kaiken yläpuolelle, rohkeutta ja halua ottaa elämä hallintaan. 

Teini-iässä koin ajanjakson, jolloin annoin vastuun omasta onnellisuudesta jollekin muulle. Olin henkisesti niin rikki, että löysin ympäriltäni monia syypäitä omaan huonoon olooni. Luovuin tavallaan vallasta ja ajattelin että on muiden tehtävä minut sieltä kuopasta nostaa, hehän minut sinne olivat tuupanneetkin. Näin itseni aina uhrina jokaisessa tilanteessa, enkä osannut ottaa vastuuta elämästäni. Odottelin jotain uljasta prinssiä, joka tulisi ja nostaisi minut sieltä. Kerroin itselleni melko synkkää tarinaa kohtalostani. 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että itsestä pitää ottaa vastuu, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Uljas prinssi saattaa tulla ja nostaa sinut kerran, mutta paljon tärkeämpää on oppia itse nousemaan kerta toisensa jälkeen takaisin pystyyn. Suuretkaan haasteet eivät tunnu enää pelottavilta, sillä tiedät että kaiken mennessä mönkään, et enää luovuta vaan keksit jonkun toisen keinon päästä tavoitteeseen. 

Se nyt vain on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, edes Suomessa. Sen sijaan mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Jollain muulla tie voi olla miljoona kertaa suorempi ja loivempi kuin toisella, mutta jos perille on päästävä, on se mahdollista myös eri lähtökohdista. 

Itsesääli on melko vaarallista tulevaisuuden kannalta, ja siihen on helppo jumiutua rypemään. Toinen vaihtoehto on hyväksyä tosiasiat, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin valoisamman tulevaisuuden toivossa. Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista. 

Mielipiteitä saa toki aina olla, mutta minusta tämä kuulostaa kiittämättömältä. Missä tahansa muualla kun kertoo, että täällä on ylipäätään mahdollista opiskella ilmaiseksi, eivät ihmiset meinaa uskoa koko ajatusta. Sen lisäksi meille maksetaan siitä, että opiskelemme. Se menee melkein jo omankin ymmärryksen yli. Itse tein töitä koko opiskelun ajan, sillä en halunnut esimerkiksi asua opiskelija-asunnossa. Mielestäni elättämiseni ei ole valtion tehtävä, mutta on hienoa että he ketkä haluavat keskittyä pelkästään opintoihin, pystyvät sen tekemään.

Aina on toki myös poikkeustapauksia, jossa valtion tulisi tukea enemmän yksilöitä. Harmittaa ehkä juurikin sen takia, että ihan tavalliset jampat harmittelevat tällaisia asioita. Siinä tulee luoneeksi sellaista valheellista todellisuutta, jossa odottaa kaiken tapahtuvan ikään kuin itsestään. Vaaditaan asioita ilman, että niiden eteen olisi valmis tekemään mitään. 

 

 

 

 

Pictures: Me & Sara Vanninen

Share

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Hyvä teksti. :) Muuten olen samaa mieltä, mutta mielestäni esimerkiksi terveydenhuollon kehityskohteita on kannattavaa tuoda esiin. Aina jossain muualla on huonommin. Silti mielestäni myös epäkohdista on hyvä puhua, ei se mielestäni aina ole turhasta valittamista. :) Vastuu omasta onnellisuudestaan kannattaa tietysti ottaa eikä odottaa että joku ulkopuolinen asia tekee onnelliseksi tai että asiat tapahtuisivat itsestään. :)

Elisa Lepistö

Tottakai epäkohdista saa ja pitääkin puhua, eihän mikään muuten muuttuisi paremmaksi. Ehkä mulla on ollut poikkeuksellisen hyvää tuuria aina terveyskeskuksissa, sillä olen aina saanut hirmu hyvää palvelua :D

Taru Mari
Stuff About

Hahah lucky you. :D

Jennun (Ei varmistettu)

Viisaita sanoja sinulta jälleen! Teksti pisti todellakin ajattelemaan. Mietin kahteen kertaan, ennen kuin seuraavan kerran valitan jostain. Mukavaa viikkoa, Elisa! :)

Elisa Lepistö

Kiva kuulla! Kiitos samoin :) 

Opiskelija (Ei varmistettu)

Tykkäsin tästä tekstistä muuten tosi paljon, mutta särähti hieman korvaan tuo kun kirjoitat, että mielestäsi elättämisesi ei ole valtion tehtävä. Varmastikaan et tarkoittanut, että opintotuki pitäisi kokonaan poistaa. Sen käyttäminen on joillekin kuitenkin ihan välttämätöntä. Esim. itse opiskelen nyt kolmatta vuotta ja käyn samalla töissä, mutta opiskelu vie niin paljon aikaa, etten ehdi tehdä kuin yhden tai kaksi työvuoroa viikossa. Pelkästään niillä tuloilla en pärjäisi. Jos taas tekisin enemmän töitä, opiskeluni venyisivät vielä monta vuotta siitä nykyisestä viidestä vuodesta. Olen tietysti todella kiitollinen siitä, että saan valtiolta noin puolet kuukaudessa käyttämistäni rahoista, mutta todennäköisesti tulen maksamaan saman verran veroina takaisin sitten, kun valmistun ja saan oman alan töitä. Olen myös kiitollinen siitä työpaikasta, joka minulla nyt on, vaikka se ei vastaakaan koulutustani, sillä kaikilla opiskelukavereillani ei ole mitään töitä.

Tästä pienestä jutusta huolimatta tekstisi piristi päivääni :)

Elisa Lepistö

En tosiaan tarkoittanut että se pitäisi kokonaan poistaa. Olisi ehkä pitänyt sanoa että olen itsekin nostanut opintotukea, vaikka tein töitä samalla. Koska kuitenkin halusin oman asunnon ja esimerkiksi matkustella, tuli minun tehdä illat ja viikonloput töitä. Mun mielestä tuki on pelkästään hieno homma. Se mikä ärsyttää, on se kun ihmiset kuvittelevat että sillä pelkällä tuella pitäisi pystyä kustantamaan ties minkälainen elämäntyyli. Sanoinkin tuossa, että on ihan loistavaa että tukea saa, jos juurikin haluaa saada opinnot nopeasti valmiiksi ja käyttää resurssit siihen. Aivan kuten sinun tilanteessasi. :) 

emk (Ei varmistettu)

