Mental Health Monday: tänään annoin itsestäni 30 prosenttia

Kello herätti tänään aamulla neljän aikaan ja kurvasin puoliunessa yöpuku päällä taksilla hakemaan Kiraa kohti lentokenttää. Treffasimme kentällä Saran ja painelimme useamman kahvikupposen voimalla kohti Årea, jossa vietämme alkuviikon Peakin kutsumana. Kun pääsimme perille, meitä odotti aivan ihana vuoristomökki kerrossänkyineen. Yläkerrassa oli isot ikkunat, joista avautui vuoristonäkymä ja pitkä pöytä notkui lounasherkkuja. 

Täällä on paljon muitakin pohjoismaalaisia, joita emme olleet tavanneet aiemmin, joten päivä meni tutustuessa muihin ja hakemassa tuntumaa suksiin rinteessä. Puitteet ovat todella kunnossa, porukka aivan ihanaa, ja viimeistä rundia lasketellessamme meitä hemmoteltiin vielä mitä kauneimmalla auringonlaskulla. Illalla olisi tiedossa vielä joogaa, saunaa ja yhdessä kokkailua. 

Lyhyeksi jääneet yöunet ovat kuitenkin painaneet tänään paljon, ja tuntuu etten ole vielä päässyt täysin rinnoin nauttiman tästä tunnelmasta. Tänään pitää hipsiä aikaisin nukkumaan, jotta huomenna mieli on taas täydessä terässä. Äsken puhelimesta wifiä jakaessani tiputin puhelimen suoraan naamalleni, sillä taisin nukahtaa sekunnin sadasosaksi. 

Ennen häpesin sitä, että kaipaan niin paljon unta. Ajattelin, että olen jollain tapaa huonompi kuin muut, kun en vain pystynyt valvomaan ja korjaamaan väsymystä ylimääräisellä kahvikupilla. Tuntui että kroppani petti minut, sillä väsymys oli niin suuri voima, että sitä ei saanut peittymään millään. Mietin myös usein, olenko jotenkin valittavampaa sorttia kun en kykene kääntämään unettomia öitä vitsiksi. 

Nykyään osaan suhtautua armollisemmin unentarpeeseeni ja annan itselleni tavallaan anteeksi sen, jos en pysty olemaan 100 prosenttinen paras versio itsestäni silloin kun on huonosti nukuttu yö takana. Joskus 80 prosenttia riitää, mutta ei haittaa vaikka mentäisiin viidellä jonain päivänä. Sellaiset päivät nimittäin muistuttavat taas siitä, kuinka tärkeää on siitä omasta rytmistä pitää kiinni.

Muistutan itseäni myös siitä, että kaikki eivät tarvitse samaa määrää unta. Se että minä tarvitsen, ei tee minusta sen huonompaa kuin muutkaan. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että niitä omia unia täytyy osata priorisoida. 

Tiedän, etten ole tänään pystynyt olemaan yhtä sosiaalinen, innostunut tai utelias kuin normaaina päivänä. Ja se on ihan fine! Huomenna mennään taas paremmilla energioilla ja siihen asti voi tyytyä ottamaan iisisti, ja yrittää olla ymmärtäväinen sitä väsynyttä reppanaa kohtaan, joka tiputtaa sen puhelimen päin naamaa.

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei vitsi miten kiva postaus. <3 Multa oli jäänyt muutama sun postaus välistä, nyt tulin lukemaan kaikki ja vitsi miten hyvä mieli tuli jotenkin! Oot niin huikee. :)

Elisa Lepistö

Voi ihana! Kiiiiitos <3

Johanna N (Ei varmistettu)

Ihanaa kun kirjoitit että "kaikki eivät tarvi, mutta minä tarvin", sanahan on siis tarvitse/tsen, mutta välillä suomenkieli tekee jopa meille sitä äidinkielekseen puhuvalle tepposet :D&lt;3 yksi päivä olin ostamassa imuriini uutta pölypussia ja suodatinta, mutta puhuin kaverille ensin suodatinpussista :D se kuulosti ihan oikealta suomenkielen sanalta, mutta joku mättäsi kokoajan... hahah!

Elisa Lepistö

Hahahahha voi apuaaaa :D siis tästä todella näkee kuinka väsynyt olin eilen :D kun luin ton kommentin, oli pakko palata omaan tekstiin sillä en voinut uskoa että olin kirjoittanut noin. Välillä tosiaan aivot on vähän lomalla!

ElinaNi (Ei varmistettu)

Ihanaa, että joku sanoo ääneen tän olevan ok! Itse aina aikaisen aamulennon/herätyksen jälkeen ihan tööt, jos unet jääneet vajaiksi. Silloin en todellakaan ole sosiaalisesti vahvimmillani, ja välillä se ahdistaa! Mutta parempi vaan hyväksyä oma unentarve, levätä ja tosiaan lähteä uudella draivilla kohti seuraavaa päivää :)

Julppu (Ei varmistettu)

Siis kiiiiitos tästä tsemppaavasta kirjoituksesta! Ihana sinä! Olen juuri samanlainen ja häpeän edelleenkin unen tarvettani. Nykyään en enää oikein halua edes juhlia niin paljon, kun tiedän, että vähintään seuraava päivä menee plörinäksi väsymyksen takia. Harmittaa, kun kaikki eivät ymmärrä ihmisten yksilällisiä tarpeita, mutta tärkeintähän olisi, että itse ymmärtää omia tarpeitaan ja toimii, kuten itselle on parasta. Koitan muistaa tämän taas tästä eteenpäin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.