Naisten välisestä solidaarisuudesta

Lähiaikoina kun on ollut taas keskustelua meikkaamisen ja meikittömyyden ympärillä, olen pohtinut paljon naisten välistä solidaarisuutta. Keskustelussa on usein hyvä ajatus takana - hyväksykäämme itsemme sellaisena kuin olemme. Samanlaista narratiivia on ollut paljon myös kehonkuvan ympärillä. Kuitenkin usein näissä on sellainen ikävä pohjavire, joka samalla lyttää muita naisia.  

"Skinny girls look good in clothes, but fit girls look good naked" - tyyppiset voimalauseet eivät varmaan paranna kenenkään itsetuntoa? Tai "Nainen on kauneimmillaan luonnollisena"- tuskin lohduttaa esimerkiksi aknen kanssa taistelevaa tyyppiä. "Kato itsevarmuutta vaan peliin, sä oot parhaimmillas just noin!". Itse aikuisiän aknen kanssa kamppailleena ei ainakaan naurattaisi tuollaiset kehotukset. 

Itsetunnon kohotus ja itsensä hyväksyminen ovat toki minunkin lempiaiheitani täällä. Täydellisessä maailmassa kaikki viihtyisivät omissa nahoissaan. Usein tuntuu vain, että nämä keskustelunavaukset nostavat sitä yhtä naistyyppiä jalustalle, oli kyseessä sitten lihavat, laihat, lihaksikkaat, meikatut tai meikittömät, ja painaa muita samalla alas. Sinänsä hyvät tendenssit muuttuvat vähän ikäviksi silloin, kun se pitää tehdä muiden kustannuksella. 

Enkä haluaisi rajata keskustelua vain naisiin, mutta en itse ainakaan ole törmännyt tällaiseen miesten keskuudessa. Ainakaan samassa määrin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että jokainen saisi toteuttaa naiseuttaan juuri sellaisella tavalla kuin haluaa? Olla se uhkean muodokas Marilyn, tai linnunluinen laiheliini, käyttää tunteja itsensä ehostamiseen tai kulkea kasvot luonnollisena päivästä toiseen, ilman että kenenkään tarvitsisi leimata ulkomuotoseikkojen takia häntä mihinkään paremmuusjärjestykseen? 

Loistavan tekstin saman aiheen ympäriltä voit lukea täältä. 

Picture: Tomi Taskula

Share

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Voin myös omasta kokemuksesta allekirjoittaa tuon että miehet eivät juuri samantyyppisiä keskusteluita käy. Ehkä miehet rakentavat itsetuntonsa ulkonäön sijaan enemmän omalle kompetenssille ja pystyvyydelle esimerkiksi työelämässä. Oma mieheni ei ainakaan suhtaudu ulkonäköön mitenkään kovin vakavasti, vaan kokeilee ennakkoluulottomasti erilaisia tyylejä eikä mieti liikaa pukeutumista tai hiuksia. Tässä kolmannen lapsemme synnyttäneenä kommentoin taas jotenkin ikävästi omia raskausarpia ja harmittelin ettei bikinejä todennäköisesti tule enää koskaan laitettua päälle. Tähän mieheni kommentoi vilpittömän hämmästyneenä, miksi et laittaisi? Tottakai voit laittaa!

Jäin miettimään tätä, ja tottahan se on että näistä ulkonäköjutuista tulee kaikkein isoimpia omassa päässä.  

Elisa Lepistö

Se on myös totta, että naiset ovat usein ankarampia omalle olemukselleen kuin esimerkiksi kumppaninsa. Ja veikkaan että paljon tuosta tulee jo ihan kasvatuksen myötä: poikalapsia yleensä kehutaan heidän taidoistaan ja tyttölapsia ulkoisista seikoista. Pienestä pitäen siis ohjataan sitä huomiota eri asioihin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus, mutta vähän sohaisee silmään tuo nostosi "Enkä haluaisi rajata keskustelua vain naisiin, mutta en itse ainakaan ole törmännyt tällaiseen miesten keskuudessa. Ainakaan samassa määrin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä."