Monia ihan hyviä ajatuksia kirjoituksessasi, mutta pakko tarttua tuohon opintotuki-pointtiin kun sitä itsekin niin kovasti korostit. Ensinnäkin, opiskelualoja on erilaisia, ja joillakin aloilla opiskelu on niin aikaavievää ja vaativaa, että työnteko opiskelujen ohella voi olla jo ihan ajankäytännöllistä syistäkin mahdottomuus. Ja kuten kaikki varmasti tietävät, ei niitä työpaikkojakaan aina ole halukkaille tarjolla. Haasteensa tuo myös löytää opiskelijana itselleen sellainen työpaikka, jossa sekä opiskelu että työvuorot saa sovitettua hyvin yhteen. Vaikka olisikin vain osa-aikainen työntekijä, työnantajat usein olettavat sinun olevan käytettävissä aina kun heillä on siihen tarvetta. Itse olen työskennellyt koko opiskelu-urani ajan, ja ainakin omalla kohdallani se on hidastuttanut opinnoistani valmistumista jonkin verran. Ihminen tarvitsee kuitenkin kaiken vastapainoksi myös lepoa ja vapaa-aikaa, ja ainakin omalla kohdallani ensisijaisena kärsijänä ovat olleet opinnot kun töihinkään ei oikein voi jättää menemättä. (Lisäksi sanottakoon, että usein töistä irtisanoutuminenkaan ei ole vaihtoehto, sillä ainakin suurissa kaupungeissa opintotuki ja opintolainakaan yhdessä eivät tahdo riittää asumiskustannusten ollessa niin korkealla.) Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka opiskelevat ja tekevät paljon töitä samanaikaisesti ilman minkäänlaisia ongelmia, hatunnosto heille. Mutta ihmiset ja ihmisten voimavarat ovat erilaisia, ja tuntuu sekin jotenkin hölmöltä, että korkeakouluopiskelijoiden pitäisi polttaa itsensä loppuun ennen kuin heidän varsinaiset työuransa ovat päässeet kunnolla alkamaankaan.

Minäkin olen kuullut ulkomailla ollessani paljon ihmettelyä ja ihailua pohjoismaalaisesta korkeakoulutusjärjestelmästä. En näe syytä sille, miksi oman järjestelmämme harvinaisuus globaalissa mittakaavassa olisi jotenkin perustelu sitä vastaan. Yhdysvalloissa nuoret valmistuvat yliopisto-opinnoistaan joskus jopa yli sadantuhannen dollarin lainataakka harteillaan. Brittiläinen vaihtokaverini on pakotettu lähtemään kotimaastaan muualle Eurooppaan opiskelemaan mikäli haluaa tehdä maisterintutkinnon kandintutkintonsa lisäksi, sillä Briteissä lukukausimaksut ovat nousseet viime vuosina niin huimasti ettei hänellä yksinkertaisesti ole varaa. Kuullessani tämänkaltaisia tarinoita olen kiitollinen ja ylpeä omasta järjestelmästämme. Arvokysymys toki tämäkin, mutta mielestäni on kohtuutonta, että opiskelijat joutuvat jo parikymppisenä hautaamaan itsensä ison velkataakan alle kyetäkseen kouluttautumaan. Varsinkin nykypäivänä, jolloin hyvä tutkintokaan ei ole tae työllistymisestä. Koulutus kun ei ole koskaan pelkkä investointi vain yksilöön itseensä ja hänen tulevaisuuteensa; myös koko ympäröivä yhteiskunta hyötyy siitä, että täällä on osaavaa ja koulutettua työvoimaa. Itsekin huomioit kirjoituksessasi lähtökohtien erilaisuuden, mutta nimenomaanhan erilaiset yhteiskunnalliset tuet (kuten myös opintotuki) on alunalkaen kehitetty sitä varten, että ne antavat taloudellisesti heikompiosaisillekin mahdollisuuden toimeentuloon ja oman tilanteensa parantamiseen. Sinänsä tämä politiikka on onnistunutta ainakin siinä mielessä, että Pohjoismaissa sosiaalinen liikkuvuus on paljon suurempaa kuin esimerkiksi anglosaksisissa maissa. Nämähän ovat loppujen lopuksi kuitenkin aina poliittisia ja ideologisia arvovalintoja. :) Tietysti jokaisen on hyvä omalla kohdallaan miettiä, mihin oman elämänsä epäkohtiin voi itse vaikuttaa ja täten toimia sen mukaan parhaimmaksi kokemallaan tavalla, mutta varsinkin tällaisessa pohdiskelevassa kirjoituksessa olisi hyvä tiedostaa yleiset yhteiskunnalliset rakenteet ja niiden vaikutus jokaisen yksilön elämään ja valintoihin. Toki tämä on blogi eikä mikään tieteellinen artikkeli. :D Mielestäni on vaan näin yhteiskuntatieteitä opiskelevana todella mielenkiintoista huomata, kuinka tällainen 'oman onnensa seppä'-diskurssi esiintyy todella useasti erinäisissä lifestyle-blogeissa nykypäivänä. Kai se kertoo jotakin vallitsevasta poliittisesta ja ideologisesta ilmapiiristä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Amen!!! Siis varsinkin viimeiset lauseet oman onnen sepästä ja yhteiskunnallisten rakenteiden tiedostamisesta. Kiitos loistavasti muotoillusta kommentista, en olisi itse jaksanut kertoa aikuiselle ihmiselle siitä, että eriarvoisuus on todellisuutta ja ei, hyväosaisena sitä ei yleensä ihan oikean oikeasti kokonaisuudessaan ymmärrä (minäkään en ennen, luojan kiitos nykyään vähän paremmin). Vähän, siis edes vähän toivoisi politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostumista myös lifestyle-bloggaajilta, vaikka kirjoitus selkeästi on kohdennettu lukijoille, jotka tykkäävät avo"c"adotoasteista ja haluavat "olla armollisia itselleen".

emk (Ei varmistettu)

Kiitos Vierailija, mutta kuitenkin: kirjoitin vastauksen, jossa halusin avata hieman erilaista näkökulmaa bloggaajan tekstiin. Toivottavasti voitaisiin kuitenkin harjoittaa asiallista mielipiteenvaihtoa puolin ja toisin, ilman että mennään argumentointiin, jossa hyökätään jotain ihmistä tai hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan vastaan. Kannatan, että pitäydyttäisiin ihan vaan henkilön mielipiteen sisällön kritisoimisessa. Niin yleensä syntyy hedelmällisempi keskustelu, jos on syntyäkseen. :)

Elisa Lepistö

Kiitos pitkästä kommentistasi. En tiedä saitko kirjoituksestani sen käsityksen, että opintotuki olisi jotenkin turha? Olen varmaan muotoillut asian vähän huonosti. En suinkaan ole sitä mieltä. Oman opiskeluni aikana opettajat tekivät heti alusta asti selväksi, että opintojen ohella ei sitten kykene käymään töissä, edes viikonloppuisin. Työmäärä tulisi olemaan kova, ja resursseja ei riittäisi enää töihin. Moni opiskelutovereistani päättikin silloin lopettaa osa-aikatyöt, ja muuttaa opiskelija-asuntoon esimerkiksi Korsoon huonetoverin kanssa. Opintotuki ja asumistuki riittivät silloin elämiseen. Jos tämä ei omaan elämäntyyliin riitä, ei mielestäni kyseessä ole rakenteellinen ongelma, vaan asenneongelma. Minulla ei ollut mahdollista elää tuilla, sillä maksoin asuntolainaa, enkä siksi saanut asumistukea, vaikka maksoin 850 euroa kuussa lainanlyhennyksiä. Sen takia tein töitä. Ymmärrän toki, että ihmisillä on eri määrä resursseja, aivan kuten sanoit, mutta sen takia onkin hyvä että tukia on. Mutta mikä olisi sun mielestä parempi systeemi tähän? 

emk (Ei varmistettu)

