Mental Health Monday: Unettomuudesta

Kärsin lapsena usein unettomuudesta ja nukkumaanmenosta tuli jo silloin todella ahdistava hetki. Siinä vaiheessa kun tuli käsky hampaiden pesulle, alkoi sydän pamppailla aina vähän kiihtyneeseen tahtiin ja aloin jännittää, kuinka kauan nukahtamiseen tällä kertaa menisi. Kuvittelin silloin, että nukkumaanmeno on kaikille yhtä ahdistavaa, enkä kertonut esimerkiksi vanhemmilleni kuinka paljon siitä kärsin, koska luulin jotenkin että se on kaikille samanlaista. 

Vasta aikuisena opin nukkumaan "normaalisti" ja muistan monta kertaa miettineeni kuinka erilainen suhtautuminen minulla oli uneen kuin lapsena. Rakastin hyviä yöunia ja uni tuli kohtalaisen helposti. En myöskään heräillyt yöllä, vaan joka ikinen yö tuli vähintään 8 tuntia täyttä lepoa. Osasin arvostaa tätä todella paljon, sillä tiesin millaista se voisi olla. Pikkuhiljaa uniongelmat ovat kuitenkin hiipineet takaisin ja olen tajunnut kuinka yleisiä ne onkaan. Ystäväpiirissäni todella monella on ollut pidempiä kausia, joissa ei ole saanut nukuttua. 

Vaikka nukkuminen on minulle hankalaa, vaadin silti unta melko paljon. Jotkut pärjäävät hyvin -tai ainakin sanovat pärjäävänsä- viiden tunnin yöunilla, mutta minulle muutamakin huonosti nukuttu yö alkaa vaikuttaa todella nopeasti ihan kaikkeen. Siitä seuraa ahdistusta, kun alkaa jännittää jo seuraavaa yötä etukäteen ja tietää että olo vain huononee mitä useamman yön kukkuu hereillä. Selviän ilman ruokaa, juomaa, urheilua todella pitkään ilman että se vaikuttaa niin suuresti omaan hyvinvointiin. Unen kohdalla vaikutus on välitön. 

Ihmisille, jotka eivät ole koskaan kärsineet uniongelmista, on vaikea yrittää selittää miltä se tuntuu. Samalla väsyttää ihan järkyttävän paljon, mutta toisaalta ei saa nukahdettua. Olo on vähän samanlainen kun on vatsataudissa ja tietää että on nälkä ja sen takia heikko olo, mutta silti ei pysty syömään mitään. On myös turhauttavaa kuunnella tällaisilta ihmisiltä neuvoja unettomuuden hoitoon. Siinä vaiheessa ei paljon huoneen tuulettelut tai tietokoneen aikaisin sulkemiset auta, kun tilanne on paha. Sen takia nyt minullakaan ei valitettavasti ole mitään vinkkiä sen hoitoon. 

Ehkä tämä oli enemmänkin tällainen virtuaalinen vertaistuki kaikille, jotka kamppailevat saman asian kanssa. Pyrin itse rauhoittelemaan itseäni öisin sillä, että mietin mitäs sitten? Sitä helposti ajautuu sellaiseen kelaan, jossa alkaa stressaamaan kaikista seuraavien päivien velvotteista ja ahdistuu jo valmiiksi kun tietää että ilman unta kaikki tuntuu vaikeammalta. Kun korvaa stressin mitäs sitten - ajatuksella ja miettii että kaikesta selvitään kuitenkin aina, vaikkapa kolmen kahvipannullisen voimalla, rauhoittuu oma mielikin. 

Onko muita unettomuudesta kärsiviä?

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Minulla on myös kausittaista unettomuutta. Se on raastavaa. Omani on monesti stressieperäistä. 

