Mental Health Monday: We are all human

Ladataan...

Olen jälleen kerran mennyt sanattomaksi täällä olevien ihmisten ystävällisyydestä. Ymmärrän hyvin, että se kuuluu myös heidän työnkuvaansa. Kuitenkin heidän avuliaisuutensa on ulottunut myös sen ulkopuolelle. Joka aamu, kun astelemme aamiaispaikkaan, tervehditään meitä suurien hymyjen kera. 

Yksi tarjoilijoista on myös tullut muutamana päivänä höpöttelemään pöytäämme. Sama tarjoilija tarjoaa meille aina myös kahvit, vaikka juommekin sitä vähintään yhden täyden pannullisen. Hän kertoi asuneensa vuosia euroopassa ja monessa paikassa ympäri Saksaa ja kertoi ettei oikein pidä saksalaisista. Pidin tätä aluksi vähän hassuna yleistyksenä, mutta kun kuulin tarinoita siitä, millaista rasismia hän oli joutunut siellä viettäminä vuosina kokemaan, sydämeni särkyi. 

Pahinta siinä oli se, että hän totesi suomalaisten olevan paljon mukavampia, ennakkoluulottomampia ja suvaitsevaisempia. En voinut olla miettimättä, pysyisikö mielikuva samana, mikäli hän viettäisi Suomessa joskus kunnolla aikaa? Luultavasti muuttuisi aika nopeastikin.

Hän ihmetteli, miten ihmisiä kategorisoidaan niin pahasti pelkän ihonvärin perusteella. "We are all human, after all" hän totesi. Kun kävelimme illalliselta kotiin, jäin miettimään, kuinka usein olen ulkomailla kohdannut sellaista ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, joka on jättänyt sanattomaksi. 

Ajattelinkin nyt ottaa ihan tavoitteeksi tehdä enemmän hyvää ihan tuntemattomille ihmisille. Omat ennakkoluuloni eivät liity millään tavalla ihonväriin, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi. Omille ystäville on helppo tehdä palveluksia ja hyviä tekoja, mutta tuntemattomien kohdalla se ei välttämättä tulekaan niin luonnostaan. 

Kirjoitin viime maanantaina viitsimisestä, ja tämä onkin nyt luonnollista jatkumoa sille. Tänä vuonna laitetaan hyvä kiertämään. 

 

Pictures: Sara Vanninen

Share
Ladataan...

Kommentit

emiliakeijusofia

Ihana hyvän mielen postaus ja kauniita kuvia! :)

SJV (Ei varmistettu)

Mä otin viimevuoden tavoitteeksi tehdä kuukaudessa ainakin yksi ihan täysin epäitsekäs teko tuntemattomalle. Lahjoitin rahaa, lähetin postikortin jenkeissä asuvalle pikkupojalle joka facebookin avulla toivoi kortteja kaikkialta maailmasta, kannoin naapurin mummon kauppakassin kotiovelle asti ja annoin puuttuvat rahat kassajonossa pulassa olleelle ihmiselle. Oikeesti niin pieniä juttuja, mutta noi asiat saattoivat pelastaa jonkun päivän. Alussa se tuntui tosi vaivalloiselle ja sai ns. kerätä rohkeutta kysyä naapurilta, tarvitseeko apua. Nyt yli vuoden ja monen pienen hyvän teon jälkeen, nää asiat tulee ihan luonnostaan ja tollasiin tilanteisiin puuttuu samantien ajattelematta ollenkaa. Tästä "projektista" on saanut itselle niin paljon hyvää mieltä, että suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan :)

Elisa Lepistö

IHANA! Luin kommentin ääneen tytöille, sillä tuli niin hyvä mieli. Veikkaan et monilla se on just tosta uskaltamisesta kiinni. Se tuntuu niin epäluonnolliselta kun siihen ei ole tottunut. Nyt pitää vaan alkaa rohkeasti jeesailemaan! 

MarikaJohannaP
Hey girl

Nämä Mental Health monday jutut on mun suosikkiluettavaa! Näissä on hyviä pointteja joita me kaikki voidaan toteuttaa omassa elämässämme :).

Elisa Lepistö

Ihana kuulla!! <3<3 Kiitos kun luet!

Kommentoi

Ladataan...