Varmasti huomio itsessään pitää paikkansa, mutta mielestäni on tärkeää miettiä, miksi näin on. Moni kun tuntuu sysäävän ilmiöstä vastuun pelkästään oikukkaalle naisluonteelle – "ne akat nyt ei vaan osaa suhtautua itseensä rennosti", "naiset ne vaan kyräilee toisiaan", "nainen on naiselle susi", "kyllä miehet on reiluja ja rentoja eikä turhista ressaa" ja niin edelleen. Tämä on musta onglemallista

Voisiko olla niin, että naisten ulkonäöstä käymä keskustelu polarisoituu siksi, että se on vuosisatoja ollut niin ulkoa päin arvioitu ja kontrolloitu alue elämässämme? Useissa kulttuureissa naisen suurin arvo on yhä siinä, miten hyvin kuori on kiillotettu – puhumattakaan lähihistoriasta, jossa nainen oli miehestä taloudellisesti riippuvainen ja ruma pärstä saattoi pahimassa tapauksessa tarkoittaa vanhaksipiiaksi jäämistä ja siten köyhyyttä. Ulkonäkö on siis satasen salettiin kipeä ja eriarvoistavakin aihe, käänteli sitä miten päin tahansa. Ja valitettavasti ihmisillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on usein tapana kohdata itselle kipeät aiheet defenssein ja yksinkertaistuksin – esimerkiksi siis niin, että kun lihavia on sorrettu iät ja ajat, on helpointa omassa voimaantumisprosessissa heittää laiheliinit auton alle koska niillähän on aina ollut helpompaa.

Mitä tällä pitkällä kommentilla haluan sanoa on siis vaan se, että tämä ikävän kärjistävä ja erilaisuuden ulossulkeva tapa keskustella ulkonäköjutuista ei ole mikään naissukupuolelle tyypillinen piirre tai geneettisesti määrätty tapa kommunikoida. Se on vuosikausien historiallisen kerrostuman painolasti, joka johtuu, ylläri ylläri RAKENTEISTA.

(Enkä siis usko, että oletkaan tätä "nainen on naiselle susi"-koulukuntaa –mutta kun heitit tuon "korjatkaa jos olen väärässä"-täsmennyksen, niin mieleni teki hieman möyhiä tuota "ei ne miehet"-yksinkertaistusta. Ei ne miehet, koska niiden ei ole koskaan tarvinnut miettiä tällaisia.)

Elisa Lepistö

Todella hyvää pohdintaa. Kiitos tästä näkökulmasta! Olen kuitenkin sen verran eri mieltä, että kyllä se ainakin tänä päivänä on miehilläkin eriarvoistava tekijä tuo ulkonäkö. Ei välttämättä niin suurissa määrin, mutta en lähtisi sitä kieltämäänkään. Ja olla että sen merkitys tulee tulevina vuosina vielä vahvistumaan, kun androgynia alkaa olla kokoajan yleisempää.

Nykyään alkaa olla jo niin paljon erilaisia mediassakin hyväksyttyjä kauneusihanteita, että en näe pointtia siihen että pitäisi yksilötasolla painaa yhtä alas, vahvistaakseen toisen asemaa.

Mutta hurjan hyviä pointteja nostit esiin. Ulkonäkökeskustelua on tosiaan varmasti vaikea käydä mitenkään neutraalisti, sillä kullakin on varmasti omat kipukohtansa siihen liittyen. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Totta kai varmasti ulkonäöllä on merkitystä myös miesten osalta, ja erityisesti pituuden kaltaiset seikat vaikuttavat ihan tutkitusti jopa palkkaukseen. Mutta historian painolasti ja yllä mainitsemasi kasvatus ovat kuitenkin aivan eri luokkaa miesten kohdalla.

Ja joo, miehet eivät ehkä tuputa yhden muotin ulkonäkörooleja kovin hanakasti toisilleen, mutta valitettavasti ainakin jotkut heistä tekevät sitä kuitenkin naisille. Kukapa vatsamakkaroitaan surkutellut nainen ei olisi kuullut miehen suusta lohdulliseksi tarkoitettua lausahdusta "kyllä naisessa pitää olla jotain, mistä ottaa kiinni" – kyseessähän on ihan samanlainen "voimautumislause", joka kuitenkin lopulta dissaa erilaisuutta. Jo se, että miesten ei tarvitse käydä tällaista keskustelua keskenään kertoo yksinkertaisesti siitä, että ulkonäön suhteen arvioiva katse on valitettavasti kovin paljon tiukempi naisten kuin miesten kohdalla.

Mutta yllä mainitsemani ei ole missään nimessä oikeutus sille, että lyttäisi muita ulkonäöstä puhuessa. Se on vaan ehkä yksi selitys sille, miksi tämä ulkonäköpuhe saa naisten kohdalla vähän skitsot ilmenemismuodot ja mittasuhteet.