Voi hyvin olla, että ymmärsin kirjoituksesi väärin. :) Koin sen sävyn (opinto-)tukivastaisena, ja siksi aiheeseen itse tartuinkin.
Kirjoitit: "--Moni opiskelutovereistani päättikin silloin lopettaa osa-aikatyöt, ja muuttaa opiskelija-asuntoon esimerkiksi Korsoon huonetoverin kanssa. Opintotuki ja asumistuki riittivät silloin elämiseen. Jos tämä ei omaan elämäntyyliin riitä, ei mielestäni kyseessä ole rakenteellinen ongelma, vaan asenneongelma." Tällä hetkellä opintorahasta ja asumistuesta jää verojen jälkeen käteen noin 470 euroa kuukaudessa. Vaikka asuisikin opiskelijasolussa kaukana keskustasta, se on melkoisen pieni summa rahaa. En itse asu pääkaupunkiseudulla ja täten tarkkaan tiedä opiskelija-asuntojen hintoja siellä, mutta omassa kotikaupungissani (opiskelen toisessa suuressa yliopistokaupungissa) opiskelijasäätiön asuntojen vuokrat lähtevät halvimmillaankin sieltä 250–300 euron paikkeilta. Epäilen, että ne olisivat pääkaupunkiseudulla ainakaan huomattavasti halvempia. (Eikä näitä asuntoja todellakaan riitä kaikille niitä hakeville, ainakaan täällä.) Usein halvimmat asunnot vielä sijaitsevat sen verran kauempana, että liikkumiskuluihinkin menee prosentuaalisesti opintotuesta melkoisen paljon joka kuukausi. Päälle tulevat tietysti kaikki muut elämisen kustannukset, kuten puhelin- ja vakuutusmaksut sekä ruokaan menevät kulut. On melkoista penninvenytystä saada 470 euroa riittämään tuohon kaikkeen. Lisäksi on henkisesti aika kuormittavaa murehtia rahan riittämisestä joka päivä, kun pienikin ylimääräinen meno voi aiheuttaa ison loven budjettiin. Jotkut ihmiset Suomessakin tulevat perheistä, joissa ei tahdosta huolimatta välttämättä ole valmiuksia auttaa rahallisesti. Vaikka itselläni on tällä hetkellä työpaikka, ja täten asiat paljon paremmin kuin monella muulla, tiedän kuinka ahdistavaa on, kun raha ja sen riittämöttämyys painavat alituiseen mieltä. Ahdistunut mielentila ei ole se otollisin opiskelullekaan. On melkoista kärjistystä väittää, että joku odottaisi opintotuen mahdollistavan leveän elämän kantakaupungissa ja etelänmatkat siihen päälle. En ole yhdenkään ihmisen ikinä kuullut vaativan tällaista. Mielestäni kyse ei ole asenneongelmasta, jos olettaa, että väliaikainen kouluttautumiseen tarkoitettu tuki todella on riittävä siihen mihin se on tarkoitettukin, eli opiskelijan toimeentuloksi hänen opintojensa ajan. Opiskelun kun pitäisi olla opiskelijan työ. Lisäksi opintotuki on tietääkseni yhteiskunnallisista tuista ainoa, joka on vastikkeellinen: tuki lakkautetaan, ellei saa tiettyä opintopistemäärää tukikuukausia kohden. Mielestäni tuki on siis tällä hetkellä riittämätön. Ainakin se pitäisi sitoa indeksiin, jotta se paremmin vastaisi alati nousevia elinkustannuksia. Mutta niinkuin aiemmin kirjoitinkin, niin mielipiteet näistä heijastelee ihmisten arvomaailmojen erilaisia näkemyksiä. Minusta koulutus on investointi koko yhteiskuntalle, ja siksi mielestäni yhteiskunnan tulisi jatkossakin tukea kouluttautumista. Lisäksi koulutuksella ja sivistyksellä on jo itsessään itseisarvoa, jonka pitäisi olla pois tulosvastuun vaatimusten ristipaineesta. Nykyinen hallitus on taas ennemminkin sillä kannalla, että yksilön tulisi entistä enemmän itse ottaa vastuuta kouluttautumisestaan. Opintorahaahan juuri leikattiin entisestään, ja opintolainan osuutta opintotuesta nostettiin. Mielestäni Suomen kaltaisen pienen (ja melko resurssiköyhän) valtion ainoa valttikortti globaalissa taloudessa on koulutus ja sen mukanaan tuomat innovaatiot. Jos tukia kovasti vielä pienennetään, se saattaa vaikuttaa siten ettei moni varsinkaan köyhemmästä taustasta tuleva nuori uskalla ottaa riskiä (ja kymmenien tuhansien arvoista opintolainaa) saadakseen korkeakoulututkintoa, joka ei välttämättä edes nykymaailmassa takaa heti työllistymistä. Toki työmarkkinat ja yhteiskunta ylipäätään on suurien mullistusten edessä, ja näitä kaikkia järjestelmiä joudutaan varmasti miettimään uudestaan tulevaisuudessa. En väitä, että nykyinen tukisysteemi olisi täydellinen millään lailla, mutta ainakin mielestäni parempi kuin monen muun maan malli. Vaikeita kysymyksiä, ja vastaus riippuu toki siitä antaako enemmän arvoa kustannustehokkuudelle ja yksilön vastuulle vaiko lähtökohtien tasa-arvoistamiselle ja koulutukselle itselleen, vai jotain siltä väliltä. Nää kysymykset on kuitenkin aina ideologisesti värittyneitä, ja esim. koulutusleikkaukset on aina poliittisia valintoja, vaikka koko ajan luodaankin keskusteluilmapiiriä jossa taloudelliset ja poliittiset arvovalinnat nähdään kyseenalaistamattomina faktoina joille ei ole vaihtoehtoa (esim. pakko leikata koulutuksesta kun jostain kerta pitää leikata, vaikka samaan aikaan annetaan verohelpotuksia toisaalla).
Huh tulipa tekstiä, anteeksi! Monimutkaisia asioita joista on vaikea aina argumentoida lyhyesti ja ytimekkäästi. Meni nyt vähän ehkä sun alkuperäisen postauksen aiheen ohi. :D Mutta vaikka nyt asiasisällöstä erimielistä palautetta annoinkin, niin lopuksi kehaisen että musta tää sun Mental Health Monday-postaussarja on kokonaisuutena tosi hyvä idea! Usein tosi mielenkiintoista sisältöä ja hyviä juttuja. :)

Elisa Lepistö

Kiva kun palasit tähän, eikä suinkaan tarvitse pyytää anteeksi pitkää kommenttia, näähän on parhaita! Tykkään muutenkin siitä, että osaa jäsennellä ajatuksensa sellaisiksi, että ne saavat pohtimaan asiaa toiselta kantilta. 

Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa tosiaan selvemmin, etten missään nimessä ole opintotukivastainen, päin vastoin.  Olen ihan samaa mieltä kanssasi: koulutus on investointi yhteiskunnalle ja sitä tuli jatkossakin tukea. En haluaisi että koulutuksesta leikataan missään muodossaan. 