Itsekin olen yrittänyt ottaa aina silloin aseteen, että mitä sitten, vaikka en saisikaan nukuttua. Ja se kyllä vähän auttaa. Koska tiedän, että kaikesta selvitään, vaikka huonounisia pätkiä välillä on. Myös lapsen syntymän myötä uni on muuttunut katkonaisemmaksi, ja herkemmäksi. Nukun siis huonosti, vaikka poika nukkuisi koko yön heräämättä :/

Elisa Lepistö

Oon miettinyt usein tuota, että mitä jos joskus saa lapsia, miten unien käy. Mutta ehkä se helpottaa, kun tietää että sekin vaihe menee ohi. Ja oot ihan oikeassa, että kyllä kaikesta selviää. Ja yleensä se yksikin hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä!

lottay (Ei varmistettu)

Olen kärsinyt unettomuudesta nyt noin pari vuotta. Ennen nukuin helposti sen 8h yössä ja sen tarvitsin jaksaakseni. Nykyään nukun useimmiten 4-6h, olen vähitellen tottunut pärjäämään näillä yöunilla. Useimmiten puhutaan juuri siitä, kun ei saa unta iltaisin. Minä kyllä nukahdan nopeasti illalla, mutta ongelmani onkin herääminen. Kun herään en saa enää nukuttua, vaikka kuinka yrittäisin. Kyseessä ei todella ole se, että olisin nukkunut riittävästi. Kaikki mahdolliset keinot on kokeiltu, luen illalla ennen nukkumaan menoa, en ole esim. puhelimella, olen päivän mittaan ulkona, lenkkeilen, treenaan (usein myös sinun kotitreenejäsi!), en juo iltaisin kofeiinia jne... Jopa silloin, kun olen mennyt esim. yhdeltä nukkumaan olen silti herännyt neljältä! En edes muista, milloin viimeksi olen nukkunut yli puoli seitsemään. Hyvä puoli heräämisessäni on, että en ole ikinä lukenut näin paljon kuin nyt aamuisin herätessäni!

Elisa Lepistö

Mulla on ihan sama ongelma. Saan melatoniinilla usein nukahdettua, mutta sitten herään yöllä. Alan myös pelkäämään sitä jos herään kesken yötä, etten saa enää unta ja se jos jokin saa hereille. Ymmärrän siis todella hyvin mistä puhut! 

lottay (Ei varmistettu)

On "kiva" kuulla, etten ole yksin tämän ongelman kanssa. Siltä on nimittäin tuntunut. Aina joka paikassa puhutaan vaan siitä, miten saada nukuttua illalla.

Piiiiitu (Ei varmistettu)

En voi sanoa kärsineeni unettomuudesta, mutta tuosta nukkumaanmenon ahdistavuudesta kyllä. Lapsena ja nuorena illat oli ahdistavaa aikaa, koska tiesin että kohta se koittaa. Jännitin kuitenkin useimmiten eniten sitä, saanko nukkua tarpeeksi siksi, että olen aina ollut luontaisesti yökukkuja ja hyvin aamu-uninen. Ahdistuin siis ennemminkin yöunien vähäisyydestä ja tulevasta väsymyksestä jo illalla. Tuo olisi varmaan ollut helposti korjattavissa, keinoilla tyyliä sammuta tietokone aiemmin jotta uni tulee aiemmin, mutta en ole ikinä kokenut tämän nykyäänkin vallitsevan maatalousrytmin olevan minulle luontainen. Kiitos nykyisen iltatyön, ei sitä tarvitse noudattaakaan.

No anyhow, silloin olen huomannut tuon hälläväliä-ajattelun tehokkuuden. Vain ja ainoastaan relaaminen auttaa. Tuollaisina öinä yritin (ja yritän edelleen jos aikaisia aamuja on edessä) miettiä niin, että jo makaaminen lataa kehoni akkuja, minun ei ole pakko nukkua koko aikaa. Uskottelem, että jo se, että on virikkeettä ja rauhassa tuo minulle lisäenergiaa. Ja miksi ei toisi? ehkä nukkuminen toimii paremmin, mutta toimii tuokin.

Toki tällaiset mietteet auttaa nimenomaan lyhytkestoisina jaksoina jolloin uni stressaa. Unettomuutta en osaa edes kuvitella, onneksi, mutta kaikki tsempit siitä kärsiville. <3

Elisa Lepistö

Oon miettinyt itse tuota ihan samaa, että lepääpä ainakin kroppa tässä maatessa jos ei muu. Auttaa ainakin pahimpaan ahdistukseen. Ja samaistun hyvin tuohon rytmiin. Olen itse ollut aina iltakukkuja, ja sellainen rytmi jossa pitää herätä kuuden aikaan aamulla on ihan liian aikainen minulle. Varmasti siihenkin tottuisi, kun eläisi sellaista arkea tarpeeksi pitkään, mutta tällä hetkellä rakastan sitä ettei tarvitse herätä ennen kahdeksaa. Vaikka se tarkoittaisikin sitä että töitä tulee tehtyä vielä iltayhdeksältä... :D