Uskon, että solidaarisempi meininki on nurkan takana, koska myös mediassa alkaa pikkuhiljaa näkyä monenlaisia naiskehoja. Silloin, kun julkisuudessa on tilaa kaiken näköisille naiskehoille ja -kasvoille, ei ole ehkä enää tarvettä "syrjäyttää" vallalla olevaa ihannetta pärjätäkseen. Nykyäänhän media tuputtaa kerralla ainoastaan yhtä ihannetta, joten onko ihmekään, jos ihmiset itsekin koittavat ahtaa toisiaan yksipuolisiin muotteihin.

Elisa Lepistö

Toikin on totta, että pääsee sieltä miestenkin suusta välillä noita "kyllä naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni"-letkautuksia. Mutta löytyy näitä kummastakin sukupuolesta. Olen monta kertaa kuullut naisen suusta miehille kriteerejä, joissa on hyvinkin tarkkoja ulkonäkövaatimuksia kuten "pitkä, tumma, raamikas...". Tätä pidetään yleensä täysin hyväksyttynä. Mutta kun mies luettelisi naisehdokkaasta samaan tapaan ominaisuuksia "hoikka, muodokas, vaalea.." leimattaisiin hänet nopeasti siaksi. 

Mutta toivotaan, että solidaarisuuden aika on kohta käsillä, ihan sukupuoliroolien yli :) 

Andria (Ei varmistettu)

Komppaan edellistä kommentoijaa; koko ilmiön takana on rakenteet ja pinttyneet asenteet. Nainen määritellään paljon helpommin ulkonäkönsä kautta ja tämä tietysti vaikuttaa ulkonäköpaineisiin. Totta kai miehilläkin on ulkonäköpaineita, mutta ne eivät mielestäni ole verrattavissa naisten kokemaan ulkonäön kautta määrittelyyn.

Samoilla linjoilla mennään siinä, että mielestäni jokaisen naisen tulisi saada toteuttaa itseään juuri kuten haluaa. That said, kyseenalaistan silti usein esimerkiksi meikkaukseen johtavia motiiveja, MIKSI meidän pitää maalata naamaamme, kun miehet kelpaavat ilmankin? Millaisia motiiveja naisilla on tekojensa takana vai onko sillä merkitystä? Oman elämän esimerkkinä voin kertoa, että minulla on melkeinpä afrohiukset ja olen useammin kuin kerran suoristanut ne esimerkiksi työhaastatteluun tai muuhun tärkeään tapahtumaan. En siksi, että olisin tehnyt niin, koska huvitti, vaan koska omat hiukseni ovat "liian epäsiistin" tai "epäammattimaisen" näköiset. Silti se tuntui paremmalta ratkaisulta ja heti tuli itsevarmempi olo suoralla tukalla. Ne rakenteet. Enää en suorista, ei huvita.

Pakko muuten sanoa Elisa, että sun blogi on ihan mun lemppari! Täällä vallitsee aina ihanan kevyt fiilis ja lähes poikkeuksesta sun kirjoituksista tulee hyvä fiilis, kommenttiboksissakin käydään usein avointa ja vuorovaikutuksellista keskustelua. Eniten kuitenkin tykkään näistä deepimmistä, pohdiskelevista postauksista. Sulla on todella helposti lähestyttävä ja kepeä tapa kirjoittaa. Kun kirjoittaja saa lukijan oikeasti ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, on selvästikin tehty jotain oikein.

Elisa Lepistö

Kiitos ihanasta kommentista! Sydäntä lämmittää <3

Aloin pohtia tuota että miksi meidän pitää maalata naamamme? Kun olen itse aina nähnyt sen niin että miksi saamme ja miehet ei? Sen takia tuskin tämä meikkaamattomuus-gate ei ole minua niin paljoa liikuttanutkaan. Näen sen mahdollisuutena, en niinkään pakkona. 

Mutta nostit mun mielestä todella hyvän pointin: millaisia motiiveja naisilla on tekojensa takana? Koska juuri sillä on merkitystä. Pukeudutko ja meikkaatko tietyllä tavalla siksi, että sinulla on parempi/itsevarmempi/rennompi olo, vai koetko paineiden tulevan pelkästään ulkoapäin?