Sen sijaan mielestäni kaikkien pitäisi tiedostaa se, kuinka hemmetin hieno asia on, että meillä on mahdollisuus esimerkiksi nyt tuohon opintotukeen. En näe itse opintolainaa tuollaisena mörkönä kuin moni muu, mutta kommenttisi jälkeen pohdin, että se johtuu pitkälti siitä että katson asiaa ehkä vähän oman kuplani sisältä liikaa. Ystävistäni suurin osa on valmistunut yli kymmenen tuhannen euron laina kontollaan. Kuitenkin kyse on hyväpalkkaisista aloista, jolloin lähes ilmaisen lainan (korkomielessä) takaisinmaksu ei tunnu pahalta, varsinkin kun sen voi tehdä pienissä erissä. 

Nykyään on myös aika hieno insentiivi tuo tavoiteajassa valmistuminen, sillä opintolainahyvitys on käytössä. Sillä tavalla voi saada monia tuhansia euroja lainasta "anteeksi". Tämäkin on mun mielestä ihan uskomattoman hieno asia. Ihan mielelläni ottaisin itsekin lainaa tänä päivänä tuollaisilla ehdoilla. 

Mutta kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta ja kommentista muutenkin! :) 

iidis
Varpain jaloin

Olen täysin samaa mieltä. Uhriksi heittäytyminen halvaannuttaa toimettomuuteen ja itsesäälissä rypemiseen. Toki jokainen kokee oman elämänsä vastoinkäymiset raskaina huolimatta siitä onko muilla ehkäpä vielä raskaampia kokemuksia, mutta vastoinkäymisistä selviäminen on lopulta jokaisen oma vastuu.

Jos tarvitsee sankaria elämäänsä, niin kannattaa itse ryhtyä sellaiseksi :)

Elisa Lepistö

Just näin. Ja toki on kokemuksia, jotka saattaa viedä syviin vesiin pitkäksikin aikaa. Sieltä on kuitenkin kenenkään muun mahdoton ketään loppujen lopuksi nostaa ylös. Toista ei voi korjata, vaikka kuinka haluaisi. 

Venla / Breezes from my Atlas (Ei varmistettu) https://breezesfrommyatlas.blogspot.fi/

Vaikka Suomessa on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa, saa silti olla tyytymätön, esimerkiksi opintotuen pienuuteen. Sillä ja asumistuella ei elä, ei edes, vaikka asuisi kimppakämpässä. Olen siis Tampereella asuva, reilu vuosi sitten valmistunut työssäkäyvä ihminen, jonka avopuoliso opiskelee yhä. Avopuolison asumistuki tippuu kokonaan pois syksyllä, sillä hän asuu minun, eli työssäkäyvän kanssa. Oletus siis on, että vaikka jo heti yhteen muutettuaan avopuolison tehtävä on kustantaa opiskelijan asuminen, vaikka avopuolisoilla ei lain mukaan ole elatusvelvollisuutta toisiinsa. Avopuoliso tekee koko kesän, joulun ja suunnilleen puolet viikonlopuista töitä, mutta silti tämän asumistuen tippumisen myötä en usko, että nämä ansiot riittävät elämiseen. Huomautuksena vielä se, että olemme molemmat oppineet elämään pienillä tuloilla ja säästämään kaikessa. Opiskelijoiden etuuksia leikataan jatkuvasti, eikä opintotuki ole pysynyt mukana hintojen nousussa.

Elisa Lepistö

Saa toki olla tyytymätön vaikka mihin, en alakaan sitä sanelemaan. En kannata opintotuen leikkaamista, mutta se onkin vähän eri keskustelu. Työmäärä kuulostaa niin suurelta, että ihmettelen, miten ei rahat voi riittää elämiseen opintotuen kanssa? Toki jos näin on, niin aina on mahdollista hakea opintolainaa. Itsekin jouduin sitä muutaman kerran ottamaan, eikä se ole maailmanloppu. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä teksti; karkeasti nykyään on nähtävissä tätä "kaiken pitää tulla valmiina eteen"- tyyppiä tosi paljon, ja toisaalta niitä jotka tekee paljon töitä. Oon täysin samaa mieltä siitä että valtion ei pidä kustantaa tietynlaista elämäntyyliä vaan tosiaan se perustaso vain, jos jotakin.

Kuitenkin usein kun näistä puhutaan, ja käsketään ihmisiä ottamaan vastuuta niin kirjoittajan omat lähtökohdat vaikuttavat niin paljon. Sellaisella ihmisellä, joka oikeasti tarvitsee opintotukea elääkseen(niin kuin esimerkiksi itse Helsingissä tarvitsin vaikka tein paljon töitä koko opiskeluajan) ei ole mitään mahdollisuutta ottaa 2-kymppisenä asuntolainaa. On aina hiukan eri asia käskeä ottamaan vastuuta jos itsellä on kuitenkin taustalla tieto, että selviää, vaikka nyt sattuisi tulemaan hiukan isompikin lasku tai muu setback. Jos tätä turvaa ei ole olemassa niin suhtautuminen opintotukeen ja yleensä kaikkeen tässä yhteiskunnassa on hyvin eri. Kannattaa muistaa ja tunnistaa omat etuoikeutensa :)

Elisa Lepistö

Niiin, tää jäi aika tähän opintotukikeskusteluun, mutta kuten sanoin, jokaisen tarinan voi kertoa monella eri tavalla. Mulla on esimerkiksi sen takia ollut mahdollista ottaa asuntolaina 20-vuotiaana, sillä en mennyt suoraan lukiosta opiskelemaan vaan tein baarimikkona töitä niin paljon, että palkkakuitteineni sain asuntolainan haettuna. Tämän voisi nähd myös niin, että en olisi voinut myöhemmin hakea opiskelemaan sillä olin kiinni asuntolainassa enkä saanut sen takia asumiseen tukea. En näe miksi kuka tahansa ei voisi hakea rafladuunia ja paiskia sen verran hommia että saa pienimmän mahdollisen asuntolainan. 

lauuraelina

Word!! Itse jonkin verran matkustelleena voisin sanoa olevani lähes varma siitä, että Suomi on turvallisuuden, terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja hallituksen perusteella yksi maailman parhaista valtioista. Mun ulkomaalaiset kaverit on kuunnelleet ihan suu auki kun oon kertonut juurikin tuosta, että täällä saa ilmaisen (ja muuten yhden maailman parhaista) koulutuksen ja siihen päälle saa vielä ilmaista rahaa joka kuukausi asumiseen ja elämiseen. Ei juuri missään muualla maailmassa voisi kuvitellakaan, että jossain asiat voivat olla näin hyvin. En toki lähde vähättelemään kenenkään ongelmia, mutta kyllä mullakin nousee niin karvat pystyyn kun seuraa tätä suomalaisten jatkuvaa valitusta. Harvemmin kuulee kiitollisia kommentteja kun rapsahtaa Kelan ilmaiset rahat tilille, mutta auta armias jos siinä on pari euroa vähemmän kuin edellisenä vuonna..