Jenna Claudia (Ei varmistettu) http://www.jennaclaudiat.com

Täällä myös yksi unettomuudesta kärsivä! Joo, ei paljon syvään hengittelyt tai huoneen viilentäminen auta. Oot varmasti kokeillut melatoniinia? Mulla se välillä auttaa (kunnon annoksena), mutta välillä silläkään ei oo mitään vaikutusta. :( Kahvi ja peitevoide on aina näinä kausina mun parhaat kaverit.

Tsemppi terveiset Barcelonasta!

xx Jenna
http://www.jennaclaudiat.com

Elisa Lepistö

Joo melatoniini auttaa kyllä nukahtamiseen usein, mutta ei siihen ettei heräisi keskellä yötä. Ja kahvi ja peitevoide, I feel you :D <3 Terkkuja Barcaan!

Heini2 (Ei varmistettu)

Kärsin oikeastaan koko lapsuuteni nukahtamisvaikeuksista. Se oli joka ilta 3-4 tuntia sängyssä pyörimistä ennen unen tuloa, joskus jopa kauemminkin. Asiaa ei helpottanut ollenkaan että sängystä ei saanut poistua nukkumaanmenoajan jälkeen. Luulen että vanhempani ei tuolloin ymmärtäneet kuinka vakavasta asiasta oli minulla kyse. Ja kun valot sammuivat koko asunnosta paria tuntia myöhemmin.. silloin se vasta ahdistavaa oli. Tuntui että koko maailmassa vain minä valvon. Nyt aikuisena ei ole uni ongelmia ollut mutta huomaan edelleen että minusta on helpottavampaa mennä nukkumaan kun tuo puoliso vielä valvoo. Hän onneksi tykkää katsella yö myöhäseen telkkua :) meillä nyt pieni vauva ja jos joskus en yösyötön jälkeen saakkaan heti unta niin alan selaamaan facea tai instaa. Monet sanoo et ei missään nimessä sais mut mulla se toimii paremmin uudelleen nukahtamiseen kuin että virkeänä makaisin silmät kiinni pimeässä huoneessa ja odottelisin väsyn tulemista.

Elisa Lepistö

OIvoi, voin niin hyvin samaistua tuohon. Veikkaan että siitä on jäänyt päälle se, että nykyäänkin nukahdan paremmin jos poikaystävä katsoo vaikka leffaa vieressä. Yksin hoteellihuoneessakin laitan aina jonkun elokuvan tai sarjan pyörimään, jonka pariin on helpompi nukahtaa. Pahinta on juuri se silmät kiinni pyöriminen kun kaikki muut nukkuu. 

Riikkka (Ei varmistettu)

Olin nuorempana aivan surkea nukkuja ja jännitti aina mennä nukkumaan liian pirteänä koska tiesi etten tule siinä tilassa nukahtamaan. Mitään pitkiä täysin unettomia jaksoja ei kuitenkaan ole ollut, mutta sellainen stressaaminen ja vähäiset unet yö toisen jälkeen ovat tuttuja. Olen huomannut että jonkun tutun telkkarisarjan tai äänikirjojen kuuntelu auttaa. Silloin ei tule stressattua, eikä myöskään käytyä läpi päivän tapahtumia. Olen nykyään tämän todettuani todella paljon parempi nukkuja, vaikka tuskin kukaan ammattilainen suosittelisi telkkarin avulla nukahtamista.

Maria123 (Ei varmistettu)

Olen muutaman kerran kärsinyt unettomuusjaksoista ja tiedän kuinka raastavaa se voi olla. Löysin keväällä googlaamalla tietoa Neurosonic tuolista ja sen myötä unettomuus on kokonaan hävinnyt. Kannattaa tsekata, kyseessä on matalataajuusvärähteinen tuoli, joka rauhoittaa keskushermoston. Monet psykoterapeutit ovat käyttäneet kyseistä menetelmää unettomuuden hoidossa ja sitä on myös tutkittu paljon. Oon ite käynyt Töölössä Kellumo nimisessä paikassa, maksaa noin 22€ kerta.

Kommentoi