Ja onhan se ihan kamalaa, että ei ole luonnollisessa tukassaan tarpeeksi "ammattimainen olo". Mutta aivan kuten sanoit, rakenteet ovat ne, jotka ansaitsevat kohtaansa kritiikkiä eivät ne naiset, jotka vaikkapa mielissään suoristavat hiuksiaan. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää "miksi miehet ei saa meikata" on muuten musta kanssa ihan sairaan hyvä pointti sulta Elisa. Naisilla on kyllä kaunistautumisen suhteen tosi paljon enemmän liikkumavaraa kuin miehillä! Olisi ihanaa, että mies voisi vaikka meikata, ilman että neiditeltäisiin (koska naisellisuushan on automaattisesti huono asia.... NOT).

Ja täytyy kyllä itse myöntää, että itse en meikkaa juuri koskaan koska en koe sitä tarpeelliseksi tai kivaksi. Mutta työhaastetteluihin ja tärkeisiin juhliin on kyllä PAKKO meikata, koska sosiaalinen paine ajaa miettimään että "huolittelemattomuus" on epäkohteliasta ja työpaikka saattaa jäädä saamatta.

Ja vielä komppaukset Andrialle: sun blogi on samaan aikaan tosi analyyttinen, pohdiskeleva ja kriittisesti asioita tarkasteleva mutta kuitenkin hyvällä tavalla kevyt, tsemppaava ja hyvää mieltä tuova, ja keskustelu kommenttiboksissa on kiinnostavaa ja rakentavaa!

T. Ylempää tuttu överikommentoinut vierailija

Elisa Lepistö

Juurikin näin. Meikkaamaton nainen ei ole tabu, meikkaava mies jossain määrin vielä on. Ehkäpä nämäkin asenteet tästä muuttuu ajan kanssa, ja jonain päivänä ei tarvitse työhaastatteluunkaan meikata jos ei itse halua, sillä meikkaamaton nainen ei enää edusta "huolittelematonta naista", tai muutenkaan aiheuta minkäänlaisia ennakkoluuloja. Sitä odotellessa <3 

Ja kiiitos ihanista ja älykkäistä kommenteista. Ilo saada hyvää keskustelua aikaan! 

Intended Mum

Itse kirjoitin hieman eri aiheesta vuosi sitten, mutta pätee osittain tähänkin keskusteluun naisten ulkonäön merkityksestä. Itseäni (ja EU:n teettämää tutkimusta) siteeraen:

"Mitkä kolme asiaa ovat tärkeimmät, kun hakija on MIES?

  1. Työkokemus 40%
  2. Tutkinnot / koulutus 38%
  3. Joustavuus työaikojen suhteen 31%

Joo, tämähän kuulostaa oikein hyvältä ja järkeenkäypältä. Mutta entäs mitkä ovat kolme tärkeintä kriteeriä, kun hakija on NAINEN?

  1. Onko lapsia 49%
  2. Joustavuus työaikojen suhteen 35%
  3. Yleinen viehättävyys 33%

Sanattomaksi vetää."

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyi helvetti kun tuli tästä paha mieli :(

Elisa Lepistö

Jooo, siiis huh! Oli pakko kaivaa tutkimus esiin, kun en meinannut uskoa. Jäi kuitenkin vähän epäselväksi, millanen tää otanta oli ollut? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten meikkaamiseen, lisäkkeisiin ja kauneusleikkauksiin liittyvää normia voisi sitten purkaa, jos Annan kirjoitus tuntui jotenkin syyllistävältä ja huonolta? Miten ulkonäkökeskeisyydestä ja sen ongelmallisuudesta voisi puhua jos Annan kirjoitus ei ollut ok?

Itseäni häiritsee nimenomaan ajatus siitä, että meikkaamaton nainen olisi epäsiisti. Itse tunnen osittain sen takia painetta meikata.

(Btw *kehottaa, ei kehoittaa)

Elisa Lepistö

Tämä ei ollut varsinaisesti mikään vastine Annan kirjoitukselle, vaan kritisoin yleisesti ilmiötä jossa koitetaan nostaa yhtä kauneuskäsitystä ylitse muiden. Mutta jos kauneusnormeja haluaa purkaa, miten sitä edesauttaa se että rajaamme entistä pienemmälle sen alueen, jossa esimerkiksi meikkausta on soveliasta harjoittaa ja kohdistamme kritiikin muihin naisiin? On ihan eri keskustelu puhua siitä, minkälaiset mekanismit synnyttävät sen paineen meikata. 

Ja kiitos, olen tainnut aina kirjoittaa sen väärin! :D

Kommentoi