Vierailija (Ei varmistettu)

Toivottavasti ette nyt niille ulkomaalaisille kavereille kerro, että täällä saa ilmaisen koulutuksen ja ilmaista rahaa vaan maksuttoman koulutuksen ja tukea, joka maksetaan korkean verotuksen (työn korkea verotus, korkea alv ja oikeastaan vero joka asiassa) avulla. Ilmaista se ei todellakaan ole! :)

lauuraelina

Nimenomaan näin! Itse ihan mielelläni maksan veroja kun näen, että ne menee suurimmaksi osaksi oikeisiin osoitteisiin. :) Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ei maksetuille veroille kuulemma juuri saa vastinetta vaan rahat vaikuttavat valuvan korruptoituneiden poliitikkojen taskuihin.

Yrittäjä (Ei varmistettu)

Hei!

Opintotukiasiaa on ansiokkaasti jo puitu, mutta oli silti vielä pakko kiinnittää huomiota tähän virkkeeseen: "Sen lisäksi meille maksetaan siitä, että opiskelemme. Se menee melkein jo omankin ymmärryksen yli." Opiskelijoille ei makseta opiskelemisesta. Opiskelijat ovat ihmisiä, jotka eivät ole oikeutettuja muihin yhteiskunnan tukiin, joten heidän elämistään tuetaan opintotuella ja sen asumislisässä (ainakin vielä tällä hetkellä). Muita vähäosaisia tuetaan yleisellä toimeentulotuella tai työttömyysturvalla tms.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kärsin mielenterveysongelmista – en aio selittää sairaushistoriaani, koska muutenkin ottaa suuresti pannuun ainainen paine todistella omaa kärsimystään, jotta voi ylipäänsä puhua mielenterveysongelmista. Riittänee, että totean tämän asian.

Riittänee myös, jos totean, että olen koko elämäni yrittänyt ottaa vastuuta omasta mielenterveydestäni. Yllätys yllätys, tämä vastuun ottaminen ei ole lopettanut oireitani tai kärsimystäni, se on korkeintaan riittänyt pitämään minut elossa. Sairastumiseni ei ole koskaan ollut valintakysymys.

Oireeni ovat niin pahoja, että ne haittaavat arkeani. En ole pystynyt opiskelemaan ja käymään töissä samanaikaisesti.

Tässä hieman lukuja arjestani:

Olen käynyt terapiassa enimmillään kaksi kertaa viikossa. Hoitoni maksaa minulle 25 €/kerta, loput on korvannut Kela. Tämä tarkoittaa sitä, että enimmillään olen maksanut hoidostani 50 euroa viikossa, eli 200 euroa kuukaudessa Kela-korvausten jälkeen.

Kela myöntää psykoterapiaan tukea kolmeksi vuodeksi, ja nyt käyn neljättä vuotta terapiassa. Maksan siis tällä hetkellä itse 80 euroa viikossa terapiastani. Psykiatri on arvioinut hoidon kestoksi viisi vuotta, eli loput kaksi vuotta kustannan hoitoni täysin itse. Uutta Kela-korvausta terapiaan voin hakea vasta viiden vuoden päästä edellisen korvausjakson päättymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vaikka toinen vanhemmistani kuolisi tai sairastuisin syöpään, en saisi korvattua terapiaa.

Opintotuesta minulle jää kuukausittain käteen noin 50 euroa vuokran jälkeen. Olisi kiva olla kiitollinen ja sanoa, että hyvinhän tällä elää, mutta kun ei elä. Jokainen päivä on taistelua.

Ei ole kiittämättömyyttä puolustaa omaa olemassaoloaan.

Elisa Lepistö

Juuri tämän takia kirjoitin, että on heitä jotka tarvitsisivat enemmän tukea, minkä takia ärsyttää enemmän vielä se, että jotkut valittaa ettei raha riitä töölön kerrostaloasuntoon.

Kultalusikatta syntynyt (Ei varmistettu)

Olen suorastaan äimistynyt koko tekstistä: Päätät siis mielenterveysmaanantaina kirjoittaa siitä, kuinka onnekkaita olemme saadessamme syntyä hyvinvointivaltioon. Kirjoitat väheksyvän kirjoituksen siitä, miten meidän kaikkien tulisi olla onnellisia esimerkiksi ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta, ja ylipäätään katsoa asioiden valoisaa puolta.

Olisit siis voinut kirjoittaa vaikka opiskelijoiden keskuudessa yhä yleistyvästä uupumuksesta tai kodittomuudesta, tai siitä mitten apua voisi saada kun ongelmia jaksamisen kanssa ilmenee, mutta sen sijaan päätät kirjoittaa että korvaasi särähtää, kun joku sanoo ettei opintotuella elä. Olemme toki onnekkaita, kun olemme saaneet syntyä tälläiseen maahan, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että täällä hyvinvointivaltiossa mielenterveysongelmat ovat aivan järkyttävän yleisiä, eivätkä tosiaan lähde pois millään positiivisella ajattelulla tai sillä että korostetaan sairaiden ihmisten olevan jotenkin heikompia. Sopisiko, että kirjoitetaan mielenterveyspäivänä jotain empatiakykyä osoittavaa, ja sitten niinä kalenterivuoden muina päivinä näitä "paha mieli menee pois, kun vain katsoo asioiden valoisaa puolta"-teemaisia höpöhöpökirjoituksia.

Olet muuten tosiaan ollut eritysien onnekas jo ennen opintojesi aloittamista, kun olet asunut omistusasunnossa ja maksanut lainanlyhennyksiä ihan omaan asuntoon. Pyytäisin, että otat kuitenkin huomioon, että kuulut siihen onnekkaimpaan 5% opiskelijoista, ja että loppujen 95% pitää silti ottaa se kymppitonnin laina ja käydä töissä opintojen ohella, eikä heidän asuntonsa ole yhtään lähempänä maksettua kaikesta tästä käytetystä rahasta huolimatta.

Elisa Lepistö

Sulla on mennyt ehkä konsepti vähän ohi, minkä ymmärrän jos blogia ei ole lukenut. Aivan kuten tuossa ylhäällä kirjoitin, mun mielestä olisi hienoa, että tukea olisi enemmän esimerkiksi mielenterveysongelmien hoitoon ja muihin tapauksiin, jossa yksilön on vaikea tukea itse itseään. Sen takia ärsyttää suunnattomasti sellaiset ihmiset, jotka valittavat opintotuen pienuudesta, vaikka vaihtoehtoja olisi kuinka paljon.

nnnn (Ei varmistettu)

Mutta kun opintotuki ei ole mitenkään mielenterveydestä erillinen asia. Joka viides mies ja useampi kuin joka kolmas yliopistossa opiskeleva nainen kärsii jonkinlaisista mielenterveyden ongelmista opiskeluaikanaan. Yksi iso opiskelijoita henkisesti kuormittava tekijä on nimenomaan epävarma toimeentulo - siis se, riittääkö opintotuki, mitä jos en saa (kesä)töitä, entä jos joudun jäämään sairauslomalle...

