Mental Health Monday: sitku VS: nytku

Uskon että meissä kaikissa asuu välillä enemmän tai vähemmän sitkuttelija. "Sitten kun mulla on rahaa enemmän/ parempi työpaikka/ lapsia/ oma asunto/ vähän enemmän aikaa/ mikä tahansa muu tekosyy, teen asian x.". Tällä mentaliteetilla tulee usein lykättyä omia unelmia tahattoman paljon ja joskus haaveet jää kokonaan toteuttamatta.

Mitä jos seuraavan kerran sitten kun sanaparin sanottuasi miettisit heti uuden lauseen, joka alkaakin sanoilla nyt kun?

Sitten kun taloteni on paremmissa kantimissa, aloitan uuden harrastuksen. VS. Nyt kun minulla ei ole ylimääräistä, voisinkin alkaa lenkkeillä/piirtämään/hakea kirjastosta kasan luettavaa.

Sitten kun on enemmän vapaa-aikaa, alan matkustaa kaikkiin paikkoihin joissa olen halunnut käydä. VS. Nyt kun oma aika on tiukilla, on ihana rentouttava tehdä pieniä viikonloppureissuja vähän lähemmäs. 

Sitten kun olen saanut kuntoni vähän paremmaksi, liityn ehdottomasti jollekin kuntosalille. VS. Nyt kun kunto on vähän huonommalla tolalla, onkin varmaan parasta liittyä kuntosalille, jossa saan muiden tsempin ja ammattilaiset neuvomaan sen kohottamisessa.

Sitten kun tienaan vähän paremmin, panostan terveellisiin ruoka-aineisiin.VS. Nyt kun rahaa on vähemmän, on kannattavinta syödä kasvisruokaa ja satsata kausivihanneksiin. Tuleekin syötyä automaattisesti paljon terveellisemmin. 

Kuten lähes aina, tässäkin on kyse perspektiivistä. Mietin usein Jari Saravuolta joskus kuulemaani lausetta "matkaa voi jatkaa vain sieltä, missä on nyt." Se tiivistää jotenkin loistavasti tämän ajatuksen. Monesti suunnittelemme itsellemme tehtäviä tai asioita, joihin ei yksinkertaisesti pysty tarttumaan tällä hetkellä. Sen sijaan mielekkäämpää olisi miettiä, minkälaisia mahdollisuuksia juuri tämä hetki on luonut? 

Olen huomannut itsessäni suurta levottomuutta, kun asuntoa ei ole löytynyt. Levottomuus johtuu pitkälti juuri siitä, että koen etten voi tehdä mitään projektin eteen ennen kuin asunto on tiedossa. Tuntuu että käytän päivästä ihan hurjan suuren osan kaikkeen, mikä ei lopulta edesauta yhtään mitään. Selailen kolmatta kertaa samoja asuntoilmoituksia ja täytän Pinterest-kansiota asuntokuvilla. Pidemmän päälle tämä lamaannuttaa ja tulee ahdistava olo, kun mitään ei saa aikaan. Eilen kuitenkin päätin, että perspektiiviä täytyy muuttaa. Kun nyt en kerran voi asunnoksi muuttua, täytyy miettiä miten voin muuten edesauttaa tilannetta.

Kuten nyt esimerkiksi tavaroiden läpikäymisellä. Vuosien aikana nurkkiin on kerääntynyt jos jonkinlaista tavaraa, alkaen aina 5 vuotta vanhoista muotilehdistä vanhoihin muhkuraisiin "vierastyynyihin". Parasta on vain kääriä hihat ja tehdä sen verran, mihin juuri nyt pystyy. Huomaan myös, että "nyt kun" -ajattelutavalla on paljon toimeliaampi. Tulee heti yhden projektin päätökseen saatuaan ajateltua, että mitäs seuraavaksi? Jo liikkeelle saatua pyörää on paljon helpompi vierittää, joten sitä ei kannata pysäyttää.

Slip Dress - Nelly (here*) adlink

Pictures: Sara Vanninen

Share

Kommentit

jennawss (Ei varmistettu) http://stoori.fi/fortuna

Olen kyllä niin samaa mieltä sun kanssa! Ihmiset liikaa ajattelee ja sitkuttelee! Tehkää ja toimikaa ihmiset, ei se elämä odottele :)

Elisa Lepistö

Näinhän se on! Ja tosiaan, itsekin tähän sorrun aivan liian usein. Nyt vaan uutta vaihdetta silmään :)

emmms (Ei varmistettu)

Tosi inspiroiva postaus! Itsellä käy helposti niin, että asetan itselleni liian vaikeita tavoitteita (esim. olla asiantuntija jollain alalla työssäni). Mietin elämääni "sitkun olen asiantuntija, osaan aiheesta kaiken ja keskustelen siitä fiksujen ihmisten kanssa ja käyn luennoimassa siellä täällä". Asiantuntijaksi tuleminen on kuitenkin sen verran ylivoimainen projekti, että aloittaminenkin ahdistaa ja päädyn murehtimaan sitä, miten minusta ei ikinä tule asiantuntijaa. Juuri viikonloppuna tein onneksi päätöksen, että minun ei tarvitse olla asiantuntija nyt, tai edes vuoden päästä, vaan voin alkaa opiskella kiinnostava asiaa pikkuhiljaa (ja sitten vaikka 5 vuoden päästä todeta, että hups alankin olemaan asiantuntija). Baby steps :)

Elisa Lepistö

Pystyn hyvin samaistumaan! Liian suurelta tuntuvien tavoitteiden edessä joutuu helposti ihan toimintakyvyttömäksi kun urakka tuntuu niin suurelta, vaikka ne suuret tavoitteet on  usein juurikin tuollaisia pidemmän aikavälin maaleja, joiden kohdalla ei tule välttämättä otettua mitään suuria harppauksia vaan eteneminen on sellaista hitaampaa ja tasaisempaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä postaus mutta ihan sivuhuomautus (/kysymys): proteiinipitoinen kasvisruokavalio on kalliimpaa kuin lihapitoinen. Tai sitten, auta mua ja kerro mistä saan yhtä halvalla yhtä hyvin proteiinia kuin vaikkapa jauhelihasta (10% rasvoilla 6e/kg lidlissä). Quorn, nyhtikset, soija ym jäävä valitttavasti kakkoseksi.

Elisa Lepistö

Kikherneet,pavut, linssit ja quinoa on ainakin meillä jatkuvassa käytössä ja halpoja ku mikä. Kannattaa suosia isoja paketteja ja keittää esim. Kikherneet itse. Ei pärjää jauheliha kyllä näille hinta-laatusuhteeltaan ainakaan mun mielestä :)

Kommentoi