Mental Health Monday: Tee asioita jotka vaativat toistoja

Ladataan...

Talo täynnä kitaroita ja aina olen vinkumassa, kuinka olisi kiva osata soittaa itsekin. Poikaystäväni on monta kertaa tarjoutunut opettamaan minua, mutta turhautuminen on aina tullut vastaan hyvinkin pian, kun sormet yksinkertaisesti eivät ole totelleet. Sama homma on joidenkin urheilulajien kanssa. Tekee mieli heittää tennismaila seinään kun syötöt lähtee väärään suuntaan vaikka kuinka yrittää. 

Kuitenkin niin kauan kun tekee vain niitä asioita, joissa on luontaisesti hyvä, ei tule kehittäneeksi lainkaan niitä omia heikkouksiaan. On tietysti ihan mukava tehdä sellaisia juttuja, joissa on hyvä ilman sen kummempia ponnisteluja, mutta ihan erilaisen fiiliksen saa siitä, kun vihdoin kaiken työn ja tuskan jälkeen joku alkaa ensimmäistä kertaa sujua. Kun lähtötaso on ollut se, että yhtä kitarankieltä ei ole saanut painettua alas, tuntuu ihan hurjan hyvältä saada ensimmäinen kunnon riffi soitettua.

On palkitsevaa tehdä sellaisia asioita, joissa kehittyminen vaatii hiukan enemmän toistoja. Jotenkin saan siitä puhtia kaikkeen muuhunkin, kun voi silminnähden parantaa omaa suoritusta. Tämä viikko onkin oikeaa uusien harrastusten aikaa, sillä kitaransoiton lisäksi listalla on oman tennismailan osto ja heti on kaksi kenttää varattu tälle viikolle, keskiviikkona vuorossa on puolestaan golfausta ja tänään olen menossa vesijuoksemaan. 

Lahjakkuuksista voi olla joskus jopa haittaa. Jos pienenä oppii, että menestyminen on helppoa ja kaikki pitää saada annettuna, tulee loppuelämästä aika kurjaa. Tiettyyn pisteeseen asti voi pelkällä lahjakkuudellakin päästä, mutta uskon että lopulta sillä on eniten merkitystä, kuka on valmis näkemään päämäärän eteen eniten töitä. Sen takia on hyvä välillä puskea itseään sinne, mikä ei ole sitä ominta kenttää. Huomaa että oikeastaan sitä pystyy vaikka mihin, kun malttaa olla ensin vähän aikaa todella huono. 

Pictures: Tomi Taskula

Share
Ladataan...

Kommentit

Mari H (Ei varmistettu) http://www.marihblog.com

Niinpä!! Mäkin oon alkanut vihdoin vähän janoamaan sellaista itseni haastamista. Oon aina vältellyt hikirääkkiliikuntaa, koska se nyt vaan on rankkaa, mutta nyt on alkanut muodostua ajatuksia et mitä jos sittenkin vähän härnäisin itteäni et ehkä se tekiskin ihan hyvää? Sekä fyysisesti että henkisesti. Olen myös ajatellut aina, ettei jalkapallon pelaaminen ole mua varten, mutta nyt vaikuttaa siltä, että jostain on löydettävä joku harrastejengi. Mitään ei vaan saa, jos ei tee!! Kehittyminen on just parasta :)

Elisa Lepistö

Ihan mahtavaa! Aikuisiän harrstukset on ihan parhaita. Itsekin olen lämmennyt juurikin joukkueurheilulle tänä kesänä. On tullut pelailtua pesistä, katukorista ja nelinpelejä tenniksessä. Ihan parasta liikuntaa!

Taru Mari
Stuff About

Tää on kyllä hyvä! Oma mies koitti opettaa mua soittaa kitaraa, mutta ei se kiinnostanut sitten tarpeeksi - soittelu loppui lyhyeen. :D Ehkä sä oot kärsivällisempi ja innokkaampi. :D

Elisa Lepistö

Joo niin mullakin aina aiemmin. Oon jossain vaiheessa luovuttanut ja istunut mielummin pianon ääreen. Mutta pienet onnistumiset ruokkii sitä nälkää :)

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com/

En ajattele, että lahjakkuudesta olisi varsinaisesti haittaa, vaan siihen liittyvästä haitallisesta ajattelutavasta. Tähän vaikuttavat lapsuudessa eritysesti vanhemmat ja opettajat, että menestyminen jossakin vaatisi vain lahjakkuutta, kun ilman lahjakkuuttakin pääsee pitkälle, kun harjoittelee. Itse kasvoin tuollaisessa ilmapiirissä (kukaan ei varmasti tarkoittanut pahaa, kun kehui, miten lahjakas olen esim. matematiikassa) alisuoriutujaksi. Niinpä nyt kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että kehun lastani enemmän tekemisestä ja yrittämisestä ja muistutan, että onnistuminen on tulosta kovasta harjoittelusta. Meillä onkin oma mantramme: "Sehän on kiva asia, jos ei osaa! Silloin saa harjoitella! Jee!" Ja tämän yritän muistaa omassakin tekemisessäni. "En osaa, jee!"

Kommentoi

Ladataan...