Mielestäni kärjistät melkoisesti sanoessasi, että opiskelijat kitisevät siitä, ettei ole varaa asua Töölössä. En ole itse havainnut tällaista diskurssia missään. Enemmän "kitinä" koskee sitä, että sen ainoan budjettiin sopivan asunnon lämpötila on talvella 15 astetta ja se on opiskelija-asuntosäätiön mielestä ihan ok, tai että opintoihin kuuluvan palkattoman harjoittelun aikana ei ole yksinkertaisesti mahdollista käydä töissä, tai että yliopisto asettaa harjoittelun matkalippukorvauksen omavastuuksi 50 euroa ymmärtämättä, että monelle opiskelijalle jo 10 euron antibioottikuuri näkyy kuukauden budjetissa.

Opiskelija ja mielenterveysongelmainen eivät ole mitkään erilliset ryhmät, vaan monet ihmiset kuuluvat samanaikaisesti molempiin porukoihin. Nimenomaan mielenterveysongelmaiselle opiskelijalle toimeentulovaikeudet ovat kipeitä, koska ne heikentävät psyykkistä hyvinvointia entisestään, heikentävät mahdollisuuksia hoitaa itseä (esim. psykoterapian omavastuu, pahimmillaan jopa lääkkeet) ja vaikuttavat siihen, onko opiskelijalla voimavaroja työskennellä opintojen ohella.

Blaablaablaa (Ei varmistettu)

Entä jos tämä teksti oli suunnattu yleisesti sellaisille, jotka pärjäävät tuilla, mutta eivät muista olla siitä kiitollisia? Tai kaikille, jotka ylipäänsä hyötyvät tuista? Miksi kiitollisuutta ei saisi yrittää lisätä, vaan pitäisi aina keskittyä epäkohtiin? Ei se tarkoita, ettei epäkohtia olisi tai että kirjoittaja ei niistä tietäisi. Mutta kaikki tekstit ei voi ottaa huomioon kaikkia asioita, ryhmiä, kokemuksia jne - eihän silloin voisi kirjoittaa mistään?

Varmasti Elisa ymmärtää, ettei kaikki erilaisista syistä johtuen yksinkertaisesti elä opintotuella, mutta mainitsi myös tekstissä sen että toki on olemassa erilaisia tapauksia.

Elisa Lepistö

Juuuurikin näin <3

Annasavolainenn (Ei varmistettu)

Minulla oli pikän tauko sun sivulta. En tiedä miksi, koska pidän ihan hirveästi tästä blogista! No löysin paripävää sitten takaisin ja jouduinkin lukemaan todella pitkälle. Jäin taas koukkuun, ja muistin miksi ikin olenkaan tätä alkanut seuraamaan. Ihana kirjoitus jälleen kerran ❤️

idaaar (Ei varmistettu)

Huippu kirjoitus! Varsinkin kolme ekaa kappaletta on sellasia, jotka voisin vaan lukee uudelleen ja uudelleen läpi. Helppo samaistua ja hurjan tsemppaavaa tekstiä:-) &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostavaa sinänsä, että esimerkiksi Hesarin mielipidepalstalla tällainen kirjoitus - etenkin sen pari viimeistä kappaletta - vaikuttaisi lähinnä huonolta trollaukselta, kun ammattilifestylebloggaajan postauksena vastaava sisältö taas on "ihanaa ja viisasta" tekstiä. Tämä linkittyy myös jokunen aika sitten tämänkin blogin kommenttiboksissa käytyyn keskusteluun siitä, mitä kaikkea (ammatti-)bloggaajilta saa, ja toisaalta myös voi, vaatia. Itse olen muutaman ylempänä kommentoineen tavoin sitä mieltä, että blogeistakin olisi mukava lukea välillä sellaisia tekstejä, joiden kirjoittaja on ns. tehnyt läksynsä (toki tällaisiakin löytyy, mutta yllättävän monessa ammattiblogissa "syvällisetkin" postaukset käsittelevät käsillä olevaa aihetta todella pintapuolisesti). Esimerkiksi jotain yhteiskunnallista ilmiöltä käsittelevän tai sivuavan postauksen ei tietenkään tarvitse hipoa tieteellisen artikkelin tasoa, mutta omat argumentit voisi vaikkapa jäsennellä ja perustella niin, ettei niitä tarvitse avata jälkikäteen useaan kertaan kommenttiboksissa. On myös oikeasti virkistävää, jos kirjoittaja osaa käsitellä aihetta paitsi omasta näkökulmastaan, myös oman arvomaailmansa ja kuplansa ulkopuolelta käsin.

Ja sitten siitä vastuun ottamisesta. Uhriutuminen tai itsesääli ei tietenkään kannata, ja on hyvä uskoa itseensä sekä omiin kykyihinsä. Mielestäni on kuitenkin naiivia väittää, että se riittäisi. Yksilön hyvinvoinnin tai menestyksen (en todellakaan tarkoita näitä nyt toistensa synonyymeina) takaa kun löytyy joukko muitakin tekijöitä. Esimerkiksi sosioekonominen tausta, henkinen pääoma ja lähipiirin asenteet vaikuttavat siihen, millaisen koulutuksen yksilö hankkii (tai millaista elämää ylipäätään tavoittelee), ja toisaalta vaikkapa myös siihen, onko sitä opintolainaa ylipäätään valmis ottamaan. Tähän peilattuna pelkkä yksilön omien ansioiden, motivaation ja toisaalta myös vastuun korostaminen tuntuu mustavalkoiselta.

voima-Milla (Ei varmistettu) http://www.voimavahtila.fi/

Mielenkiintoinen teksti ja kommentteja. Uskoisin, että teksti oli ihan hyvää tarkoittava, ja monen siitä kaivamat kommentit ehkä kertovat kommentoijista itsestään enemmän? :) Toisaalta onhan tämä(kin) toki aika pinnallista tekstiä tai ehkä enemmänkin niin, että teksti tosiaan kertoo aina kirjoittajasta tosi paljon. Ja tekee meille kaikille hyvää lukea ja miettiä muiden tekstejä ja kommenttaja ja miettiä, millaisissa kuplissa me kukin elämme :)
Tämä ammattilifestylebloggaajien kritisointi on kyllä sinällään ihan aiheellista, koska tuntuu, että he muodostavat bloggaajinakin sellaisen aikamoisen kuplan. He ovat suuri osa kavereita keskenään, blogeista huomaa, että he viettävät paljon aikaa keskenään ja kuvaavat toistensa blogeihin ja sisällöissäkin on yhtäläisyyksiä, kuten aiheet, matkustuspaikat, hengailu- ja kuvauspaikat jne. Itseäni vähän huvittaa, että ammattibloggaajien piiri on niin kauhean pieni, joten ihmekös, jos sisältö ja niistä paistava elämäntyylikin on aika kapea. Toisaalta vika on myös meissä lukijoissa: Miksei porukka lue enemmän ja siten tue myös kuplan ulkopuolisia bloggaajia (meitäkin on)?
Ei hyökätä toistemme kimppuun, vaan mietitään ja pohdiskellaan ja yritetään molemmin puolin kurkkia toistemme kupliin :)

Se äskeinen vierailija (Ei varmistettu)

Rakentava keskustelu sekä muilta oppiminen puolin ja toisin on toki tavoittelemisen arvoista. Kirjoitin kommenttini aika väsyneenä, mikä varmaankin näkyy sen sävyssä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut olla ilkeä tai hyökkäävä. Toisaalta en viitsinyt myöskään turhaan kaunistella asiaani, koska esimerkiksi siitä valittaminen, miksi (työkseen bloggaavien henkilöiden) blogeilta joskus vaaditaan niin paljon, tuntuu hieman absurdilta.

Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että kukin tulkitsee tekstin tavallaan, ja jokainen kommentti kertoo myös kommentoijasta itsestään. Varmasti myös erilaiset syyt blogien lukemisen taustalla vaikuttavat tähän. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että luen blogeja lehtien yms. "korvikkeena", enkä esimerkiksi somen jatkeena. Siksi laadultaan Facebook-kommenttien tasoiset postaukset ärsyttävät välillä. Toisaalta on toki oma syy, jos eksyy lukemaan (ja kommentoimaan ;) ) tällaisia blogeja. Toki luen suurimmaksi osaksi vain sellaisia, joiden kirjoittajan tyyli ilmaista itseään ja käsitellä erilaisia aiheita oikeasti uppoaa minuun.

(Kurkkasin muuten blogiasi, ja se vaikutti näin ensi silmäyksellä tosi kiinnostavalta! On mukava lukea välillä sellaisten ihmisten elämästä, joka eroaa täysin omasta arjesta ja kokemuksista. Siinä ehkä myös yksi syy, miksi niitä kuplablogejakin tulee välillä luettua.)

mystery
Vision One

Mä mietin pitkään että mikä tässä tekstissä hiertää eniten, mutta tää kommentti tiivistikin hyvin. Tuntuu että aina jos lifestylebloggaaja koittaa vähänkin tarttua yhteiskunta-aiheeseen niin siinä mennään hyvin pitkälle metsään. Taustatieto ja hyvä argumentointi jo tekstissä olis tosiaan toivottavaa. 

En tiedä mikä tän tekstin pointti oli, jos se oli vaan se että vätykset on perseestä, niin olis sen voinut sanoa lyhyemminkin. Kyllä jokainen normaali ja järkevä ihminen ottaa vastuun elämästään ja tekee varmasti parhaansa elääkseen ilman yhteiskunnan tukea. Tekstistä paistaa läpi myös täysi ymmärtämättömyys esimerkiksi masentuneita ihmisiä kohtaan, joilla elämän eteen ponnistelu on vielä paljon vaikeampaa kuin muilla.

 

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Hear hear! Mä ehkä aluksi vähän järkytyin kun ensimmäistä kertaa luin tämän kirjoituksen. Toki kirjoittajan kanssa tulemme niin eri taustoista, että toisaalta ymmärränkin, ainakin jotenkin. Silti. Niin, ehkä joidenkin purjeveneet ovat seilanneet enemmän aallokkoja ja suoranaisia myrskyjä kuin toisten. 

Elisa Lepistö

Kuten kirjoitin postauksessa ja kommenteissa, en puhunut esimerkiksi sairauksista ja mielenterveysongelmista. Mun mielestä olisi tosi hienoa, että niihin riittäisi enemmän tukia. 

On myös aina tosi jännä, kun puhutaan ihmisen taustoista silloin kun ainoa tieto on siitä, missä tämä tyyppi on nyt. Ehkä se kertoo juurikin tästä asenteesta mistä tekstissäkin puhuin. 

Ja on se oma kuplansa tämä hyvinvointivaltiokin. Kun matkustelee ja näkee muuta maailmaa, osaa ehkä olla myös kiitollinen koulutuksesta ja terveydenhuollosta. 

Se äskeinen vierailija (edelleen) (Ei varmistettu)

Tämä vastauksesi taisi liittyä ainakin osittain siihen aiempaan kommenttiini, eikö?

En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla taustapointillasi. Sitäkö, että esimerkiksi ihmisten menestystä selitetään vetoamalla pelkästään heidän hyviin lähtökohtiinsa? Tai että huutelijat ovat vain kateellisia? En tarkoittanut aiemmassa kommentissani ollenkaan tätä. Sen sijaan kirjoitin, että yksilön hyvinvointi, menestys jne. on aina useiden asioiden summa. Näin ollen on mustavalkoista korostaa näistä vain yhtä ja unohtaa muut nykytilanteeseen johtaneet seikat (tämä on ihan peruskauraa vaikkapa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, eikä mitään kuplasta käsin huutelua).

Itse tiedostan erittäin hyvin oman, suomalaisellakin mittapuulla tosi etuoikeutetun asemani. Olen myös jatkuvasti kiitollinen loistavista lähtökohdistani (korkeasti koulutetut, varakkaat vanhemmat, lähipiirin tuki ja kannustus tärkeitä valintoja tehdessä jne.), jotka ovat tarjonneet hyvät eväät elämään, ja totta kai myös kaikista hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Näin ollen en todellakaan pidä omia saavutuksiani sen seurauksena, että "olen ottanut vastuun itsestäni", vaan monen täysin itsestäni riippumattoman asian tuloksena. Toki olen ollut myös itse ahkera ja määrätietoinen, mutta pelkkä hyvä asenne ei valitettavasti aina riitä.

En todellakaan väitä, että pystyisin ymmärtämään täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavan ihmisen tuntemuksia tai vaikkapa sitä, millaista näköalattomuutta jatkuva köyhyysrajan alapuolella eläminen synnyttää. Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, että aika monen elämä ei ole yhtä helppoa kuin omani. Vaikka itse pärjäsin loistavasti opintotuen ja palkan yhdistelmällä, se ei tarkoita, että joku sellainen, joka ei niillä pärjää, olisi laiska valittaja. Ja vaikka omassa elämässäni ei ole kovin suuria epäkohtia, se ei tarkoita, etteikö yhteiskuntaa ja sen jäsenten hyvinvointia pitäisi yrittää jatkuvasti kehittää. Pelkkä yksilön oman vastuun korostaminen ja "jokainen on oman onnensa seppä" -retoriikka vie juuri päinvastaiseen suuntaan (tämä on toki puhdas arvoihini ja poliittiseen kantaani perustuva mielipide :) ).

Elisa Lepistö

Viittasin tuohon alempaan kommenttiin, jossa sanottiin että olemme täysin eri taustoista, vaikka kyseisellä henkilöllä ei ole mitään tietoa omasta taustastani. Ei siis liittynyt sinun kommenttiisi. :) mun mielestä on aika inhorealistinen ajatus, etteikö yksilö voisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Varsinkin kun puhutaan Suomesta. Monissa muissa maissa se varmasti on jopa mahdotonta. Eikä mun kirjoituksen tarkoituksena ollut kutsua niitä, joilla ei resurssit syystä tai toisesta riitä, laiskoiksi valittajiksi :D Kaikki varmasti ymmärtävät eron näiden ihmisten välillä. 

Se äskeinen vierailija (taas) (Ei varmistettu)

Aargh, en todellakaan tarkoittanut tuota, enkä myöskään ymmärrä, miten aiempia kommenttejani voi edes tulkita noin. :D Se, että useampi tekijä vaikuttaa johonkin lopputulokseen, ei tarkoita, että joku yksittäinen näistä tekijöistä olisi itsessään täysin irrelevantti. Joo ei, en tarkoittanut sitä, että yksilön omalla tahdolla ei ole mitään väliä - ei me missään Matrix-maailmassa sentään eletä. Jotkut vain saavat jo syntyessään paremmat eväät kuin toiset, ja myös ne vaikuttavat. Toki aina on näitä ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, mutta ne eivät valitettavasti kuvaa jokaisen ihmisen todellisuutta.

Itseäni kyllä kiinnostaisi kuulla, keitä nämä mielestäsi "hyväosaiset valittajat" sitten oikeasti ovat. Viime aikojen koulutus- ja opintotukileikkauksiin kohdistuva kritiikki ainakin on ihan paikallaan, kun opintorahasta leikataan prosentuaalisesti ihan järkyttävä määrä (joo, toki lainaa saa halutessaan nostella sitten vastaavasti enemmän - mutta nämä ovat poliittisia arvovalintoja). Enpä ainakaan tässä omassa korkeasti koulutetun punavihreän helsinkiläisen kuplassani tunne ketään, joka valittaisi ns. turhasta. :)

Maria5 (Ei varmistettu)

" Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista. "

- Vaikka Suomessa on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa, saa silti olla tyytymätön, esimerkiksi opintotuen pienuuteen

"Saa toki olla tyytymätön vaikka mihin, en alakaan sitä sanelemaan"

En tiedä näetkö itse ristiriitaa tekstisi ja tekstisi puolustelun välillä. Tekstissä sanot aivan selkeästi, että koska muualla on kaikki huonosti, me emme saa valittaa täällä mistään koska meillä on kaikki hyvin. Vaikka Suomi on hyvä maa verrattuna maihin jossa sosiaalitukea ei ole, ei se tarkoita että maa on täysin valmis ja ei tarvitse enää mitään muutosta mihinkään suuntaan. Aina me voidaan koittaa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja suhtautua moniin asioihin kriittisesti ilman että se on valittamista, ja ilman että tajuaisimme yhtään mitä muualla maailmassa tapahtuu. On täällä muutkin matkustelleet Suomen ulkopuolella :)

Elisa Lepistö

Kukin tyylillään :D Jos mun karvat nousee pystyyn, ei se tarkoita sitä etteikö joku saisi siitä harmistua. Mun mielestä mielipideasioista on ehkä vähän turha väitellä. Mun mielestä on super hienoa että meillä tuetaan opiskelua, piste. Jos jonkun mielestä se ei ole, se on aivan yhtä fine. 

voima-Milla (Ei varmistettu) http://www.voimavahtila.fi/

Eikö juuri mielipideasioistakin voi keskustella, ja itse asiassa se juuri on pointtikin, että keskustelemalla voi kyseenalaistaa omiakin mielipiteitä ja olla valmis muuttamaankin niitä... Täällä on tosi hyvää keskustelua mielestäni aiheesta ja postauksesi herättämistä ajatuksista (ja tunteista). Puolustelet koko ajan omaa mielipidettäsi/tekstiäsi, mutta miksi kirjoitat tällaisia tekstejä, jos et ole valmis pohdiskelemaan ja kyseenalaistamaan myös omia ajatuksia?
Itse vierailen muiden blogeissa myös juurikin siitä mielenkiinnosta, että on avartavaa yrittää ymmärtää myös muiden mielipiteitä ja näkemyksiä eri aiheista ja elämästä ylipäätänsä. Ei kukaan meistä näissä asioissa ole sen enempää oikeassa kuin toiset, vaan yhtä tyhmiä tai viisaita ollaan kaikki :D
Plus lisäksi bloggaajilla, joilla on paljon (?) lukijoita, on sen myötä tavallaan myös vastuuta... Vastuuta miettiä, mistä aiheista ja miten kirjoittaa, ja vähintäänkin jos uskaltautuu kirjoittamaan vaikeista aiheista, niin syventyä saamaansa palautteeseen... Koska ei kenenkään mielipide ole sen arvokkaampi kuin toisten :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos haluaisit oikeasti kirjoittaa kiitollisuuden hyvää tekevästä voimasta, kirjoittaisit siitä, mistä kaikesta itse olet omassa elämässäsi kiitollinen, mitä kaikkea olet itse saanut ilmaiseksi tai minkä kaiken eteen sinulla on ollut voimavaroja työskennellä. Et kirjoittaisi siitä, kuinka sinua ärsyttää muiden kiittämättömyys. Voisit ärsyyntymisen sijaan pyrkiä itse olemaan kiitollinen, että osaat olla kiitollinen niistä asioista, mitä joku toinen ei edes näe. Minusta kirjoituksesi oli enemmän hedelmätöntä valittamista (muiden valituksesta) kuin voimaannuttavaa kiitollisuusharjoitusta. En myöskään usko, että kärsimys (tai matkailu) välttämättä mitenkään jalostaa ihmistä. Oman etuoikeutuksensa voi kyllä ymmärtää, vaikkei olisi vastoinkäymisiä juuri kohdannut, toisaalta köyhyys ei suojele omanonnensaseppäurpoudelta.

Elisa Lepistö

Arvostan mielipidettäsi. Noita mainitsemisia tekstejä on tullut kirjoitettua tosi monta :) Ja minäkin olen vain ihminen. Joskus muakin ärsyttää. Silloin tulee kirjoitettua hedelmättömiä valituksia hyväosaisten kitinästä. Veikkaan että monilla on mennyt herne nenään sen takia, että en ole osannut jäsennellä ajatuksia vain oikein. Sen takia kommentit saattaa kuulostaa oman tekstin puolustamiselta ja samojen asioiden toistamiselta. 

Ja kyllä, ymmärrän oman etuoikeuteni varsin hyvin. Sen takia kirjoitinkin että Suomessa valitettavasti kaikki ei lähde samoista lähtökohdista ja monilla on helpompi tehdä joitain asioita. Puhuinkin heille, jotka ovat hyväosaisia eivätkä sitä edes tajua. En puhunut heille, ketkä extraresursseja tarvitsevat. Eikä mun mielestä kaikkien tekstien tarvitsekaan olla voimaannuttavaa kiitollisuusharjoitusta :D 

Omaa ajatusmaailmaa tämä keskustelu on ainakin avartanut. Toivottavasti myös jonkun muun!

voima-Milla (Ei varmistettu) http://www.voimavahtila.fi/

Ihan tajuttoman mielenkiintoinen aihe ja musta hyviä argumenttejä puoleen jos toiseenkin - just tällaisia aiheita tykkään itsekin pohtia. Kirjotin aiheesta omaankin blogiin, tosin myös vähän laajemmasta näkökulmasta (tässä kommentoinnissahan moni tarttui nimenomaan tuohon opintotukiasiaan = moni lukijoista lienee opiskelija, niin ymmärrettävää :) ). Löytyy täältä: http://www.voimavahtila.fi/yleinen/arsyttaa-kun-muut-valittaa/
Ihanaa loppuviikkoa, tyypit!

mystery
Vision One

Olipa hyvä teksti. Huomattavasti ymmärtäväisempi ja empaattisempi kuin tämä blogikirjoitus. 

Kommentoi